Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko epätavallista että alle 2-vuotias osaa aakkoset?

Vierailija
04.05.2006 |

Ei siis luetella järjestyksessä mutta tunnistaa melkein kaikki kirjaimet. Lasta ei ole opetettu muuten kuin tietokoneen näppikseltä näytetty kirjaimia ja lapsi muistanut ne heti ensimmäisellä kerralla. Nyt sitten osoittelee tuolla kaupungilla kulkiessamme kirjaimia aina kun niitä näkee. Ihmiset katsoo ihmeissään :-) Lisäksi tuntee jo päävärit. Onko muilla vastaavanlaisia " muistihirmu" -lapsia?

Kommentit (39)

Vierailija
1/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikaiselta kuulostaa. Meidän 3.5-vuotias on viimeaikoina kiinnostunut kirjaimista. Mutta en sitten tiedä, että onko hän " myöhässä" :)

Vierailija
2/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kuitenkaan nyt 3-vuotiaana vielä lue, joten se välttämättä mikään ihmelapsi ole.



Eihän se lopulta mitenkään erikoista ole, että lapsi on kiinnostunut ympärillään olevista asioista (etenkin niistä, joista myös vanhemmat ovat kiinnostuneet).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyppii tasajalkaa ja hokee yykaakooyykaakoo... ;-) Ja siinäpä se sanavarasto melkein onkin :-D



Vierailija
4/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuopus on nyt 4,5v, eikä häntä kiinnosta kirjaimet tippaakaan... Oman nimensä osaa kirjoittaa, ja sanelusta kirjoittaa (kun vähän auttaa, että O oli se pallo jne..). Yhden tuttumme lapsi oppi lukemaan jo 4 vuotiaana (taisi olla 4v 1kk). eli eroja todella on!

Vierailija
5/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa on esim. A-kirjain niin se riittää. Tuntuu että muistaa kaiken saamansa tiedon todella helpost ja nopeasti.

Vierailija
6/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joten on mahdollista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos näkee monta samaa esinettä yms. laskee yykaakoo. eipä sekään paljon muuta puhu. pari sanaa tulee

Vierailija
8/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan mieletön muisti. Nyt on ekalla, ja kyllä tuo koulunkäynti on aika helppoa hänelle ollut... Saa nähdä miten meidän kuopuksen käy koulussa, hänelläkin on tosi hyvä muisti (jos kuulee esim. jonkun uuden laulun, osaa sen jo yhden kerran jälkeen laulaa tosi hyvin), mutta mielenkiinto on ihan muualla kuin kirjaimissa... :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samahan se sitten on, onko lapsi oppinut eri kuvia vai aakkosten kirjaimia. Samanlaisina kuvina se lapsi ne kirjaimetkin tunnistaa. Riippuu siis ihan siitä, mitä " kuvia" lapselle on opetettu.

Vierailija
10/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidänkin lapsi nimesi kirjaimet alle kaksivuotiaana. Ei kai se kauheen tavatonta ole, muttei ihan tavallistakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta hänellä onkin aspergerin syndrooma ja sen myötä hurja muisti. SOVELTAMINEN on sitten hiukan eri asia.

Vierailija
12/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei tarvitse kuin kerran aikuisen suusta lipsahtaa ruma sana, niin kaksivuotiaskin hokee pian " jumalautaa" .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Diagnoosi täsmentyy sitten iän karttuessa.

Me aloimme epäillä jonkin olevan vialla, kun poika meni päivähoitoon 2,5-vuotiaana ja vetäytyi syrjään muiden leikeistä, oli omissa maailmoissaan. Ottaa kyllä kotona kontaktia meihin perheenjäseniin, muttei edelleenkään, 4-vuotiaana osaa leikkiä ja vuorovaikutustaidot ovat huonot.

Muita " oireita" ovat mm. lelujen epätyypillinen käyttö (esimerkiksi rivitti autoja ja palikoita), uni- ja syömishäiriöt (meillä ei onneksi ole noita), ääniherkkyys, jumiutuminen omiin rutiineihin ja siirtymien ja yllätyksellisten tilanteiden hanskaamisen vaikeus....

