Annammeko vahvatahtoiselle lapselle liikaa periksi? Lastenpsykiatri vastaa

Lapsen kiukku ei aina ole vihaisuutta, Janna Rantala sanoo. Kuva: Heli Blåfield

Kahdeksanvuotias raivoaa ja kiukuttelee, jos ei saa tahtoaan läpi. Olemmeko olleet hänelle liian lepsuja, äiti pohtii.Lue koko juttu

Kommentit (11)

Käyttäjä12763
Seuraa 
Liittynyt8.6.2018

Meillä ihan samantyylinen tilanne, ihan samanikäisen tytön kanssa. Perheneuvolassa käyty, ohjeena pitää holdingissa kun kiukkuaa ja äidin kasvattaa hauista jotta pystyy pitämään kiinni. Hyöty penestä 0. Mistä siis oikeasti apua...??? Kaikesta tyttö keksii valitettavaa, kiukuteltavaa. On nälkä, ei ole nälkä, haluan uimaan, en halua uimaan... Ihan vaan pääasia olla aina vastaan kaikkea...

Vierailija

Rutiinit tuovat arkeen helpotusta. Ennakoi esim. kännykkään saa sovellutuksena sellaisen ajastimen josta on helppo katsoa paljon on aikaa vaikka lähteä kouluun. Tee vaikka lukujärjestys päivästä tyyllin: aamiainen, aamu pesut, koulu, koti, läksyt, ruoka, kaverin kanssa, kotiin, iltapala, iltapesut, nukkumaan.

Vierailija

Kaikessa periksi saaneen lapsen aikuistuminen on rankkaa. Kun kouluista ei enää valmistutakaan kiukuttelemalla ja työpaikalla harva erityisoikeuksia ihan vain siksi, että on Minä Minä. Terveisin Nyt jo aikuistunut vahvatahtoinen lapsi, joka olisi mieluusti opetellut sietämään pettymyksiä jo lapsena.

Vierailija

Isotahtoisen pojan kanssa en todellakaan antanut periksi. Ajat 3 vk- 6 vuotta menivät saman kaavan mukaan. Tapeltiin vaatteet päälle, tapeltiin ulos, tapeltiin sisään, tapeltiin vaatteet pois. Siihen tottui. Tapeltiin ruuat, tapeltiin nukkumaan. Sitten yhtäkkiä poika jotenkin tajusi tilanteen, että tuo ei aio antaa periksi, ja ikuinen taistelu loppui. Nyt minulla on hyväkäytöksinen nuorimies, joka aloittelee omaa opiskelijaelämäänsä. 

Olisiko ollut kiva päästä aikoinaan helpommalla, no joo. Meinasinko antaa periksi, en. 

Vierailija

Käyttäjä12763 kirjoitti:
Meillä ihan samantyylinen tilanne, ihan samanikäisen tytön kanssa. Perheneuvolassa käyty, ohjeena pitää holdingissa kun kiukkuaa ja äidin kasvattaa hauista jotta pystyy pitämään kiinni. Hyöty penestä 0. Mistä siis oikeasti apua...??? Kaikesta tyttö keksii valitettavaa, kiukuteltavaa. On nälkä, ei ole nälkä, haluan uimaan, en halua uimaan... Ihan vaan pääasia olla aina vastaan kaikkea...

- Ruokaa tarjotaan ruoka-aikana. Jos ei syö niin on nälässä seuraavaan ateriaan saakka. Ei se nälkään kuole.

- Uimaan mennään kun vanhemmat päättävät. Lähtee mukaan haluaa tai ei.

Jne jne...

Ei tuo mielestäni kovin suurta maalaisjärkeä edellytä. Vanhemmat käskevät ja lapsi tottelee. Niskuroinnista poistetaan saavutettuja etuja yksi kerrallaan.

Vanhemman tehtävä ei ole olla lapsen paras kaveri vaan KASVATTAJA.

Käyttäjä18534
Seuraa 
Liittynyt22.7.2018

Meillä oli aiemmin vastaava tilanne. Tyttö sai kaikesta riidan aikaan, eikä osannut/ehtinyt kertoa mitä halusi tai mikä hänen mielestään ”meni pieleen@ ennen kuin jo huusi täyttä kurkkua. Tämä on meidän toinen lapsi, esikoinen on erilainen vaikka samat vanhemmat, että aina se ei itsestäkään ole kiinni!

Me saimme apua perheneuvolasta. Tyttö oli mukana ja vaikkei suostunut mitään puhumaan niin kuunteli kuitenkin.

Ensinnäkin opin ymmärtämään, että hänellä on laaja tunnekirjo jota hän ei itsekään tunnista.

Toiseksi tuo ”taisteluiden voittaminen: se on selkeä asia mutta unohtuu kun arki muuttuu tappeluksi. Miettikää ja keskustelkaa: mistä aikuiset päättää, mistä yhdessä päätetään ja mistä lapsi saa päättää.

Meistä tuntui myös että tyttö piti ajoittain panttivankina koko perhettä, koska oli usein eri mieltä ja lateli kaikenlaisia älyttömiä ehtoja esimerkiksi yhteisille reissuille. Neuvolasta autettiin: muu perhe tekee mitä on aikonutkin ja tytölle plan B jolloin saa aidosti valita, lähteekö perheen mukaan vai ei. Olimme esimerkiksi lähdössä reissuun ja siitä syntyi tyypillinen n.2 päivää ennen lähtöä pakkauksen yhteydessä alkava itku - ja ulinakonsertti. Hetken sitä kuuntelin ja sanoin sitten että eipä hätää, sinun ei tarvitse lähteä vaan voit mennä mummolaan. Jos kuitenkin päätät lähteä niin tämän käytöksen pitää loppua ja reippaana olla reissussa. Toimi upeasti!

Tsemii!

Käyttäjä18634
Seuraa 
Liittynyt23.7.2018

Olin lapsena tälläinen vahvatahtoinen lapsi. Suhteeni vanhempiin on parantunut iän myötä, mutta minua vanhempien kanssa hiertää edeleen moni asia, lähinnä lapsuus muistot. Olen menestynyt elämässä hyvin. Omat vanhempani yrittvät myös pitää kiinni rajoista ja tehdä asiat kuten oli päätetty minua kuuntelematta. Huonolla käytöksellä oli seuraamukset.

Syy kiukutteluun oli kuitenkin juuri se ttä en tullut kuulluksi. Esimerkiksi:

-Ihan että ei kukaan kuunnellu kun aloin puhua, mitä sanon

- Voin jostain syystä herkästi huonosti kuumassa. Vielä näin terveenä aikuisena saan helposti lämpöhalvauksen, lapsena tuli vanhempien reissuissa usemapi auringonpistos kesässä.

-Kärsin matkapahoinvoinnista, muu perhe tykkää automatkustaa

-Söin hitaasti. En osaa syödä kovin nopeasti. Ja edeleen suht pieniä annoksia, muu perhe isoja annoksia pari kertaa päivässä, nopeasti. Olen aina ollut laiha, ja minulle tuli aina nälkä ja huono olo.

-Oletettiin usien että osaan asoita joita en osannut, ja laitettiin liikaa paljon vastuuta

-Epätasarvoinen asema muuhuin perheeseen.

Vuorovaikutuksesta kene tahansa kanssa syntyy helposti kierre. Se ettei mua kuunneltu aiheutti paljon vaara tilanteita, kiusaamista sain lämpöhalvauksia, olin hukkua muutaman kerran, sairastin keuhko kuumetta pari viikkoa kuumeettomana ennen kuin huomatiin jne. Yleensä kysy oli kuitenkin paljon pienemmistä jutuista. Neuvoni on että jutelkaa ja kuunnelkaa tunteistanne ja ottakaa toisenne huomioon myös lapsen toiveet kuin aikuisenkin.

Vierailija

Mun mielestä vahvatahtoisen lapsen kanssa ei kannata joka asiasta tapella. Antaa valita kahdessa vaihtoehdossa niin monessa asiassa kuin pystyy. Minulla yhdeksänvuotias usein kiukkuaa, että ”ikinä ei saa päättää mistään” jos vaikka sanon että ehdotus tortilloista iltaruuaksi ei tänään käy. Ja se vänkääminen ja mielenosoittaminen kestää ja kestää. Olen myötätuntoinen harmitukselle, mutta sanon jonkun ajan päästä että en kuuntele valitusta enää ja lakkaan reagoimasta kitinään.

Vierailija

Älä anna "vahvatahtoisen" lapsen jyrätä muita lapsia jalkoihinsa. Se on minun neuvoni sinulle. Opeta määrätietoisesti ryhmässä toimimista ja muiden huomioonottamista. Voin kertoa kokemuksesta että "vahvatahtoisen" lapsen lähellä ei ole esim. sisaruksillakaan mukava kasvaa, joten tee elämä heillekin helpommaksi jos käyttäytyvät hyvin samalla kun toinen riehuu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat