Ei helvetti VOIKO TÄÄ OLLA VAAN SATTUMAA!!??

ulottuvat muuhunkin elämän alueisiin. En rupea itse enempää tässä esimerkkejä antamaan. Itse en jaksanut sellaisia ihmisiä lähelläni jotka eivät koskaan ajtelleet kuin itseään (tuo kiittämättömyys nyt oli vain yksi pahe).



T: en muista enää numeroani, mutta se joka jätti " ystävät" kun se oli liian yksipuolista.

ei kiitetä. Mutta on se musta silti vähän turhaa alkaa sitä oikein erikseen vatvomaan ja miettimään. Mistä me ikinä tiedetään, vaikka olis kiitoskortti postissa hukkunut. Tai vaikka olis mikä perhehelvetti käynnissä, ja ulospäin yritetään näyttää kaiken olevan mainiosti.



Mullekin selvisi pari viikoa sitten, että kiittämättömänä ja huonokäytöksisenä pitämäni veljen vaimo olikin sairastunut paniikkihäiriöön ja kaikki sosiaaliset tilanteet oli tosi vaikeita. Se ei vaan ollut mulle selvinnyt, kun ne ei -jostain kumman syystä- pitäneet juurikaan yhteyttä. Kun ei sitä koskaan voi tietää...



Nyt en enää jatka tästä aiheesta.



Muistakaa ystäviänne ja antakaa hyvän kiertää. Kyllä se sitten jossain vaiheessa väkisinkin osuu omallekin kohdalle.



Ja nyyh, älkää sanoko mua ilkeeksi, tulee kohta itku.

Tuota mäkin just tarkoitan sillä, että lahjoja sataa ovista ja ikkunoista, että miedän porukoissa on tapana antaa palveluksia ja tavaroita sen kummemmin miettimättä ja vastavuoroisesti. Eli kyse ei ole mistään lellimisistä. Mä sain varmaan 90% esikoisen ekan puolen vuoden vaatteista ystäviltä ja sukulaisilta, joilla oli vähän vanhempia lapsia, ja lisäksi kaikki tavanomaiset ristiäis- yms. lahjat. Suurimmasta osasta olen kiittänyt, mutta kun porukka roudaa pussia ja nyssäkkää ovesta sisään, niin olen saattanut unohtaa kiitoksen sanoa, jos en ole ollut itse ottamassa pakettia vastaan. Nyt kun lapsi on jo vanhempi, teen samanlaisia " hankintoja" läheisten lapsille, enkä odota sen kummemmin kiitoksia. Miksi odottaisin?



Ja kyllä mun mielestä ap antoi sellaisen kuvan, että ystävyys poikki, kun ei HÄNEN lahjastaan ymmärretä kiittää! :/

siinä aina kaikkea ehdi/jaksa/muista kiittää. Itse saatoin muistaa vasta joskun 23 aikoihin jonkun tärkeän puhelun tai tekstarin tai kiitosvestin. Turha kai sanoa, ettei siihen aikaan enää kehannut kellekään viestejä laittaa.

4

Vierailija:

missään sekasorrossa vaan kotona puuhastelevat jne...

ap

En saanut kuin yhden hyvän ystävänpäivän toivotuksen, äidiltäni.

Myös yhden ystävän tupareihin kovalla vaivalla kokosimme hienon ja arvokkaan tuparipaketin ensiasuntoon, mutta emme koskaan kuulleet kiitosta tai hänen mielipidettään siitä,

olemme silti kaikki hyviä ystäviä, ihmiset vain ajattelevat asioita eritavalla.

Nyt en enää " leiki" tätä yksipuolisesti. Ja eipä ole kukaan ottanut yhteyttä. Olen valikoinut kaverini valitettavasti väärin.

Mutta nyt olen löytänyt muutaman kivan kirjekaverin joiden kanssa tässä nähdään pian. Joten laita ilmoitus vetämään esim. tuonne etisn ystävää.

Sinussa Ei ole mitään vikaa, olet kiva!

Vierailija:

Olenko jotenkin paha ihminen vai miksi kukaan ei vastaa mulle??? Olen lähettänyt yhdelle kaverille muistamisen (arvokas lahja) vauvan johdosta (vauva 3kk) ja on saanut sen viikko sitten mutta ei viestiä, soittoa ei mitään...tiedän että on kotosalla lapsen kanssa.

Toinen tapaus. Vein työkaverin vauvalle ihanan vaatteen kauniisti paketoituna. Ei viestiä, soittoa ei sanaakaan.

Ja parille tyypille olen laittanut meiliä pari viikkoa sitten mutta en ole saanut mitään vastausta, vaikka varmasti ovat kirjeet nähneet. Mistä mua rangaistaan? Olenko tehnyt jotain väärin? Jos itse saisin lahjan joltain niin vähintä mitä voisin tehdä, olisi kiittää siitä tai vastata edes jotenkin...

Paha mieli:(

Itse olen lopettanut monille vauva- ym. lahjojen oston, kun ei älytä kiittää. Ei olisi iso vaiva vaikka tekstaria laittaa. Vaikka vauva viekin paljon aikaa, ei se nyt niin paljon aikaa vie. Onneksi tuttavapiirissäni on suurin osa sellaisia, jotka osaa ja älyää kiittää. Se ei paljoa vaadi ja tulee antajallekin hyvä mieli.

Itsekin muistin vasta ristiäisten jälkeen kiitellä sairaalaan saaduista lahjoista. Se vauva-aika vaan menee sellaisessa utuisessa sekasorrossa.

itsellä meni varmaan pari kuukautta ennen kuin aloin taas ymmärtää että maailmassa on muutakin/ muitakin kuin se minun ihana pieni prinsessani :)

missään sekasorrossa vaan kotona puuhastelevat jne... Itse siis soittaisin/ laittaisin viestin heti, jos saisin kortin/kivan paketin postitse/ kotiin! Voisko mukavanpaa yllätystä ollakaan... Mut joistakin ilmeisesti ei...



ap

Kiitettiin siinä tilanteessa, jos käteen saatiin, mutta muuten oli mahdotonta enää myöhemmin muistaa saamisia. Kyse ei ole siitä, ettei oltais lahjoja arvostettu. Itse en ainakaan ihmettelisi noiden tilanteiden kiittämättömyyttä.



Sitäpaitsi, kissa kiitoksella elää, sanotaan.

Monet muistivat korteilla ja lahjoilla ja se oli tietysti ihanaa... Mutta siinä tohinassa vastaileminen ja kiittäminen vähän unohtui. Keskityttiin niin uuteen elämään ja vauvan ihasteluun.



Lapsemme syntyi syyskuussa ja joillekin muistin kiitokset laittaa vasta joulukortin yhteydessä. (siitä olin tarkka, että jokainen meitä muistanut sai kortin, vauvan kuvan ja kiitokset... vaikkakin myöhään)

niin oikeasti ne ei ANSAITSE tuollaista kaveria!

Nyt pää pystyyn ja etsiydy sellaisten ihmisten pariin joilta myös itse SAAT jotain, etkä vain anna!

Vierailija:

Kiitettiin siinä tilanteessa, jos käteen saatiin, mutta muuten oli mahdotonta enää myöhemmin muistaa saamisia. Kyse ei ole siitä, ettei oltais lahjoja arvostettu. Itse en ainakaan ihmettelisi noiden tilanteiden kiittämättömyyttä.

Sitäpaitsi, kissa kiitoksella elää, sanotaan.

Kummitytön äiti ei ikinä, koskaan, milloinkaan ole kiittänyt ostamistamme lahjoista. Joudumme välimatkan takia usein lähettämään lahjan postissa ja ikinä ei tiedä edes, onko paketti mennyt perille.



Samoin laitoin tammikuussa paketin kaverille, kun heille tuli vauva. Ei mitään kiitosta tai viestiä.



Missä on kohteliaisuus?

Vierailija:

niin oikeasti ne ei ANSAITSE tuollaista kaveria!

Nyt pää pystyyn ja etsiydy sellaisten ihmisten pariin joilta myös itse SAAT jotain, etkä vain anna!

hormonihöyryissä tms. ymmärrän kyllä että aluksi ei jaksa mitään tehdä. Mutta työkaverikin tuossa on miehensä kanssa kotosalla...kaikkea muuta puuhaavat sanoin kuin tuo toinenkin kaveri.

Kyllä ystävyys on molemminpuolista. Jos minulle tulee postissa paketti tartun puhelimeen ja kiitän lahjasta. Se on opetettu ja kasvatuksessa lapsena kotona.

ap

Vierailija:

Kiitettiin siinä tilanteessa, jos käteen saatiin, mutta muuten oli mahdotonta enää myöhemmin muistaa saamisia. Kyse ei ole siitä, ettei oltais lahjoja arvostettu. Itse en ainakaan ihmettelisi noiden tilanteiden kiittämättömyyttä.

Sitäpaitsi, kissa kiitoksella elää, sanotaan.

En ymmärrä. Tottakai lahjoista kiitetään.

nro 3 (ellen ihan väärin muista)

Päin vastoin, enemmänkin siltä, että yrität lahjoa itsellesi ystäviä. Etkä selvästikään ole ollenkaan kiinnostunut mitä heille oikeasti kuuluu. Ei mulla ainakaan 3 kk ikäisen lapsen kanssa ollut mitään kapasiteettia miettiä ulkomaailmaa muuta kuin täysin satunnaisesti, vaikka kotona ihan normaalisti puuhastelinkin. Keskittyminen menee ihan muuhun ja lahjoja on tosiaan antanut sun lisäksi aika moni muukin.



Todella turhaa narinaa. Tottakai lahjoista kuuluu kiittää, mutta jos ystävä jättää sen takia, että ei ole arvokkaista potkareista kiittänyt, niin jättäköön.

ap

noin vaan onnistu, se saattaa unohtua joksikin aikaa. Yleensä kyllä kokoan itseni ennen pitkää. ;-) Viikko on vielä lyhyt aika. Vauvan kanssa aika vaan valuu käsistä. Useimmiten sitä vaan yritti nukkua, kun oli mahdollisuus. Nostankin hattua niille vanhemmille, jotka jaksavat kaiken keskellä pitää huolta sosiaalisesta elämästäänkin ja kunnioittaa siinä sivussa käytöstapoja.