Lue lisää aiheesta netistä, löytyy googlaamalla hakusanalla aspergerin syndrooma

Vierailija:

missä iässä asperger diagnosoitiin. meilläkin poika oppi kirjaimet ja numerot 1v 8kk:n iässä. miten asperger näkyy arkielämässänne? minkä ikäinen poika nyt

Vierailija
14/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kumpikaan ei osannut vielä edes puhua, mutta kirjaimet tunnistivat. Toinen oppi lukemaan 3-vuotiaana, ihan itse, opettamatta, toisen opetin 4-vuotiaana lukemaan. Kumpikin on menestynyt koulussa tosi hyvin, toiselle kielet ovat helppoja, toinen on lahjakas matikassa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan tavislapsia ovat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

EI ole huolestuttavaa vaan persoona kohtaista. Nykyvanhemmille kai ei kelpaa kun kakarat jotka on suuna päänä joka paikassa ekana ja leikkivät itsensä pyörryksiin kaikken maailman härveleillä!

Paikassa jossa on desipelit konsertin luokaaa, ihmiset vaihtuu ja koko ajan saat pelätä pureeko joku Niilo nilkkaan!



Hirveitä vaatimuksia teillä lapsille ja oikeasti onko se lääkäriin viemisen syy, helvetti mitä lapsen kiusaamista on viedä tuollaisesta " syystä" lääkäriin!

Vierailija
16/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olemme epäilleet esikoisella aspergeria, siis sillä, joka oppi 3-vuotiaana lukemaan. Hän on sosiaalisesti kömpelö, muisti on erittäin hyvä, ja leikit lapsena olivat outoja: autot riviin ja jonoon, värin ja koon mukaan, palikat riviin, kynät ojennukseen pituuden mukaan ym. Aina on ollut joku keräilykohde, johon on keskitytty ihan täysillä. Kaikki muu on saanut silloin unohtua. Diagnoosia hänelle ei ole tehty. Alakoulussa ei huoltamme otettu vakavasti, koska pojalla ei kuitenkaan ollut ongelmia koulunkäynnissä, ei kiusaamista ym. Nyt hän on lukiossa ja menestyy hyvin, mutta kavereita ei ole.

Vierailija
17/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä ei nyt ole kyse mistään luontaisesta ujoudesta, vaan siitä, että asperger-lapsi ei OSAA leikkiä, ei kenenkään kanssa. Ei ymmärrä sanatonta viestintää, ei osaa roolileikkejä, toimii vain ja ainoastaan oman päänsä mukaan, empatiataidot alkeelliset.

Kun diagnoosin saa, saa myös tukitoimia esimerkiksi päiväkotiin ja kouluun niin, ettei lapsi lannistu, syrjäydy ja joudu kiusatuksi. Meillä esimerksi olemme saaneet lapsellemme ryhmäkohtaisen avustajan, yhdessä toisen lapsen kanssa. Avustajan turvin ja tuella lapsemme kykenee olemaan päivähoidossa, muuten se olisi mahdotonta.

Tarkoitus kun EI ole, että lapsemme apaattisena nyhrää muissa maailmoissa nurkassa. Ideaalina on, että hän oppii vähitellen leikkimään ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa. Halusit tai et, niin sitä taitoa hän myöhemmässä elämässään tarvitsee.

Perehdy hiukan asioihin, ennen kuin alat aggressiivisena huutelemaan paskaa!

-kiukkuinen as-lapsen äiti-

Vierailija:


EI ole huolestuttavaa vaan persoona kohtaista. Nykyvanhemmille kai ei kelpaa kun kakarat jotka on suuna päänä joka paikassa ekana ja leikkivät itsensä pyörryksiin kaikken maailman härveleillä!

Paikassa jossa on desipelit konsertin luokaaa, ihmiset vaihtuu ja koko ajan saat pelätä pureeko joku Niilo nilkkaan!

Hirveitä vaatimuksia teillä lapsille ja oikeasti onko se lääkäriin viemisen syy, helvetti mitä lapsen kiusaamista on viedä tuollaisesta " syystä" lääkäriin!

Vierailija
18/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välttämättä asperger-ihminen ei tarvitse mitään tukitoimia, heitä on aiemmin (diagnosoitu vasta 1981 lähtien) joko diagnosoitu autistisiksi tai " muuten vaan omituisiksi nörteiksi" , aspergerin oirehtimisen vahvuudesta riippuen. Jokainen as-ihminenhän on erilainen, yhtä ja ainoaa asperger-oireistoa ei olekaan.

Jos lapsi ei aspergeristaan erityisemmin kärsi, niin ok.

Mutta tiedätkös, että se omien ongelmien syyn keksiminen voisi olla sekin aika helpottavaa?

Eli että jos lapsi on ikänsä ihmetellyt, miksi ei tule muiden kanssa juttuun, niin syyn tietäminen voi tuntua hyvältä. Annapa lapsellesi joskus aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja kysy, mitä hän ajattelee asiasta.

-se asperger-pojan äiti-

Vierailija:


Itse olemme epäilleet esikoisella aspergeria, siis sillä, joka oppi 3-vuotiaana lukemaan. Hän on sosiaalisesti kömpelö, muisti on erittäin hyvä, ja leikit lapsena olivat outoja: autot riviin ja jonoon, värin ja koon mukaan, palikat riviin, kynät ojennukseen pituuden mukaan ym. Aina on ollut joku keräilykohde, johon on keskitytty ihan täysillä. Kaikki muu on saanut silloin unohtua. Diagnoosia hänelle ei ole tehty. Alakoulussa ei huoltamme otettu vakavasti, koska pojalla ei kuitenkaan ollut ongelmia koulunkäynnissä, ei kiusaamista ym. Nyt hän on lukiossa ja menestyy hyvin, mutta kavereita ei ole.

Vierailija
19/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni vanhempi hakee lapselle täysin itsekääästi diagnoosin. eivät hyväksy lapsensa piirteitä ja niille pitää saada diagnoosi ja tätä kautta voidaan sitten valittaa, että no kun se meidän lapsi nyt vaan ON niin vaikea ja haastava.



Voi olla että teillä ei näin ,mutta MONELLA juuri näin.

Vierailija
20/39 |
04.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

25 lapsesi on 4? Aika erikosta, ettet huomannut kotona mitään vasta tarhassa?

Moni vanhempi hakee lapselle täysin itsekääästi diagnoosin. eivät hyväksy lapsensa piirteitä ja niille pitää saada diagnoosi ja tätä kautta voidaan sitten valittaa, että no kun se meidän lapsi nyt vaan ON niin vaikea ja haastava.

Voi olla että teillä ei näin ,mutta MONELLA juuri näin.

Ensinnäkin. Asperger eroaa autismin vakavimmista muodoista juuri siinä, että as-lapsi oppii puhumaan ja on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ei siis möllöttele ilman katsekontaktia ja ole puhumaton, mikä on kliseinen käsitys autismista (autistisiakin lapsia on kovin erilaisia)

Siksi aspergeria ei edes diagnosoida yleensä alle 5-vuotiaana, koska sen piirteiden erottaminen on vaikeaa jopa ammattilaiselle, saati maallikolle.

Kotona as-lapsen omalaatuisuuksiin yleensä kasvetaan " mukaan" , eikä lapsen sosiaalisten taitojen puute erotu parivuotaana juurikaan - jo siksikin, että normaalitkaan lapset eivät vielä siinä iässä osaa juuri leikkiä.

Mutta ne puutteet käyvät selviksi uudessa, isommassa ympäristössä ja kun lapsi kasvaa, mutta EI OPIKAAN IKÄTOVERIEN tapaan leikkimään ja ottamaan toisia ihmisiä huomioon.

Diagnoosin saaminen on kuule parin viikon sairaalatutkimusten tulosta. DIAGNOOSIA EI TAKUULLA ANNETA AIHEETTA KENELLEKÄÄN, EIKÄ SITÄ VANHEMMAT HAE YHTÄÄN MILLÄÄN MOTIIVILLA TUOSTA *VIPS* VAAN OMAA MUKAVUUDENHALUAAN1

Diagnoosia edeltää kattava autismiosastotutkimus, jossa neurologi, puheterapeutti ja lääkäri tutkivat lapsen, lapsi tekee kaikenlaisia testitehtäviä, hänen uni-aivokäyränsä tutkitaan ymsyms.

-as-lapsen vihainen äiti-