Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen siis 35-vuotias nainen, kolmen lapsen äiti, bi-seksuaali niin pitkään kuin muistan mutta naimisissa miehen kanssa. Varsinainen asia on otsikossa, mutta avaan vielä vähän:

Toki näiden ominaisuuksieni ympärillä on kierrelty aina, mutta olen taputellut tunteeni takaisin kaappiin ja uskonut kasvavani niistä yli. Ja tavallaan olenkin: rakastan aviomiestäni, meillä on hyvä seksielämä, en ole koskaan pettänyt häntä ja hän on monin tavoin unelmakumppanini. Aloimme kuitenkin seurustella melko nuorena, joten varmuus omasta seksuaalisuudestani ja toiveistani on syntynyt vasta reilusti yli kolmekymppisenä.

Olen puhunut vuosien varrella avoimen suhteen mahdollisuudesta, mutta mies ei ole ollut siitä lainkaan kiinnostunut ja toisaalta itsekin koen, ettei pelkkä avoin suhde ( = satunnaisseksiä muiden kanssa, ei tunteita) täytä omia toiveitani, koska haluaisin ihan seurustella useamman kumppanin kanssa. Tästä syystä myöskään kolmen kimpan tai parinvaihdon kokeileminen ei kiinnosta, koska polyamoristisessa taipumuksessani ei ole kyse pelkästään seksistä. En missään nimessä ole painostanut miestä tässä asiassa vaan kokeillut vain ujosti kepillä jäätä, leikin varjolla.

Toinen ongelma on tarpeeni kinkympään seksiin. Mies on jo suhteen alkuaikoina tehnyt selväksi, että rajummat otteet eivät kiinnosta häntä millään tavalla. (Kokeiltukin on, ei vaikutusta miehen mielipiteeseen.) Toki seksielämämme on hyvää, mutta silti minulla on tunne siitä, että joitain asioita puuttuu enkä koskaan tule saamaan mieheltäni sitä, mitä todella haluan. Mies ei ole lainkaan kokeilunhaluinen vaan suorastaan kaino, ja se hänelle suotakoon - en vaadi häntä muuttumaan. Silti tiedän kokemuksesta, että ihanteeni olisi ihan eri tavalla aktiivinen kumppani.

Nyt en tiedä, mitä oikein tekisin. En haluaisi erota tämän takia, mutta toisaalta ihmisellä on vain yksi elämä... Asian nostaminen pöydälle ihan kunnolla pelottaa, enkä haluaisi loukata miestä, koska vika ei ole hänessä. Pelkään erityisesti sitä, että miehelle tulisi avautumisestani pysyvästi sellainen olo, ettei hän riitä minulle ja etten rakastaisi häntä. Miehellä on takavuosina ollut haluttomuutta ja hän tietää, että libidomme ovat aivan eri tasolla muutenkin, ja jo tämä asetelma on ollut melkoinen taakka suhteellemme.

Kokemuksia, ajatuksia, tsemppiä? Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta, vaikka tiedän, että varsinkin poly-keskustelu kuumentaa tunteita palstalla. Siksi painotankin sitä, että en missään nimessä haluaisi pettää miestäni enkä painostaa häntä mihinkään. Rakastan ja kunnioitan häntä valtavan paljon, ja vaikka tästä viestistä paistaa tyytymättömyyteni tiettyihin asioihin, voisin kirjoittaa kolminkertaisesti puolisoni hyvistä ominaisuuksista.

  • ylös 55
  • alas 15

Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

Vaikea kuvitella, että kukaan mies ilahtuisi siitä tiedosta, että oma vaimo tahtoo paneskella ympäriinsä jännisten kanssa :D

  • ylös 36
  • alas 24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Seksi, seksuaalisuus, nautinto, himo, elämän tärkeimmät asiat ja sisällöt! Eikun...

Sinulla on tunne , että jotain puuttuu. Ajattelitko, että muut ihmiset saavat aina kaiken mitä tajuavat himoita? Ajatteletko, että ihmisen ylipäänsä kuuluu saada kaikki mitä keksii haluta?

Minuta sinulta puuttuu järki, henkiset arvot ja moraali, tsemppaan sinua niissä! Mieti, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Oliko ne himotus ja maksimaalinen kiihoittuminen ja orkut?

  • ylös 36
  • alas 39
Vierailija

Mies ei tajua, millainen helmi ap on. Seksuaalisesti aktiivinen kinky bi-nainen, joka antaa tapailla muita naisia = 4/5 (miinus lapsista)

  • ylös 21
  • alas 25
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Seksi, seksuaalisuus, nautinto, himo, elämän tärkeimmät asiat ja sisällöt! Eikun...

Sinulla on tunne , että jotain puuttuu. Ajattelitko, että muut ihmiset saavat aina kaiken mitä tajuavat himoita? Ajatteletko, että ihmisen ylipäänsä kuuluu saada kaikki mitä keksii haluta?

Minuta sinulta puuttuu järki, henkiset arvot ja moraali, tsemppaan sinua niissä! Mieti, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Oliko ne himotus ja maksimaalinen kiihoittuminen ja orkut?


Ohis, mutta ihmisillä on erilaisia seksuaalisuuksia ja seksi merkitsee eri ihmisille eri tavoilla. Vaikka se ei olisi sulle tärkeää, se voi olla tärkeää muille. Kaiken lisäksi kinkyilyssä on kyse muustakin kuin "maksimaalisista orkuista" - polysuhteista puhumattakaan.

Onko mielestäsi parempaa elämää tavoitteleva köyhä moraaliton, jos haluaa rikastua?

  • ylös 34
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.

...mutta ovat saaneet alkunsa vanhempiensa sukuelimistä.

  • ylös 23
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.

Koetin kyllä aloituksessa kertoa, ettei monisuhteisuus kiinnosta minua seksin takia vaan haluaisin ihan tosissani deittailla muita (kattaa muutakin kuin seksin). Mutta vastausten perusteella näemmä epäonnistuin.

Jos joku osaisi oikeasti auttaa niin arvostaisin vertaistukea. Ap

  • ylös 31
  • alas 7
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.

...mutta ovat saaneet alkunsa vanhempiensa sukuelimistä.

Jos et ymmärrä eroa voit mennä sinne hoitoon itsekin.

Vierailija

Kirjoituksestasi välittyy mielestäni nykyihmiselle tyypillinen "minä, minä" -mentaliteetti. Ihmiset ei vaan tunnu osaavan olla mihinkään tyytyväisiä. Anteeksi, jos sanon tämän näin suoraan ja ehkä turhan tylysti.

Mieti ensin siltä kannalta tilannettasi, että jos näkisit tämän miehesi kirjoittamana jossain (tietysti sillä erolla, että miehesi havittelisi jotain, mitä et itse voisi/haluaisi hänelle antaa). Miltä sinusta tuntuisi?

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko kerrot tuntemuksistasi täysin rehellisesti miehelle (etkä siis vain "kokeilemalla ujosti kepillä jäätä), tai tyydyt tämänhetkiseen tilanteeseen. Ensimmäisessä on se riski, että mies tosiaan tuntee itsensä riittämättömäksi, ja joko tanssii sinun pillisi mukaan vaikka ei välttämättä haluaisi, tai sinä joudut joka tapauksessa luopumaan unelmistasi. Jos kumpikaan ei jousta, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta, vastenhakoinen joustaminenkin voi pidemmän päälle johtaa parisuhteenne tuhoon.

Joskus vaan on niin, että on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen, ja elää seurausten kanssa. Yksinkertaistettuna ja kärjistettynä, haluaisit ostaa punaisen auton, mutta tykkäät myös sinisestä. Ostatko punaisen, mutta harmittelet sitten kuitenkin, että sininen olisi voinut olla kivempi, vai osaatko kuitenkin iloita kivasta punaisesta autostasi, jolla tykkäät ajella ja joka on kuitenkin juuri sinulle sopiva?

Onko perheesi ja parisuhteesi sinulle nykytilassaan korvaamattomia, vai oletko valmis "uhraamaan" ne paremman toivossa?

Ulkopuolisesta vaikuttaa vähän siltä, että et ehkä ole täysin rakastunut mieheesi juuri nyt, ja erilaisen, tietyllä tavalla jännittävämmän elämäntyylin viehätys korostuu mietteissäsi sen vuoksi. Olet kuitenkin sitoutunut mieheen ja perheeseenne, ja tiedostat suhteenne hyvät puolet, eli voisit ehkä harkita mitä pystyisit itse tekemään sen eteen, että olisit suhteeseenne tyytyväisempi.

T. Itsekin 35-vuotias bi äiti ja vaimo.

  • ylös 38
  • alas 8
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu hoitoon. Normaalit ihmiset eivät elä sukupuolielimiensä kautta.

...mutta ovat saaneet alkunsa vanhempiensa sukuelimistä.

Jos et ymmärrä eroa voit mennä sinne hoitoon itsekin.


Mene itse huumorinymmärtämiskurssille :)

Vierailija

Osittain samassa tilanteessa, ja olen yrittänytkin puhua miehelle asiasta mutta aiheutin hänessä vain ahdistusta ja sittemmin olen joutunut joka käänteessä vannomaan ja vakuuttelemaan että ei, en ole jättämässä häntä, kyllä, rakastan ja että rakastan jatkossakin ilman että mieheni täytyisi yrittää muuttua toisenlaiseksi. Vaikka yritin puhua asiasta hyvin hienotunteisesti, mies koki sen uhkana ja on sen jälkeen potenut hirveää riittämättömyyden tunnetta. Kaduttaa, että edes otin asiaa esille. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö teillä voisi olla parempi vastaanotto.

Toki harmittaa, mutta tämä on näitä elämän valintoja. Valitsen elää avioliitossani vaikka se tarkoittaakin etten välttämättä koskaan voi toteuttaa kaikkia seksuaalisuuteni osa-alueita.

  • ylös 18
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi välittyy mielestäni nykyihmiselle tyypillinen "minä, minä" -mentaliteetti. Ihmiset ei vaan tunnu osaavan olla mihinkään tyytyväisiä. Anteeksi, jos sanon tämän näin suoraan ja ehkä turhan tylysti.

Mieti ensin siltä kannalta tilannettasi, että jos näkisit tämän miehesi kirjoittamana jossain (tietysti sillä erolla, että miehesi havittelisi jotain, mitä et itse voisi/haluaisi hänelle antaa). Miltä sinusta tuntuisi?

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko kerrot tuntemuksistasi täysin rehellisesti miehelle (etkä siis vain "kokeilemalla ujosti kepillä jäätä), tai tyydyt tämänhetkiseen tilanteeseen. Ensimmäisessä on se riski, että mies tosiaan tuntee itsensä riittämättömäksi, ja joko tanssii sinun pillisi mukaan vaikka ei välttämättä haluaisi, tai sinä joudut joka tapauksessa luopumaan unelmistasi. Jos kumpikaan ei jousta, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta, vastenhakoinen joustaminenkin voi pidemmän päälle johtaa parisuhteenne tuhoon.

Joskus vaan on niin, että on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen, ja elää seurausten kanssa. Yksinkertaistettuna ja kärjistettynä, haluaisit ostaa punaisen auton, mutta tykkäät myös sinisestä. Ostatko punaisen, mutta harmittelet sitten kuitenkin, että sininen olisi voinut olla kivempi, vai osaatko kuitenkin iloita kivasta punaisesta autostasi, jolla tykkäät ajella ja joka on kuitenkin juuri sinulle sopiva?

Onko perheesi ja parisuhteesi sinulle nykytilassaan korvaamattomia, vai oletko valmis "uhraamaan" ne paremman toivossa?

Ulkopuolisesta vaikuttaa vähän siltä, että et ehkä ole täysin rakastunut mieheesi juuri nyt, ja erilaisen, tietyllä tavalla jännittävämmän elämäntyylin viehätys korostuu mietteissäsi sen vuoksi. Olet kuitenkin sitoutunut mieheen ja perheeseenne, ja tiedostat suhteenne hyvät puolet, eli voisit ehkä harkita mitä pystyisit itse tekemään sen eteen, että olisit suhteeseenne tyytyväisempi.

T. Itsekin 35-vuotias bi äiti ja vaimo.


Kiitos vastauksesta, se antoi paljon ajateltavaa. Ehkä tosiaan kyse on nykyihmisen ongelmasta: kun on varaa valita, niin on vaikeampi tyytyä siihen, mitä saa. Olen kyllä rakastunut mieheeni ja suhteella menee juuri nyt todella hyvin - usein juuri silloin kukoistan itse seksuaalisesti ja muutenkin ja tuntuu, ettei mies pysy ihan mukana.

Kuitenkin olen pohtinut näitä asioita tavalla tai toisella koko suhteemme ajan ja esim. seksiasiat tulevat vastaan usein päivittäin. Toisaalta viihdyn mainiosti tässä nykyisessä ydinperhe-yksiavioisuus-kuviossa. Vaikeaa. Ap

  • ylös 14
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi välittyy mielestäni nykyihmiselle tyypillinen "minä, minä" -mentaliteetti. Ihmiset ei vaan tunnu osaavan olla mihinkään tyytyväisiä. Anteeksi, jos sanon tämän näin suoraan ja ehkä turhan tylysti.

Mieti ensin siltä kannalta tilannettasi, että jos näkisit tämän miehesi kirjoittamana jossain (tietysti sillä erolla, että miehesi havittelisi jotain, mitä et itse voisi/haluaisi hänelle antaa). Miltä sinusta tuntuisi?

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko kerrot tuntemuksistasi täysin rehellisesti miehelle (etkä siis vain "kokeilemalla ujosti kepillä jäätä), tai tyydyt tämänhetkiseen tilanteeseen. Ensimmäisessä on se riski, että mies tosiaan tuntee itsensä riittämättömäksi, ja joko tanssii sinun pillisi mukaan vaikka ei välttämättä haluaisi, tai sinä joudut joka tapauksessa luopumaan unelmistasi. Jos kumpikaan ei jousta, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta, vastenhakoinen joustaminenkin voi pidemmän päälle johtaa parisuhteenne tuhoon.

Joskus vaan on niin, että on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen, ja elää seurausten kanssa. Yksinkertaistettuna ja kärjistettynä, haluaisit ostaa punaisen auton, mutta tykkäät myös sinisestä. Ostatko punaisen, mutta harmittelet sitten kuitenkin, että sininen olisi voinut olla kivempi, vai osaatko kuitenkin iloita kivasta punaisesta autostasi, jolla tykkäät ajella ja joka on kuitenkin juuri sinulle sopiva?

Onko perheesi ja parisuhteesi sinulle nykytilassaan korvaamattomia, vai oletko valmis "uhraamaan" ne paremman toivossa?

Ulkopuolisesta vaikuttaa vähän siltä, että et ehkä ole täysin rakastunut mieheesi juuri nyt, ja erilaisen, tietyllä tavalla jännittävämmän elämäntyylin viehätys korostuu mietteissäsi sen vuoksi. Olet kuitenkin sitoutunut mieheen ja perheeseenne, ja tiedostat suhteenne hyvät puolet, eli voisit ehkä harkita mitä pystyisit itse tekemään sen eteen, että olisit suhteeseenne tyytyväisempi.

T. Itsekin 35-vuotias bi äiti ja vaimo.


Kiitos vastauksesta, se antoi paljon ajateltavaa. Ehkä tosiaan kyse on nykyihmisen ongelmasta: kun on varaa valita, niin on vaikeampi tyytyä siihen, mitä saa. Olen kyllä rakastunut mieheeni ja suhteella menee juuri nyt todella hyvin - usein juuri silloin kukoistan itse seksuaalisesti ja muutenkin ja tuntuu, ettei mies pysy ihan mukana.

Kuitenkin olen pohtinut näitä asioita tavalla tai toisella koko suhteemme ajan ja esim. seksiasiat tulevat vastaan usein päivittäin. Toisaalta viihdyn mainiosti tässä nykyisessä ydinperhe-yksiavioisuus-kuviossa. Vaikeaa. Ap


Lisään vielä tähän, että ei minusta tuntuisi ikuisesti pahalta, jos mies kirjoittaisi minusta vastaavaa. Siis aivan varmasti loukkaantuisin väliaikaisesti, mutta en ajattele, että omistan hänet ja hänen tunteensa tai että hänen täytyisi luopua omista halustaan ja toiveistaan minun takiani (ellei hän itse sitä tahdo). Ap

  • ylös 14
  • alas 2
Vierailija

Minä havahduin samaan kun ajauduin sivusuhteeseen. Nyt rakastan kahta miestä. Eikä se tunne ole 50% täydestä potentiaalista, vaan rakastan kumpaakin ihan 100-prosenttisesti. Vähän niin kuin lasten kanssa - vaikka niitä olisi miten monta, silti niitä rakastaa kutakin yhtä paljon.

  • ylös 11
  • alas 11
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Osittain samassa tilanteessa, ja olen yrittänytkin puhua miehelle asiasta mutta aiheutin hänessä vain ahdistusta ja sittemmin olen joutunut joka käänteessä vannomaan ja vakuuttelemaan että ei, en ole jättämässä häntä, kyllä, rakastan ja että rakastan jatkossakin ilman että mieheni täytyisi yrittää muuttua toisenlaiseksi. Vaikka yritin puhua asiasta hyvin hienotunteisesti, mies koki sen uhkana ja on sen jälkeen potenut hirveää riittämättömyyden tunnetta. Kaduttaa, että edes otin asiaa esille. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö teillä voisi olla parempi vastaanotto.

Toki harmittaa, mutta tämä on näitä elämän valintoja. Valitsen elää avioliitossani vaikka se tarkoittaakin etten välttämättä koskaan voi toteuttaa kaikkia seksuaalisuuteni osa-alueita.


Kiitos, et uskokaan kuinka paljon vastauksesi merkitsee minulle. Sehän tässä onkin, että kun vastakkain ovat miehen loukkaaminen tai jopa kokonaan menettäminen ja sitten omat tarpeet... Miksi ei voi saada molempia, huoh. Ap

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla