Sivut

Kommentit (84)

Vierailija

Tämä oli yksi niistä jutuista, jonka voisi printata neuvolan seinälle.

Myös täältä löytyy omiva anoppi ja käly. Heti tungettiin kylään ja vauva revittiin sylistä, vaikka niitä oli kälyllä itsellään ollut jo neljä.

Synnytys oli ollut vaikea, vauvan sain vasta kolmantena päivänä viereen ja viikon päästä kotiin. Yritin päästä jyvälle millainen tyyppi meidän perheeseen liittyi, joten oli todella ahdistavaa, kun muitakin rynni tutustumaan vauvaan samaan aikaan. Oma äiti tuli kutsuttuna ja ihaili vauvaa kaukaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

_Hilla_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Otatkohan nyt vähän liikaa itseesi tämän artikkelin? Älä nyt noin marttyyriksi heittäydy, jos et kerran tunnista itseäsi tuon jutun kuvauksesta. Ei se tarkoita, että vaikka jonkun esim. anoppi on kovin tuppautuva, niin sitten kaikkien anopit ovat sellaisia. Jos miniäsi/tyttäresi ei ole millään lailla viestinyt, että tunkeilisit hänen reviirilleen, niin en nyt hirveästi alkaisi päätä vaivaamaan sillä, että voitko nut olla lapsenlapsesi elämässä mukana vai et.

Kyllä tästä nyt paistaa läpi yleinen mielipide, että miten me mummot emme ole enää tervetulleita. Nykyaika on kyllä muuttunut individualistiseen suuntaan kovasti, eikä yhteisöllisyyttä enää arvosteta lainkaan. Siitä esimerkkinä tämä, että isovanhemmat koetaan pelkästään kiviriipaksi, ei luonnolliseen sukupolvienjatkumoon niin kuin ennen. Omassa lapsuudessani vierailimme joka viikonloppu mummolassa ja isovanhemmat toisesta kaupungista saattoivat olla meillä viikonkin kesälomilla ja sitä odotimme kuin kuuta nousevaa. Olimme sisaruksieni kanssa niin onnellisia saamastamme huomiosta, pappa ja mummo leikkivät kanssamme ja tekivät kaikkea hauskaa. 

Nykyään tätä siis paheksutaan. Surullista kerta kaikkiaan tämä nykypäivän ilmapiiri! 

Ps. en ole mikään vanhus itsekkään, nippanappa 50-vuotias, joten minkään "katkeran metusalemin" vuodatuksesta ei nyt ole kyse.

Minun anoppini on juuri tällainen.

Joka viikonloppu ja kaikki lomat raahannut perheensä oman äitinsä luo.

Täysin keskenkasvuinen, käytöstavaton läheisriippuvainen moukka, joka ei ole ikinä kasvanut aikuiseksi ja jonka mielestä sukulaisille ei tarvitse käyttäytyä.

Meille on tungettu ilmoittamatta aamulla 6.30. On ripusteltu verhoja, sekaannuttu remonttiin, tungettu joka paikkaan, postitettu ohjeita, käyttäydytty kaikin mahdollisin tavoin tökerösti. Tarkistrttu jopa ruokakaapit että saako poika ruokaa.

Ja aina kun on yritetty vetää jonkinlaista rajaa, heittäydytty marttyyriksi.

Onneksi nykyajan ihmiset ei siedä tällaista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se mua anopissa risoikin eniten, että ei antanut mulle tilaa etsiä omaa äitiyttäni eikä kunnioittanut minun tapaani. Olisi pitänyt olla ja tehdä kuten hän. Meillä nyt vain oli niin perustavaa laatua olevat erilaiset elämäntilanteet lastemme kanssa, että hän ei koskaan ymmärtänyt minun tapaani. Kun vihdoin vedin rajan pari vuotta sitten ja sain sanottua, että en tarvitse neuvoja, anoppi pisti välit poikki kokonaan. Olipa tärkeät lapsenlapset! Nyt ei näe niitä lainkaan.

Hyvä, että iskit sille lortolle luun kurkkuun. Katkaise kaikki yhteydenpito myös niihin sukulaisiin ja tuttaviin, jotka ovat puheissa sen kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
_Hilla_ kirjoitti:
Sääli miten nuoret äidit kokevat isovanhempansa! Itse olen kahden pienen lapsen mummo, enkä missään vaiheessa ole tupannut itseäni "raamit kaulassa sisälle", niin kuin jutussa asia ilmaistiin. Vierailuilla -jotka ovat lähteneet tyttäreni aloitteesta- en ole kertaakaan oma-aloitteisesti hoitanut vauvaa, vaan pyynnöstään esim. pidellyt sen aikaa kun äiti käynyt esim. vessassa. 

Onpa ahdistava juttu tosiaan! Taidankin lopettaa nämäkin harvat vierailut ja odottaa että lapset kasvavat. Kyllä he isompina kaivavat isovanhempansa esiin. Niin on käynyt niissäkin tapauksissa joissa vanhemmat ovat eristäneet lapsensa isovanhemmistaan tietoisesti.

(P.s. olen myös kuullut, että jotkut perheet ovat kiitollisia saamastaan hoitoavusta. Voinhan myös alkaa vara-mummoksi sellaisille joilla ei ole omasta takaa isovanhempia. He yleensä niitä kaipaavatkin ja ovat iloisia saamastaan avusta.)

Otatkohan nyt vähän liikaa itseesi tämän artikkelin? Älä nyt noin marttyyriksi heittäydy, jos et kerran tunnista itseäsi tuon jutun kuvauksesta. Ei se tarkoita, että vaikka jonkun esim. anoppi on kovin tuppautuva, niin sitten kaikkien anopit ovat sellaisia. Jos miniäsi/tyttäresi ei ole millään lailla viestinyt, että tunkeilisit hänen reviirilleen, niin en nyt hirveästi alkaisi päätä vaivaamaan sillä, että voitko nut olla lapsenlapsesi elämässä mukana vai et.

Sinulla taitaa itselläsi olla alkoholiperhe taustaa kun levität näitä pahantahtoisia juttuja kaikkien luettavaksi.

Vierailija

Appivanhempani ovat muuten tolkullisia, mutta ensimmäisen lapsenlapsen kohdalla "sekosivat" muutamaksi viikoksi silloin, kun lapsi syntyi. Olisin tarvinnut muutamia päiviä rauhallista aikaa toipua synnytyksestä ja tutustua vauvaan, mutta appivanhemmat eivät ottaneet mitään järkipuhetta vastaan. Kun sanottiin, että nyt ei jakseta vierailuja, niin he vain selittivät kivenkovaan, että "ei rajoitukset meitä koske, sehän on meidän lapsenlapsi". Samana päivänä kun kotiuduttiin sairaalasta, he tulivat illalla klo 21:30 soittamaan ovikelloa ja työntyivät väkisin sisään meidän ohi, kun yritimme eteisessä estellä vierailua ja selittää, että haluamme nukkua nyt, kun vauva kerrankin nukkuu. Muutaman viikon päästä meno tasottui ja he rauhoittuivat. Jälkikäteen ajateltuna he olivat vain niin kovin innoissaan uudesta tulokkaasta. Mutta kyllä silloin riepoi, kun käytöstavat ja järki jäivät heillä sen innostuksen alle!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
_Hilla_ kirjoitti:
Sääli miten nuoret äidit kokevat isovanhempansa! Itse olen kahden pienen lapsen mummo, enkä missään vaiheessa ole tupannut itseäni "raamit kaulassa sisälle", niin kuin jutussa asia ilmaistiin. Vierailuilla -jotka ovat lähteneet tyttäreni aloitteesta- en ole kertaakaan oma-aloitteisesti hoitanut vauvaa, vaan pyynnöstään esim. pidellyt sen aikaa kun äiti käynyt esim. vessassa. 

Onpa ahdistava juttu tosiaan! Taidankin lopettaa nämäkin harvat vierailut ja odottaa että lapset kasvavat. Kyllä he isompina kaivavat isovanhempansa esiin. Niin on käynyt niissäkin tapauksissa joissa vanhemmat ovat eristäneet lapsensa isovanhemmistaan tietoisesti.

(P.s. olen myös kuullut, että jotkut perheet ovat kiitollisia saamastaan hoitoavusta. Voinhan myös alkaa vara-mummoksi sellaisille joilla ei ole omasta takaa isovanhempia. He yleensä niitä kaipaavatkin ja ovat iloisia saamastaan avusta.)

Otatkohan nyt vähän liikaa itseesi tämän artikkelin? Älä nyt noin marttyyriksi heittäydy, jos et kerran tunnista itseäsi tuon jutun kuvauksesta. Ei se tarkoita, että vaikka jonkun esim. anoppi on kovin tuppautuva, niin sitten kaikkien anopit ovat sellaisia. Jos miniäsi/tyttäresi ei ole millään lailla viestinyt, että tunkeilisit hänen reviirilleen, niin en nyt hirveästi alkaisi päätä vaivaamaan sillä, että voitko nut olla lapsenlapsesi elämässä mukana vai et.

Sinulla taitaa itselläsi olla alkoholiperhe taustaa kun levität näitä pahantahtoisia juttuja kaikkien luettavaksi.

No ei kyllä ole mitään alkoholiongelmia vanhemmillani eikä sisaruksillani ja itse en edes alkoholia käytä. Ja millä tavoin olen pahantahtoinen, kun totean ettei kaikki anopit ole tunkeilevia? Tiedätkö edes mitä pahantahtoinen tarkoittaa?

Vierailija

Mulla myös anoppi tuotti ongelmia, kun esikoinen syntyi. Valitettavasti asuu lähellä, niin näki tarpeelliseksi tulla käymään joka kerta kun ajoi ohi, pahimmillaan kolmekin kertaa päivässä. Pyynnöt käydä vähän harvemmin kaikuivat kuuroille korville. Kaikki mitä mä tein tai jätin tekemättä oli väärin, ja tämä tuotiin mun tietoon mahdollisimman ilkein sanakääntein. Itkevä vauva riuhtaistiin sylistä, kun mä en kuulemma osaa lastani hoitaa jne.  Ahdistuin tästä kovasti. Lopulta tuli se viimeinen oljenkorsi. ja tein selväksi painajaisanopille, että minun kiusaamiseni loppuu tähän sekuntiin. Jatkoi vielä, kolmannen kerran jälkeen ymmärsi, että ei voi enää pitää minua kynnysmattona. Valitettavasi välit eivät katkenneet lopullisesti. Käy enää harvakseltaan, mutta muistaa silti joka kertaa napista rumista verhoista, liian isosta sohvasta ja telkkarista jne. 

Vierailija

No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

Mun mielestä isommista hankinnoista pitäisi sopia etukäteen. Mua ainakin harmitti, kun anoppi toi periaatteessa ihan käyttökelpoisia tavaroita vauvalle, mutta yksikään ei ollut sellainen, mitä itse olisin valinnut.  Ja todellakin kävin ostamassa lapselle uudet kengät, kun anopin ostamat oli hankalat pukea ja todella rumat.

Ja pahinta,  toi uusien lisäksi perintökalleuksia, jota on säilönyt sen 35 vuotta. Ja kun kulahtaneet rytkyt eivät tule käyttöön niin on pahalla päällä, kun "mikään ei kelpaa".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

Eli sinä olet hankkinut lapsen laumalle. Kaikki ei ole.

Minä ainakin haluan kokea oman lapseni kanssa ne ainutlaatuiset hetket itse. En jakaa, enkä luovuttaa niitä.

Vierailija

Ei ole pois minulta tai oman perheemme ainutlaatuisista hetkistä. Kun taas se olisi pois lapselta jos häneltä riistetään oikeus tuntea isovanhempansa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

Tämäkin vähän riippuu siitä, millaiset suhteet muutenkin on. Mulla anoppi tuntuu kilpailevan siitä, että ehtii varmasti esim. ostamaan ne kengät, syöttämään vauvalle jätskiä jne ennen muita. Ja sitten saa kehua tuttavilleen, kuinka erinomainen mummu hän on, ja kuinka miniä on niin huono äiti, ettei millään pärjäisi ilman Hänen Ylhäisyytensä apua. Mun äiti ei anopin mukaan saisi hyvä jos ottaa lapsiani syliin. No, itsepä anoppi on jatkuvalla ylikävelyllään ja mitätöinnillään aiheuttanut sen, että ei näe enää lapsenlapsiaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ole pois minulta tai oman perheemme ainutlaatuisista hetkistä. Kun taas se olisi pois lapselta jos häneltä riistetään oikeus tuntea isovanhempansa.

Mun lapset ei tarvitse persoonallisuushäiriöistä mummua, joka ylenkatsoo ja haukkuu lasten vanhempia (kyllä, myös sitä omaa lastaan) lapsenlapsilleen. Kyse alle kouluikäisistä lapsista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ole pois minulta tai oman perheemme ainutlaatuisista hetkistä. Kun taas se olisi pois lapselta jos häneltä riistetään oikeus tuntea isovanhempansa.

Ei se isovanhemman tunteminen edellytä sitä, että äidin pitää antaa ylikävellä tai sitten isovanhempaa ei tunne.

Apua on tehdä sitä ja juuri sitä mitä äiti pyytää. Apua ei ole se että tehdään äidin puolesta tai vastoin äidin toivetta.

Vierailija

Ja kun se omiminen ei ikinä lopu. Me olemme teinien vanhempia ja nuorin on 10v tyttö, johon anoppi nyt tarrautuu. Vaatii liian usein yökylään ja mitäs sieltä kantautuu lapsen kertomana kuin mun arvostelua. Annan lapselle epäterveellisiä välipaloja, liian arkiset vaatteet teatteriin. Kauhea kun en vie hiihtämään ja kovasti kyselee että siivoaako se äiti koskaan. Hän tekisi kaiken paremmin. Nyt vaan on minun vuoroni. Toki voivat tavata, mutta liian usein tulee meille nuuskimaan ja arvostelemaan. Koko ajan kytiksellä että mitä.tehdään missä milloin voiko hän tulla. Perheen rajat on koko ajan hakusessa ja olen yhä hänestä ahdistunut.

Vierailija

Mun anoppi on mestari keksimään kaikkea, missä mä tarvitsen apua. On esim tullut omin avaimin sisälle aamulla, ja ilmoittanut että mun pitää nyt lähteä shoppailemaan, hän hoitaa vauvaa. (en lähtenyt, olin siis hankala). Tuonut meille ties mitä tavaraa, kun itsellä on talo jo ihan ääriään myöten täynnä. Pahin oli koiralta tukahduttavasti lemuava petari, jonka oli "ystävällisesti" käynyt ihan itse petaamassa meidän sänkyyn, kun oltiin pois.

Anoppi oli myös pettynyt, kun ei ole saanut tulla mukaan esim. neuvolaan. Ei meinaa millään ymmärtää, että hän ei ole osa perhettämme, eikä sellaiseksi koskaan tulekaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja kun se omiminen ei ikinä lopu. Me olemme teinien vanhempia ja nuorin on 10v tyttö, johon anoppi nyt tarrautuu. Vaatii liian usein yökylään ja mitäs sieltä kantautuu lapsen kertomana kuin mun arvostelua. Annan lapselle epäterveellisiä välipaloja, liian arkiset vaatteet teatteriin. Kauhea kun en vie hiihtämään ja kovasti kyselee että siivoaako se äiti koskaan. Hän tekisi kaiken paremmin. Nyt vaan on minun vuoroni. Toki voivat tavata, mutta liian usein tulee meille nuuskimaan ja arvostelemaan. Koko ajan kytiksellä että mitä.tehdään missä milloin voiko hän tulla. Perheen rajat on koko ajan hakusessa ja olen yhä hänestä ahdistunut.

Mielenkiinnosta: Miten miehesi suhtautuu äitiinsä? Ja siihen, että äitinsä haukkuu puolisoasi hänen lapselleen?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika, anoppi omii ensimmäisten kenkien ostamisen, kaikki sitä voi nykyään olla vaikeaa. On vauvan ja lapsen oikeus että hänellä on rakastavia aikuisia elämässään, muitakin kun vanhemmat. Halutaan että kukaan ei auta/"puutu" ja sitten valitetaan miten väsyneitä ollaan ja miten kamalaa vauva-aika on. Minulla on ihana äiti ja ihana anoppi jotka ovat myös lapselle tärkeitä. + Minusta tämä aika on ihanaa, nautin suuresti vauvasta (9kk) ja kotiäitiydestä.

Eli sinä olet hankkinut lapsen laumalle. Kaikki ei ole.

Minä ainakin haluan kokea oman lapseni kanssa ne ainutlaatuiset hetket itse. En jakaa, enkä luovuttaa niitä.

Joskus vanhempana ehkä ymmärrät, ettei se ole mitenkään sulta poissa, että joku muukin rakastaa ja nauttii lapsestasi.  Toivon nyt, että olisin itse sen  nuorena äitinä silloin ymmärtänyt ja antanut isovanhempien nauttia ainokaisista lapsenlapsistaan niin paljon kuin mahdollista ! Mitään pahaa eikä vahingollista ei olisi siitä tapahtunut. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat