PELKÄÄN synnyttämistä ja nyt on myöhäistä katua!
miten olette päässeet synnytyspeloistanne eroon?! odotan lasta mutta kammoan synnytystä siitä klassisesta syystä: menetän kontrollin siihen mitä minussa ja minulle tapahtuu enkä kestä ajatusta siitä.
tajuan kyllä että kautta aikojen naiset ovat synnyttäneet kotona, metsissä, saunoissa ja sairaaloissa ja että useimmat heistä ovat selvinneet siitä hengissä mutta se ei auta!
Kommentit (40)
olen yrittänyt soittaa neuvolaan mutta siellä on tietty aika jolloin he vastaavat tunnin ajan puhelimeen. työni takia taas en voi soittaa juuri tuohon aikaan kuin ehkä enis viikolla..menee siis aika pitkälle.
ottaa päähän sekin!
Mulla oli myös mahdollisuus synnyttää oikeasti jos olisin sitä halunnut, mutta pelkoni oli liian suuri, tehtiin sektio! Auttoi pelkoon jo se, että oli lupaus sektiosta.
Tsemppiä!
Olen hakenut pelkosektioita, tosin odotan toista ja ekan syntymä oli suoraan helvetistä. 2 vrk tuskaa, sellaista että hyvä kun pysyi tajuissaan. Et usko miten se voi koskea!!! Tunnet, miten repeydyt kun lapsi puristuu ulos, hyi!
kuvitella. toisaalta et ehkä menetä. Mutta jos menetät niin mitä sitten, synnytys on niin iso juttu että saa menettääkkin. kyllä se lapsi sieltä silti ulos tulee. Minäkin menetin ekan kohdalla ja jotenkin häpesin sitä pitkään, toisen kohdalla en menettänyt mutta tajusin että vaikka menettäisin niin saan menettääkkin, en varmasti olisi ainut
itse varmaan otit kaiken ihan rauhallisesti etkä jännittänyt lainkaan ekalla kerralla.
kiitos kaltaistesi empaattisten ihmisten, pelkään kertoa peloistani ääneen.
Ota puheeksi seuraavassa neuvolassa
en kestä myöskään ajatusta siitä että repeän niin etten parane siitä toviin..mua ihan oikeasti hirvittää! :`(
ja viikkoja on sen verran vähän etten edes mainitse, etten saa vastaukseksi " sehän voi mennä vielä kesken" tai muuta ei-tähän-tilanteeseen-lainkaan-sopivaa.
Mä tuskin jaksoin odottaa että pääsin uudestaan synnyttämään, niin kontrollifriikki kun olenkin :) Jotenkin vaan sen ponnistamisen ja muut oppi kunnolla vasta kun vauva oli jo maailmassa. Onneksi tokalla kerralla sain kaksoset niin sain ponnistaa kaksi vauvaa samalla kerralla (tai siis peräkanaa)!
Synnyttäminen on useimmiten upea ja mieleenpainuva kokemus! Älä kuuntele niitä kauhutarinoita, joita toiset mielellään kertovat pelokkaille ensisynnyttäjille!! Usko mua, synnyttäminen on elämän ihanimpia kokemuksia - ja jo ennenkin sitä, kun vauva on siinä rinnoilla. Ota rennosti ja luota itseesi. Sinä pystyt siihen, olethan NAINEN!
kolmen äiti
mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos menetät kontrollin? Pohdi näitä juttuja mielessäsi, kirjoita ne ylös. Sitten mietit jo itse keskenäsi millä voisit estää joitain juttuja tapahtumasta jne... laadi itsellesi suunnitelmia. Neuvolassa otat asian puheeksi, ja pyydät päästä äitiyspolille juttelemaan asiasta. Sitten otat ne sun mietelmät mukaan ja käyt ne läpi kätilön kanssa ja teette yhdessä valmiiksi vähän synnytyssuunnitelmaa.
Älä sure, toi on enemmän kuin normaalia. Hanki itsellesi kunnollista asiallista tietoa synnytyksestä ja sen kulusta. Hypnoosia, suggestoterapiaa ja rentoutusharjoituksia voi myös käyttää apuna juuri kontrollin menetyksen ja sitä kautta synnytyspelon hallintaan.
ongelma on enemmän psyykkistä kuin fyysistä. Ja tsemppiä vaan, synnytyspelko on ihan normaalia.
en halua menettää virtsanpidätyskykyäni (=kontrollia), ei kai siinä ole mitään epänormaalia?
