Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Odotatko kolmatta lastasi? Nämä 10 asiaa ovat toisin, kun perheessä on kolme lasta

Pienetkin isosisarukset osallistuvat kuopuksen odotukseen innokkaasti.  Kuva: iStockphoto.

Kolme menee siinä kun kaksi? Väärä luulo: kolme lasta (varsinkin pienellä ikäerolla) mullistaa tuntemasi perhearjen.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

No luulisi idiootinkin tajuavan (saati jos on kaksi lasta jo aiemmin) että kolmas ei mene siinä samalla. Ei se mennyt yhden kanssa se toinenkaan.

Olen aina sanonut, että meidän talossa ainaki olisi 99,9% vähemmän draamaa jos lapsia olisi vain yksi eikä kaksi. Sisaruksilla kun on se jalo taito osata ärsyttää toisiaan juuri oikealla tavalla - ja ärsyyntyä. Aina vain uudestaan.

Kun vauva-aika oli ohi pidin itsestään selvänä, että tämä riittää meidän perheelle. Kolmatta ei koskaan harkittu edes puolileikillään. Kaksi tervettä lasta, tyttö ja poika. Siinä on minun elämäni lottovoitto.

En pyytele anteeksi sitä, että matkustelu on helppoa, käsiä kahdella vanhemmalla riittää ja autot, asunnot ja talous kunnossa. Kyllä tämä oli ihan tietoinen valinta. Meidän perhe toimii vallan mainiosti. Ja vaikka ero tulisi tai leskeys koittaisi ennenaikaisesti selviäisi jäljelle jäänyt hyvin tämän paketin kanssa.

Perheitä ja äitejä on erilaisia. Joillekin voi sopia arki vaikka kymmenen lapsen kanssa.

Silti; me joilla ei isoa lapsilaumaa ole emme ole mitenkään siinä asemassa, että tätä (vapaaehtoistakin valintaa) ja elämän helppoutta pitäisi suurperheellisiltä anteeksi pyytää.

Vierailija

Aika naurettava lista - juu, KYLLÄ, kolme lasta on enemmän kuin kaksi, kaikkea on enemmän kuin yhden tai kahden kanssa, mutta asiat sujuvat kyllä. En koe mitenkään "omakseni" tuota mukahauskaa (?) listaa. Oma kolmikkoni on jo nuoria aikuisia - teinejä, mutta silti aika ei kultaa muistoja. Lapsiarki oli mitä oli - kolmas ei sen kummemmin mullistanut maailmaamme kuin mitä ne kaksi tekivät.

4ihanaalasta

Me tavattiin mieheni kanssa vasta, kun olin jo 37v. ja mies 41v. Suhde eteni nopeasti ja pian odotettiin kaksosia. Kaksosten ollessa vielä pieniä, haluttiin kolmaskin, koska tykätään isoista perheistä ja rauhallisten sekä terveiden kaksosten kanssa kaikki oli mennyt niin hyvin. Kun kaksoset olivat 1,5-vuotiaita, perheeseen sitten syntyikin toiset kaksoset. Hyppäsimme siis kaksilapsisesta perheestä nelilapsiseksi perheeksi ja meiltä jäi tuo kolmen lapsen kanssa eläminen välistä. Onneksi nuoremmat kaksosemmekin olivat terveitä. Vauhtia heillä sen sijaan on enemmän kuin isosisaruksillaan. Elämä neljä pikkulapsen perheessä muistuttaa tietenkin sirkusta, jota on pakko pyörittää tirehtöörin ottein. Meillä on esimerkiksi häkki päivittäin käytössä :-D eli leikkikehä. Elämästä on karsittu todella paljon kaikenlaista tarpeetonta. Meillä on aika vähän tavaroita, jotta siivous sujuu sutjakasti. Lemmikkejä ei ole eikä tule. Siivooja käy ja ruokaostokset on tilattu kotiovelle. Tietenkin on myös kunnon tiski- ja pesukoneet, kuivuri yms. Kolme isovanhempaa auttaa aika paljon ja lisäapua lastenhoitoon saamme mm. työharjoittelijoilta, joita olemme kotiimme toivottaneet tervetulleiksi. Omia harrastuksia ei juurikaan ole, mutta jumppaan kotona ja lenkkeilen vaunujen kanssa. En erityisesti kaipaa toisten äitien seuraa kasvokkain. Neljän pienen kanssa on vaikea käydä edes neuvolassa, kun kaksilla kaksosrattailla liikutaan toistaiseksi. Onneksi on kotipiha ja isommat kaksoset jaksaa jo minilenkkejä kävellä. Elämä on syömistä, nukkumista, pesuja, pusuja, leikkimistä ja jutustelua pääosin kodin piirissä, mikä ei haittaa yhtään. Käyköön vauvaleffoissa ne ketkä haluavat. Isovanhempien ansiosta ollaan päästy lasten kanssa sekä vauvauintiin että -muskariin, kun ollaan tosissaan organisoitu. Miehen vapaapäivinä yritetään käydä koko perheen kanssa metsäretkillä. Kahviloihin tai muihin lapsille tylsiin paikkoihin emme tätä katrasta vie. Lapsista huomaa jo nyt, että heistä on valtavasti seuraa toisilleen eli toiveissa on, että jatkossa leikit sisarusten kanssa helpottaisivat myös aikuisten työtä. Onneksi meillä oli jo ennen lapsia talous kunnossa, työpaikat, kodinhoitoon yms. Sekin on ihanaa, että läheiset ovat ottaneet tosissaan pyyntömme siitä, että emme halua lahjoiksi tavaraa. Lastenhoito tai vaikka apu ruoanlaittoon on tervetullutta. Aiomme muutenkin "oikoa" joistain ns. sosiaalisista normeista emmekä usko järjestävämme esim. kaverisynttäreitä lapsillemme. Ehkä myös tämä oma ikä vaikuttaa siihen, ettei lähde mukaan ihan kaikkeen. Ei meillä mitään babyshowereitakaan ollut tms.

