Minusta onkin tullut subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolustaja!
En olisi ikinä uskonut sitä, mutta nykyään olen tosiaan sitä mieltä että tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä juttu... Aikaisemmin näin asiat tosi musta-valkoisesti ja tuomitsin ne äidit jotka ovat kotona pienemmän lapsen kanssa ja vanhempi lapsi/lapset ovat hoidossa. Mutta kun asioilla on aina puolensa... Helppo se on tuomita kun omat lapset ovat vielä pieniä.
Itselläni tilanne, että olen kotona vauvan kanssa ja vanhemmat lapset 4- ja 5-vuotiaat ovat 8 päivää kuukaudessa hoidossa. Meille nuo hoitopäivät ovat olleet TODELLINEN pelastus. Lapset saavat ikäistänsä seuraa kun muuten eivät muita lapsia näkisi kun asumme maalla syrjässä muista. Ei täällä muita lapsia leikkipuistoissa päivisin näy vaikka lähtisinkin ajelemaan tuonne keskustaan siinä toivossa.
Lisäksi saan noina hoitopäivinä omia firman asioita hoidettua, joita minun olisi muuten mahdoton tehdä. Hermojakin voin lepuuttaa ja keräillä voimia ja jaksan sitten taas paremmin olla vanhempienkin lasten kanssa muina päivinä ja iltoina.
Mieheni on yksityisyrittäjä ja ajoittain paljon töissä, joten hoitaisin muuten lapset yksin.
No jos vanhemmat lapseni olisivat pienempiä niin olisivat luultavasti kotona kanssani, mutta kun ovat jo näin isoja niin en näe tässä mitään muuta kuin hyvää! Olisi se kamalaa jos tämäkin oikeus poistettaisiin.
Kommentit (4)
Mistäpä me kukaan tiedämme kenenkään muun tilannetta ja voimavaroja. Harvapa se vanhempi kuitenkaan haluaa pitää jatkuvasti omaa lastaan hoidossakaan. Eikä se hoitopaikkakaan aina ole vain pahasta, siellä on paljon hyvääkin. MInusta lapsenkin on OIKEASTI hyvä olla joskus erossa äidistään. Riippuen tietysti lapsestakin.
Meille tämä 2 päivää/viikossa on ollut pelastus. Saan niin paljon asioita hoidettua näiden hoitopäivien aikana. En varmaan olisi myöskään muuten jaksanut, niin paljon kuin mieheni joutuu ajoittaan tekemään töitä firmassa. Lisäksi lapsillani on oikeasti hoidossa HAUSKAA! Jos ei olisi niin se olisi sitten ihan eri juttu.
Ap
jos alkaa sitten näiden vastustajien kanssa keskustelemaan, että entä ne äidit, jotka vaikka väsyvät kohtuuttomasti ja tarvitsevat lepoa. Niin subjektiivisen päivähoidon vastustajat vastaavat, että " no heille sallitaan, mutta kun suurin osa vain laiskottelee"
- ongelma tässä vain on se, että oikeastaan hyvin harva ulkopuolinen voi sanoa, kenellä subjektiivinen päivähoito on tarpeen ja kenelle ei. TUskin tästä on edes mitään tieteellistä faktaa tueksi, miten asiat pitäisi hoitaa
Toisaalta on myös kummallista ajatella, että äitiyden ja kotona olemisen pitää olla jotain martyyrimaista absoluuttista kotona ja lasten kanssa olemista. Jos hoidoissa olisi enemmän joustoja (juuri tuollainen 8pv/kk) niin äideille jää enemmän aikaa johonkin, josta saa itselle voimia ja jaksamista.
Itse aion hyödyntää subjektiivisen hoito-oikeuden 3 vuotiaan lapsen kanssa, kun toinen syntyy, KOSKA haluan turvata lapsilleni paikan(t) hyvällä perhepäivähoitajalla ja satunnaisesti (vaikka 8pv/kk) viedä lapsen hoitoon ja täten turvata sen että itse jaksan paremmin (minusta kotona oleminen voi olla todella raskasta ja siitäkään ei voi alkaa jeesustelemaan mitään yleispätevää ulkopuolisten kanssa, koska jokaisen odotukset ja lähtökohdat ovat täysin erilaiset)
Meillä lapsi 5v hoidossa muutaman päivän kuukaudessa, syynä ainoastaan keskosuus. Osapäiväryhmässä tehty arvio, miten pärjää ryhmässä yms. Kerhoissa ei ole tarvittavaa ammattitaitoa arvioimaan lapsen kehitystä yms.
Lapsi itse tykkää kyllä käydä päiväkodissa ja siitä on varmasti ollut hyötyä. Ei tarvitse mennä " kylmiltään" eskariin syksyllä.
En kuitenkaan juuri pidä kuljetteluista ja etenkin hakeminen hankalaa, kun sattuu nuorimman päiväuni aikaan. Lisäksi sitoo kamalasti, kun hoitoaika on vaan muutamia tunteja.
Helpommalla pääsen vapaa päivinä, vaikka käyn kolmen (isoin koulussa) lapsen kanssa puistossa, uimahallissa, kaupoissa, retkillä yms. Kellon kanssa eläminen ei sovi minulle. Rakastan kotona olemisessa juuri sitä vapautta mennä ja tulla lasten kanssa miten haluamme. On meillä kuitenkin selkeä päiväjärjestys, mutta siitä on ihana tilanteen mukaan poiketa.
Onhan viemiset ja hakemiset rasittavia, mutta en näe että 2 päivänä viikossa en sitä jaksaisi. Meillä on siinä hyvä juttu, että mieheni voi hoitaa osan viemisistä tai hakemisista. Oikeastaan näen nämä hoitopäivät ihan kivoina vaihteluina, niin että saan itsekin syyn lähteä pois kotoa kun pitää viedä tai hakea lapset. Sitten 3 päivänä viikossa olemme vapaita tekemään mitä tahansa!
Ap