Oman kokemuksen perusteella voin sanoa että olen synnyttänyt erittäin kontrolloiduista alakautta. Siis hallinnut tilanteen, kivun ja tapahtuman alusta loppuun. Ainoa mitä voit tehdä on valmistautua hyvin. Puhu kätilölle toiveistasi, käytä välilihan hieronta öljyä, puhu miehellesi, hommaa synnytä rentoutuneena cd, pakkaa kassi ajoissa, käy kampaajalla, RENTOUDU. Se menee hyvin kun olet täysin valmis. Mulla molemmat käynnistettiin mun omasta pyynnöstä ja se helpotti mua paljon koska sain aamulla lähteä kotoa ihan rauhassa ja tiesin et nyt, tänään se taphtuu. Mua pelotti se lapsivesien meno ja stressi sairaalaan menosta. Onnea
yksi gyne kerran runnoi instrumentin sisääni ja siitä on jäänyt kammo. pelkään että joku tekee minulle sellaista mitä en hallitse.
Sama ekalla kerralla. Mulla ei siis välilihanleikkausta tai repeämiä. Älä pelkää ei se tapahdu kaikille. Ei ole kossta kiinni vaan kudostyypistä. Onko sulla raskausarpia? Mulla esim ei ole.
mutta tähän ikään tullessa on tottunut siihen että yllätyksiä ei tule ja siksi varmaan ottaa koville.
ei kuitenkaan auta että äiti-ihmiset täällä pilkkaavat toisiaan kun tarvittaisiin tukea! kiitos kuitenkin tähän asti lohduttaneille.
- ap -
repeämisiä ei nyt ensimmäisenä kannata ajatella, ne on kuitenkin aika harvinaisilla. itselläni melko kivuton vuorokauden kestänyt synnytys. ilokaasua, muutama epiduraali, se oli siinä. kun on tarpeeksi kivunlievitystä vauvan kulkua ulos ei tunne ollenkaan. jonkun mielestä se ei tietenkään ole hyvä juttu, mulle se sopi. eli suomeksi: synnyttäminen ei välttämättä satu ollenkaan. mutta toivottavasti saat apua pelkoosi!
Ap, et voi vaikuttaa siihen miten synnytys edistyy. Et voi nopeuttaa sitä etkä hidastaa. Kun aika tulee, niin ota se vastaan avoimin mielin. Pieni lapsesi syntyy. Sehän on aivan mielettömän upea asia, eikö?
Luota sairaalan henkilökuntaan, he ovat ammattilaisia. Jos asia kovasti painaa mieltä, niin tosiaan ota asia puheeksi neuvolassa niinkuin joku jo ehdotti. Ota synnytykseen mukaan joku läheinen ihminen. Miehestäni oli ainakin minulle suuri apu. Minulla oli samat pelot kuin sinulla. Pelkäsin että menetän kokonaan kontrollini kipujen vuoksi ja kaikki menee sen takia sitten pieleen jne..
Kerroin odotusaikana miehelleni mitä haluan synnytyksessä (puudutteita, lääkkeitä, puudutteita ja turvaa) Pestasin hänet äänitorvekseni jos minusta itsestäni ei siihen enää kovassa paikassa ole. Näin saatoin olla edes hiukan rauhallisempi. Kun tiesin että vaikka " homma luisuisi käsistä" mies auttaisi jotenkin.
Kun synnytys oli käynnissä pysyin kokoajan ajantasalla ja saatoin pyytää mitä tarvitsin. Mies piti kädestä, kantoi vettä kun janotti, hieroi jalkaa ja selkää, tsemppasi ponnistus vaiheessa kovasti ja antoi ymmärtää että olen maailman tärkein ja että teen juuri jotain ihan mieletöntä. Kuinka jaksan ja kuinka lapsi jo näkyy ym.
Yritin myös pitää mielessä sen faktan, että jos synnytys olisi aivan karmea kokemus niin tuskin meillä kenelläkään olisi sisaruksia. Ei kai nyt kukaan hankkiutuisi uudestaan raskaaksi jos synnytys olisi jotain ihan helvettiä? ;)
Tsemppiä ap, hyvin se menee! :)
Jos mä selvisin synnytyksestä (kiireellinen sektio lopuksi), niin säkin selviät siitä. kasva aikuiseksi.