Kommentit (15)

Vierailija

Meillä on ikäero 5 vuotta ja se on liikaa. Lapsena ei oikein mitään iloa toisesta. Ihan eri leikit ja intressit. Ja tästä johtuen on jääty aikuisenakin vähän etäisiksi.

Vierailija

Meillä ikäero kahdeksan vuotta, ja isoveli huomioi pikkuveljeä upeasti ja lempeästi. Oma ikäero pikkusiskon kymmenen vuotta, ja olemme myös hyvin läheisiä, osin olosuhteiden pakosta. Liekö näihin yksiselitteisiä vastauksia tai syitä, omalla kohdalla aktiivinen sisarussuhteen luominen molemmissa tapauksissa on toiminut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katel

Minun pojilla ikäero 1v 5kk ja se tuntuu oikeen hyvältä ja sopivalta. Yhteiset leikit, yhteiset höpöt jutut, joille nauretaan ja välillä toki riidelläänkin. Kolmas lapsi syntyy pian ja site ikäero edelliseen onki melkein 4v ja se tuntuu tosi paljolta! Mutta ainaki 5 ja 4v veljet kovasti aikovat vauvaa sitten hoitaa, mut saapa nähdä pääseekö samoihin leikkeihin sitten myöhemmin mukaan.

Elendien

Meillä lapsilla ikäeroa 1v7kk, poika ja tyttö. Ovat hyvin läheiset, melkein kuin kaksoset, aina yhdessä, isoveli huolehtii siskostaan ja muutenkin pitävät toistensa puolia. Vauva-aika oli aika haastavaa, varsinkin kun poika oli huono nukkumaan päikkäreitä ja lopulta ne jäikin aika aikaisin pois. Mutta nyt on jo paljon helpompaa, kun molemmat on isompia ja omatoimisia. Tasapuolinen täytyisi olla joka asiassa, mutta ei se kuitenkaan ihan aina toteudu tai pitää keksiä vaihtoehtoja. Nyt kun poika menee kouluun, niin on tullut mustasukkaisuutta enemmän, kun pikkusiskokin haluaisi samat edut ja jutut kuin isovelikin, mutta ei tahdo ymmärtää sitä, että on kuitenkin sen verran pienempi, ettei ihan kaikkea voi saada. Onneksi tyttökin menee nyt eskariin, niin ehkä jo pian helpottaa.

Vierailija

Meillä 5.5 vuotta ja on sopinut meille loistavasti. Lapset viihtyvät yhdessä ja ovat läheisiä vaikka tietty esikoisella (9v) on omat kaverit ja harrastukset joiden kanssa enemmän viettää aikaa. Esikoinen sai aikanaan olla rauhassa pieni eikä ollut kahta vaipoissa. Molemmat ovat saaneet paljon huomiota ja olen aina kokenut äitiyden pääosin helpoksi ja hauskaksi.

Nyt on tulossa 4.5 vuotta seuraavaksi ikäeroksi, tuntuu myöskin sopivalta. Keskimmäinen odottaa vauvaa innolla ja on jo omatoiminen ja alkaa suuntautua kavereihin vanhempien sijaan.

Nannamiharu

Itsellä ja siskolla ikäero 2v3kk. Ollaan läheisiä. Mieheni on toisteksi vanhin hänen
4 hengen veljeskatraassaan joista vanhin on syntynyt -76 ja nuorin -92. Yhtä läheisiä kaikki keskenään ku mä ja mun siskoni. Ja aina ollu. Et siin mieles mä en usko ikäeron vaikuttavan lasten läheisiin väleihin toistensa kanssa. Enemmän mielestäni kiinni koko perheen dynamiikasta.

Meillä nyt 3 lasta. Vanhin täyttää elokuussa 8, kakkonen täytti juur 2 ja nuorin syntyi tammikuussa. Ikäerot siis ekalla ja tokalla 5v7kk, tokalla ja vikalla 1v10kk.

Oli ihanaa kun kakkonen syntyi. Tietoisesti pitkitettiin toista lasta ja oli ihanaa kun esikoinen jo osasi paljon asioita jo itsekkin, esim vessassa käynti ja aamupalan teko. Sain rauhassa keskittyä sohvan nurkassa imetykseen, joka mulla muuten vaatii tosi paljon työtä. Kaikki kun ei oo automaattisesti sellaisia maitopankkeja. Lisäksi oli ihanaa olla kotona kun esikoinen aloitti eskarin. Se kun ei mun töissä ollessa ois ollu mahdollista muulla ku irtisanoutumisella. Tää kolmas lapsi tuli myös ihan tarkoituksellisesti "oikeaan" aikaan. Tällä hetkellä eletty tätä arkea 3kk ja vaikka lapsiani rakastanki ni kyllä kaduttaa tää päätös. Esikoisella jäi pottaharjotukset, maidon tulo tyrehtyi ku ei aikaa oo ollu istua koko ajan tissi suussa, eines ruoka on täl hetkel elämän ehto ja voi sitä ihanaa harvinaisuutta kun päästäänki kerran viikossa ulos leikkimään tunniks. Ajattelin että kun muutki pärjää ni miks en minä sut pärjäis. Muut saaki sen vaan näyttää helpolta. Nyt jos tekisin päätöksen ni oisin odottanu kolmannen lapsen hankkimista viel muutaman vuoden.