Vierailija

Kaksi lasta voi tapella vaan keskenään. Mutta 3 lasta tarkoittaa 3:a konfliktipistettä. Mutta toisaalta tuntuu joskus, että 2 lapsen perheissä sisarusten suhde on joskus oudon kireä, kun heidän maailmassaan on aina vain se yksi sama kilpailija.

kolmatta haaveileva

No toivottavasti ei noin kaameaa :D

Meillä ykkösen ja kolmosen ikäero tulee olemaan väh. 7 vuotta ja kakkosen ja kolmosen väh. 4 vuotta, toivon että se auttaa. Ja toisaalta moni kolmen lapsen äiti on sanonut että sen kolmannen kanssa osaa ottaa jo ihan eri tavalla rennosti, ja jos se on vika niin jopa oudolla tavalla nauttii niistä yöllisistä imetyshetkistä ym - kun tajuaa ettei niitä enää koskaan takaisin saa (minä nautin kyllä jokseenkin jo kakkosen kanssa). 

Me ei juurikaan matkustella kuin tyyliin ruotsinlaivoilla, niin en oikein osaa samaistua esim. noihin matkustusongelmiin. Omaa huonettakaan ei mielestäni tarvitse joka muksulla olla. Auto saattaa mennä vaihtoon, perusfarmaria kuitenkin edelleen katsellaan mut hieman isompana kuin nykyinen. Minun mielestäni kolme lasta ei kyllä ole milläänmuotoa vielä "suurperhe". 

Vierailija

Olipa todella negatiivinen kirjoitus.
Eli nyt ollaan useamman lapsen vanhempia, jää lapset ilman huomiota ja rakkautta..
Ja autokin on vaihdettu, talo on kyllä sama vanha, vähän pieni tälle porukalle. Parisuhdekin on pilalla..?
Mutta kyllä täytyy nyt olla eri mieltä kuin kirjoittaja.. Rakkautta, läheisyyttä, naurua ja onnea on meillä seitsemän ihmisen voimalla. Kaikki lapset on rakkaita ja kaikkien onnellisuus ja menestys on tärkeitä.
Toisaalta sekin, että olen kotona lasten kanssa ja kerkiän ihan eri tavalla heihin ja heidän asioihinsa keskittymään, kuin vanhempi joka viettää lapsensa kanssa neljä tuntia päivässä. Kotona aionkin olla niin kauan kuin mahdollista, niin kauan kuin lapset sitä kaipaavat.
Ei kaatanut maailmaa meillä kolmas lapsi, vaan oli vain ihana, meidän perheen kolmas lapsi ja jäsen.
Ollaan pystytty lomailemaan, kulkemaan ja elämään ihanaa elämää, enkä ole huomannut että mistään oltaisiin jääty paitsi. Ikävää jos joku kokee sen noin, kuin kirjoittaja.
Meillä on ihana pieni, siisti koti, puhtaissa vaatteissa kulkevat lapset, aikaa heille ja aikaa toisillemme. Lapsilla on kaverinsa, menonsa, harrastuksensa ja niin on meilläkin.
Näin meillä.
Toivottavasti kirjoittaja ei ikinä omassa elämässään joudu "kärsimään" kolmannesta lapsesta. Kaikkea hyvää!

Vierailija

Näitä super typeriä kirjoituksia putkahtelee vauva lehden toimittajilta nähtävästi tasaisin väliajoin.
Viimeisin oli se juttu, jossa lapseton toimittaja kyllä ojensi lapsiperheitä, mutta hän kyllä osasi tehdä kaikki täydellisesti, olihan akateeminen ja vähän viisaampi kuin muut, kun sitten oman lapsensa sai.
Mahtaako olla saman tyypin käsialaa tämäkin.
Eipä tarvi vauva lehteä tilata, oli sen verran loukkaava kirjoitus tämäkin.

Vierailija

Miksi kirjoitetaan pikkulapsivaiheesta ja "suurperheestä" näin negatiiviseen sävyyn? Elämä kolmen lapsen kanssa voi olla työlästä, mutta on myös niin paljon ihania ja hyviä hetkiä täynnä. Kaikki eivät koe lastenhoitoa ja arjen pyörittämistä tuollaisena, joten harmillista miten yleistetään. Tällaiset jutut eivät ainakaan lisää syntyvyyttä.

banaani

Kolmen lapsen perheen kolmantena lapsena näen tämän kirjoittajan pointin. Tosin itselläni on kehitysvammainen isosisko, äiti meni heti töihin eikä lapsena tai nuoruudessa olleet vanhemmat kauheasti läsnä mikä oireilee nyt aikuisiässä.  Elin mun vinkki ihmisille; tehää niitä lapsia niin paljon kuin sielu sietää mutta antakaa aikaa ja rakkautta yhtä paljon kaikille!

Vierailija

Ei pidä paikkaansa, että normiautoon ei mahdu 3 turvaistuinta. Kyllä mahtuu, varsinkin niin kauan kun 1 niistä on selkä menosuuntaan. Kokemusta useammasta ihan tavallisesta autosta...

Kolme meille parasta

Juuri näin: meillä oli isommat jo 9 ja 5, kun pikkuveli syntyi eikä elämä ollut kaaosta. Päinvastoin, ihanin ja helpoin vauva-aika. Saatoin käydä vaikkapa rauhassa suihkussa, kun vanhin viihdytti vauvaa ja olin itse rauhallinen ja kokenut äiti ja puolisoni hötkyilemätön isä. Oli mukava jäädä taas muutaman työvuoden jälkeen kotiin ja olla kolme vuotta kotiäiti myös isommille. Perheen taloudellinen tilanne oli vakaampi kuin heidän vauva-aikanaan. He rakastivat vauvaa ja kun he olivat koulussa/kerhossa, minulla oli ihanaa kahdenkeskeistä aikaa vauvan kanssa ja toisaalta iltapäivällä aikaa tehdä isommille välipalaa, askarrella, auttaa läksyissä jne. Tiesin, että kuopus on viimeisemme ja nautin kovasti raskaudesta, vauva-ajasta ja imetyksestä, jota jatkoin kaksi vuotta. Meidän perheen paras päätös oli tuo ihana iltatähti, joka nyt hänkin on jo lähes teini❤️

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta voi tapella vaan keskenään. Mutta 3 lasta tarkoittaa 3:a konfliktipistettä. Mutta toisaalta tuntuu joskus, että 2 lapsen perheissä sisarusten suhde on joskus oudon kireä, kun heidän maailmassaan on aina vain se yksi sama kilpailija.

Meillä on kolme lasta ja nimenomaan se kolmas on se, joka tulee toimeen sekä ekan että tokan kanssa. Toki joskus on kärhämiä, mutta aika pieniä. Eka ja toka tappeleekin sitten kaikesta, ihan kaikesta ja jatkuvasti. En jotenkin usko, että tilanne olis toinen jos tuota kolmatta ei olisi. Kyse ei ole lasten lukumäärästä vaan lasten luonteesta. Jotenkin meidän eka ja toka ei vaan sovi yhteen, sen sijaan kolmas on sellainen joka tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. Hällä on eniten kavereitakin. Sosiaalinen, rauhallinen ja joviaali luonne.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat