Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon arkuudesta ihan oikeasti?! Olen aivan uupunut jo elämääni.
28.04.2006 |
Olen ollut arka varmaan 10-vuotiaasta asti. Nyt mittarissa jo 30vee ja enpä ole paljon itseluottamusta saanut. Koen aina olevani huono, ja vuosien mittaan tilanne on muuttunut vain huonompaan suuntaan. Koen ettei minusta olisi esim työelämässä yhtään mihinkään. Olen siis kotiäiti jolla ei vakityöpaikkaa. Elämä tuntuu välillä vietävän tylsältä kun ei uskalla mitään, ei mennä mihinkään, ei avata suutaan silloin kun pitäisi.... ahdistavaa.
Kommentit (2)
lapsena olin arka... Hermoilin tosi paljon ja esim. esitys luokan edessä oli tuskan takana. Teatteri ja ilmaisutaidon opinnot auttoivat.
Meidän kotikaupungin teatteri otti nuoria sinne harjoituksiin ja menin sinne. Tehtiin kaikenlaisia harjoituksia yhdessä. Sama homma vähän isoskoulutuksessa. Siis menin porukoihin mukaan, missä ainakin joku tuttu. Sitten tehtiin luottamusharjoituksia ja näyteltiin siinä pienessä piirissä juttuja.
Siitä se sitten lähti. Pikku hiljaa katosi se " apua mitähän nuo nyt minusta ajattelevat?" -fiilis.
Hyvänä treenauksena myös se, että kun menet toiselle paikkakunnalle, tee asiat toisin. Pue ylle jotain räväkkää. Shokeeraa. Ne ihmiset eivät tiedä kuka olet, eikä sun tartte nähdä heitä enää.
Voimia muutokseen! Kyllä se onnistuu, jos itse sitä haluat ja kovasti yrität!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 23 ja mitään en saa vieraille sanottua. Pelottaa etukäteen tilanteet, joissa voi joutua puhumaan vieraiden tai puolituttujen kanssa tai olemaan isossa porukassa.