Miehen kans ei olla päätetty et onko meidän lapsiluku täys. Sen verta tiedetään että nyt ainaki tauko. Ja siitä pidettiin huoli kun mulle viikko sit laitettiin ehkäisykapseli eli seuraavan kerran testi näyttää plussaa aikaisintaan nuorimman ollessa 3 vuotta.

Ja näiden omien lasten läheisyydestä. Mulla ainaki esikoispoika rakastaa leikkiä tuon meitin taaperotyttelin kans. Ne on tosi läheisiä ja viettää paljon aikaa yhdessä kasaten pluspluspaloja ja pikkulegoja. Pikkusisko on alusta asti katsonut veljeään jumaloivalla katseella ja isoveli on alusta asti huolehtinut ja auttanut, antanut hellyyttä. Että nää mun tapaukset on ainaki läheisiä huolimatta melkein 6 vuoden ikäerosta. Asia tietysti voi hieman muuttua ku esikko saavuttaa teini-iän

Vierailija

Minulla sisaruksiin ikäeroa 7 vuotta ja 12 vuotta. Ovat kuin ihan eri perhettä, ei mitään yhteistä. Joten omassa perheessämme teimme eri ratkaisun ja lapset hiukan yli vuoden ikäerolla. Ovat nyt aikuisia ja todella läheisiä edelleen.

Mutta nämähän on sellaisia asioita, että mikä pätee yhdessä perheessä, ei päde toisessa.

Nixu71

Mulla kahden nuorimmaisen välillä 15v. Nyt 5 ja 20v. Tuolla ne nytkin pelaa pleikkaria yhdessä ja hetki sitten isosisko opetti aakkosia. Noi on ihan erottamaton siskopari.

Vierailija

Minulla on veli 4 vuotta nuorempi. Ei oltu lapsena koskaan läheisiä kun olemme eri sukupuolta ja kuitenkin 4 vuotta ikäeroa. Oli kyllä ihan omat jutut ja leikit. Lisäksi hän sai paljon enemmän huomiota aina kun oli pienempi. Minulle hoettiin vaan että "sinä olet jo niin iso että osaat itse/voit odottaa/ei pidä tehdä noin jne". Muistan miten välillä heittäydyin vauvaksi tai kiukuttelin ym kun yritin saada myös huomiota, mutta minulle vain suututtiin aina. Lisäksi veljen syntymän jälkeen isä alkoi olla etäisempi minua kohtaan ja touhusi aina vain poikalapsen kanssa.

Vierailija

Minulla ja velipuolellani oli (veljeni jo edesmennyt) 16 vuotta ikäeroa ja tuskin edes tunsime toisiamme. Veljeni vielä muutti 17-vuotiaana kotoa yhteen tyttöystävänsä kanssa. Olimme kyllä ihan muutenkin ihan erilaisia.

Vierailija

Mun pojat on 3, 5 v ja 13 v. Pojat ovat erittäin läheisiä ja tärkeitä toisilleen. Ihana katsoa sivusta, kun tekevät yhdessä legoja, brio junanrataa ta pelaavat pleikkaa ja kuuluu iloinen nauru. Isomman paras kaveri on pienemmän ihailun kohde ja on tosi kiva, kun isomman kaverit ottavat pienemmän monesti huomioon tai mukaan touhuihin

Vierailija

Minulla on 9v vanhempi serkku isäni puolelta ja olimme pitkään ainoat serkukset tältä puolelta. Olemme aina olleet läheisiä, ensimmäiset muistonikin ovat, kun serkku kaverinsa kanssa on vienyt puistoon leikkimään, myöhemmin Linnanmäelle, Korkeasaareen, opettivat uimaan jne. Edelleen soittelemme viikottain ja teemme ainakin kerran vuodessa yhteisen miniloman ihan vain kahdestaan.

Äidin puoleltakin on serkkuja, samanikäinen sekä muita pienellä ikäerolla. Asuimme lähekkäin, kävimme samaa koulua ja leikimmekin siis paljon yhdessä. Mutta ei meillä koskaan ollut samaa kaveripiiriä, olimme vähän niin kuin plan B toisillemme, jos ei muutakaan ollut eikä aikuisina olla nähty vuosikausiin.

Kyllä tämä ennen kaikkea on persoonakysymys. Oman veljeni kanssa ikäeroa on 1v6kk ja alle kouluikäisinä kuulemma leikimme yhdessä mutta en itse muista ainuttakaan leikkiä. Olemme ihan kohtuullisissa ja normaaleissa väleissä, näemme vanhempiemme luona parin kuukauden välein mutta mitään muuta yhteistä meillä ei edelleenkään ole. Emme ole koskaan edes tapelleet paljon, ja se kai kertoo yksiselitteisesti sen, että tarvetta edes sellaiselle kanssakäymiselle ei ole koskaan ollut. Välit ovat kohteliaan etäiset.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat