Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsen sairastaminen voi olla näin rankkaa?!
28.04.2006 |
Mun parivuotiaani on tällä hetkellä elämänsä ensimmäisellä antibioottikuurilla ja elämä on yhtä hel***tiä. Tänään on vasta kuurin toinen päivä ja mä olen ihan lopussa. Olen yksin lapseni kanssa, joten se varmasti tekee koko asiasta suuremman kuin se todellisuudessa onkaan. Tytön kanssa saa tapella uskomattoman kauan, että saa 2½ ml lääkettä suuhun asti. Tyttö huutaa ja kiemurtelee todella paljon ja itsellenikin tulee mielettömän paha olla siitä pakottamisesta. Ostin jopa periaatteideni vastaisesti karkkia lohduttamaan tyttöä ja muka helpottamaan lääkkeen antoa. Annan tytölle siis pari karkkia jokaisen lääkeannoksen jälkeen. Ei tunnu lohduttavan tyttöä kyllä pätkääkään, eikä kyllä helpota lääkkeenkään antoa.. Nytkin äsken huusin tytölle ihan kurkku suorana, koska en jaksanut sitä, että tyttö huusi naama punaisena vartin vielä lääkkeen annon jälkeenkin. Nyt on niin paha olo siitä huutamisesta, että ihan meinaan itku päästä. Tuntuu muutenkin, että olen nyt tämän sairauden aikana ollut tosi kireänä ja tyttökin tietysti tosi kiukkuinen ja minä korotan tarpeettoman usein ääntäni.
Miten tämä oikeasti voi olla näin rankkaa? Onko kaikilla muilla raskasta sairastamisten aikana? Meillä ollaan sairastettu tosi vähän ja olen erittäin kiitollinen siitä, eikä varmaan saisi joidenkin mielestä valittaa, mutta olen ihan poikki. Itsellänikin pukkaa vielä flunssaa tähän päälle.. Onko antaa jotain jaksamisvinkkejä, että selviäisin hengissä viikon antibioottikuurista? Miten ihmeessä mä saisin sen lääkkeen jotenkin kätevästi tytölle annettua vai onko sellaista konstia keksittykään? Tuntuu, että kaikki asennot oon jo kokeillut mitä täällä on neuvottu muille.. Nyt olisi neuvot ja vinkit kultaakin kalliimpia!
Kommentit (5)
mulla kans poika oli pienempänä tommonen.. Onneksi on mies joka osaa sen lääkkeen laittaa niin että jotain menee suuhunkin. Ite oon iha avuton. Ihmettelen et miten niin pienestä ihmisestä löytyy niin paljon voimaa kipeenä pistää niin paljon vastaan. Ihan tuttua on toi kiukuttelu siis. Toi et antaa sen lääkkeen " poskeen" , oli hyvä.. meil toimii. Ja pieniä annoksia kerralla, eli ei kaikkea. Monesti on poika oksentanut kun on laittanu kaiken keralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä' myös ihan hirveetä se lääkkeen anto. Ruiskulla suoraan suuhun, sinne poskeen on paras konsti. Koita jaksaa, keksi joku leikki jonka varjolla saat lääkkeen annettua. Meillä poika antoi lääkettä leikisti äidille ja kyllä se vähän oli sitten helpompaa.
Koita jaksaa tämä sairastamiskausi, kohta tyttösi on jo terve ja elämä helpompaa, ei tämä ikuisuutta kestä.
Voimia paljon sinulle!!!
Eiköhän tämä tästä.. Viimeistään kun lääkekuuri loppuu. Toivottavasti sairastaminen on taas hetkeksi tällä kuitattu!
Mä oon tehnyt just niin, että truuttaan osan kerrallaan poskeen, eikä tyttö ole sitä lääkettä tosiaan sylkenyt pois vaan on kyllä niellyt sen, mutta tuntuu, että ihan tukehtuu siihen pieneenkin määrään, koska huutaa samalla kuin syötävä.
Olen yrittänyt selittää ja kertoa, miksi sitä lääkettä otetaan, mutta vaikka tyttö sen tavallaan ymmärtääkin, niin silti ei halua millään ottaa suosiolla.
Tuota jonkun mainitsemaa tarrajuttua voisikin kokeilla, koska jotenkin nuo karkit tuntuu vähän turhalta, koska eivät kuitenkaan paranna tytön mielialaa yhtään. Täytyy käydä huomenna vaikka Tiimarista katsomassa tarroja ja antaa tytön valita mieluisia. Ja tosiaan parin tarran jälkeen saisi jonkun kivan pienen lelun palkinnoksi.. Kokeilemisen arvoinen idea! Kiitos sen antajalle. :)
Onneksi tyttö on nyt nukkumassa ja saan minäkin hetken hengähtää, jos vaikka huomenna olisi vähän parempi päivä. Kiitos kaikille neuvoista ja tuesta!
ap
Kaksivuotiaan luulisi jo ymmärtävän puhetta. Että jos ei ota lääkettä, ei parane.
Jos puhe ei auta, niin lahjo karkilla. Jos se ei auta (kuten kerrot), niin truuttaa poskeen ja pakota.
Tottahan se pakottaminen on kurjaa, mutta hei, jotkut asiat on vaan pakko tehdä, joten älä kanna asiasta murhetta.
Seuraavalla kerralla voit kokeilla lahjomista tarroilla. Pankaa kiva tarra kalenteriin joka krt, kun lapsi ottaa lääkkeen ja vaikkapa viiden tarran jälkeen lapsi saa ostaa lelun. Tämä siis jos et halua karkkeja antaa.