Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi isovanhempien hössötys ärsyttää – ”Omiiko mummu vauvani?”

Kun hyväntahtoiset isovanhemmat intoilevat vauvan ympärillä, moni tuore äiti miettii, miksi kaivattu apu tuntuu tunkeilulta. Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (84)

Vierailija

Kohta kotoa muuttavan teinin äitinä on tosi vaikea kuvitella intoilevansa vauvoista tai lapsista, kun humppa alkaa olla ohi. 😁

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kohta kotoa muuttavan teinin äitinä on tosi vaikea kuvitella intoilevansa vauvoista tai lapsista, kun humppa alkaa olla ohi. 😁

Niin, sä et ookaan vielä siinä elämänvaiheessa, että alat saada lapsenlapsia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta kotoa muuttavan teinin äitinä on tosi vaikea kuvitella intoilevansa vauvoista tai lapsista, kun humppa alkaa olla ohi. 😁

Niin, sä et ookaan vielä siinä elämänvaiheessa, että alat saada lapsenlapsia.

En onnekseni. Jää nähtäväksi höyrähtääkö mummuudesta (jos kohdalle osuu), äitiydestä ei. En odota mitenkään innolla.

Vierailija

Se omina, jos sellaista siis tapahtuu, on poikkeuksetta oma äiti. Miesten äidit eli naisten anopit eivät omi mitään. Näkevät vauvaa silloin kun äidille sopii. Vain naisen oma äiti on tarpeeksi röyhkeä omiakseen tyttärensä vauvan. Poikien äidit ovat aina varovaisempia suhteessaan miniäänsä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se omina, jos sellaista siis tapahtuu, on poikkeuksetta oma äiti. Miesten äidit eli naisten anopit eivät omi mitään. Näkevät vauvaa silloin kun äidille sopii. Vain naisen oma äiti on tarpeeksi röyhkeä omiakseen tyttärensä vauvan. Poikien äidit ovat aina varovaisempia suhteessaan miniäänsä.

😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija

Se mua anopissa risoikin eniten, että ei antanut mulle tilaa etsiä omaa äitiyttäni eikä kunnioittanut minun tapaani. Olisi pitänyt olla ja tehdä kuten hän. Meillä nyt vain oli niin perustavaa laatua olevat erilaiset elämäntilanteet lastemme kanssa, että hän ei koskaan ymmärtänyt minun tapaani. Kun vihdoin vedin rajan pari vuotta sitten ja sain sanottua, että en tarvitse neuvoja, anoppi pisti välit poikki kokonaan. Olipa tärkeät lapsenlapset! Nyt ei näe niitä lainkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se omina, jos sellaista siis tapahtuu, on poikkeuksetta oma äiti. Miesten äidit eli naisten anopit eivät omi mitään. Näkevät vauvaa silloin kun äidille sopii. Vain naisen oma äiti on tarpeeksi röyhkeä omiakseen tyttärensä vauvan. Poikien äidit ovat aina varovaisempia suhteessaan miniäänsä.

Meillä kävi nimenomaan niin, että anoppi alkoi omimaan lasta, käyttäytymään kuin olisi lasteni äiti. Hän tavallaan yritti syrjäyttää minut mieheni puolisona ja lasteni äitinä. Oma äitini osasi olla paljon hillitympi, ja hänen oli helpompaa antaa minun olla äiti lapsilleni.

Uskon että tämä johtuu siitä, että omalle äidilleni äitiyteni seuraaminen tuottaa enemmän mielihyvää kuin anopilleni, joka näkee tilanteen enemmän kilpailutilanteena. Oma äitini saattaa myös olla alitajuntaisesti varmempi roolistaan lastenlasten elämässä, kun taas anoppi saattaa alitajuntaisesti pelätä enemmän ettei hänelle ole sijaa elämässämme. Kuitenkin naisena minä ainakin ensimmäisinä vuosina määritän paljon kuka lapsia hoitaa (näin se vaan taitaa useimmissa perheissä edelleen mennä, jos nainen on kotona lasten kanssa) ja ketä nähdään päiväkahvien merkeissä. Luonnollisesti pulmatilanteessa soitan herkemmin äidilleni kuin anopille on jne.

Harmi vain, että anopin käytös lopulta johti siihen, ettei mies halua äitinsä hoitavan lapsiamme. Joten anopeille vinkkinä, koittakaa välttää omimista, tunkeilua ja kilpailua. Yrittäkää löytää yhteys miniään ja kunnioittakaa häntä perheenäitinä ja poikanne valittuna puolisona. Totta kai miniällä on myös vastuu suhteen luontiin, mutta hänen ei täydy tehdä sitä käytännössä niin, että luopuu äidin roolista aina kun anoppi on paikalla.

Käyttäjä13929
Seuraa 
Liittynyt21.6.2018

Todellakin toi että lähdetään siitä mikä äidille on paras apu/toiminta/tapa/aika/tms.
Ärsyttää kun anoppi ja miehen sisko tuuppautuivat omista tarpeistaan ja siinä ei paljon miettitty vauvan tai äidin toiveita.

Vierailija

Käyttäjä13929 kirjoitti:
Todellakin toi että lähdetään siitä mikä äidille on paras apu/toiminta/tapa/aika/tms.
Ärsyttää kun anoppi ja miehen sisko tuuppautuivat omista tarpeistaan ja siinä ei paljon miettitty vauvan tai äidin toiveita.

Meilläkin avun tarjonta oli aina sen antajan tarpeista käsin lähtevää. Minä olisin erityisesti ensimmäisenä vuotena kaivannut apua esimerkiksi kauppakäyntien ja iltaisen apteekkireissun suhteen, kun mies oli paljon reissutyössä. Mutta ei, vauvaa vaan olisivat halunneet hoitoon - viis siitä että minusta ei tuntunut hyvältä antaa usein vauvaa hoitoon. Onneksi sitten lapsen isoisä oli järjen ihminen, ja hänelle pystyi kun soittamaan aina kun tarvitsin ihan oikeasti apua johonkin. Muut sitten puhuivat vain pahaa selän takana, kun en "huoli apua", eli antanut vauvaa yökylään pyydettäessä.

Käyttäjä9384
Seuraa 
Liittynyt4.2.2018

Ei meillä, se on kyllä nimenomaan miehen äiti, joka yrittää tunkeutua liikaa ja myös omia niitä tärkeitä hetkiä kuten esim. vauvan ensimmäiset kengät ja vauvan ensimmäiset harrastukset jne. Ja kun kyse ei ole omasta äidistä, niin oman mielipiteen ilmaiseminen on vaikeaa, omalle äidille uskaltaisi sanoa suoraan. Loukata ei haluaisi ja apu on toki myös tärkeää ja sitä arvostan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se omina, jos sellaista siis tapahtuu, on poikkeuksetta oma äiti. Miesten äidit eli naisten anopit eivät omi mitään. Näkevät vauvaa silloin kun äidille sopii. Vain naisen oma äiti on tarpeeksi röyhkeä omiakseen tyttärensä vauvan. Poikien äidit ovat aina varovaisempia suhteessaan miniäänsä.

Meillä kävi nimenomaan niin, että anoppi alkoi omimaan lasta, käyttäytymään kuin olisi lasteni äiti. Hän tavallaan yritti syrjäyttää minut mieheni puolisona ja lasteni äitinä. Oma äitini osasi olla paljon hillitympi, ja hänen oli helpompaa antaa minun olla äiti lapsilleni.

Uskon että tämä johtuu siitä, että omalle äidilleni äitiyteni seuraaminen tuottaa enemmän mielihyvää kuin anopilleni, joka näkee tilanteen enemmän kilpailutilanteena. Oma äitini saattaa myös olla alitajuntaisesti varmempi roolistaan lastenlasten elämässä, kun taas anoppi saattaa alitajuntaisesti pelätä enemmän ettei hänelle ole sijaa elämässämme. Kuitenkin naisena minä ainakin ensimmäisinä vuosina määritän paljon kuka lapsia hoitaa (näin se vaan taitaa useimmissa perheissä edelleen mennä, jos nainen on kotona lasten kanssa) ja ketä nähdään päiväkahvien merkeissä. Luonnollisesti pulmatilanteessa soitan herkemmin äidilleni kuin anopille on jne.

Harmi vain, että anopin käytös lopulta johti siihen, ettei mies halua äitinsä hoitavan lapsiamme. Joten anopeille vinkkinä, koittakaa välttää omimista, tunkeilua ja kilpailua. Yrittäkää löytää yhteys miniään ja kunnioittakaa häntä perheenäitinä ja poikanne valittuna puolisona. Totta kai miniällä on myös vastuu suhteen luontiin, mutta hänen ei täydy tehdä sitä käytännössä niin, että luopuu äidin roolista aina kun anoppi on paikalla.

Meillä oli samanlaista. Koin että anoppini mielestä minä olin kilpailija, joka oli viemässä hänen äidinroolinsa (hänellä vain poikia ja oli ensimmäinen lapsenlapsi). Ehkä myös pelkäsi jäävänsä syrjään. Oma äitini taas näki minun äitiyteni tukemisen tärkeäksi, ei tunkeillut ollenkaan.

Meillä kyllä tilanne rauhoittui ajan kanssa ja nykyään tullaan hyvin toimeen. Nykyään anoppi tunnustaa minut äitinä ja se on hyvä. Mutta pahimmassa vaiheessa mekin kyllä otettiin etäisyyttä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se omina, jos sellaista siis tapahtuu, on poikkeuksetta oma äiti. Miesten äidit eli naisten anopit eivät omi mitään. Näkevät vauvaa silloin kun äidille sopii. Vain naisen oma äiti on tarpeeksi röyhkeä omiakseen tyttärensä vauvan. Poikien äidit ovat aina varovaisempia suhteessaan miniäänsä.

Meillä kävi nimenomaan niin, että anoppi alkoi omimaan lasta, käyttäytymään kuin olisi lasteni äiti. Hän tavallaan yritti syrjäyttää minut mieheni puolisona ja lasteni äitinä. Oma äitini osasi olla paljon hillitympi, ja hänen oli helpompaa antaa minun olla äiti lapsilleni.

Uskon että tämä johtuu siitä, että omalle äidilleni äitiyteni seuraaminen tuottaa enemmän mielihyvää kuin anopilleni, joka näkee tilanteen enemmän kilpailutilanteena. Oma äitini saattaa myös olla alitajuntaisesti varmempi roolistaan lastenlasten elämässä, kun taas anoppi saattaa alitajuntaisesti pelätä enemmän ettei hänelle ole sijaa elämässämme. Kuitenkin naisena minä ainakin ensimmäisinä vuosina määritän paljon kuka lapsia hoitaa (näin se vaan taitaa useimmissa perheissä edelleen mennä, jos nainen on kotona lasten kanssa) ja ketä nähdään päiväkahvien merkeissä. Luonnollisesti pulmatilanteessa soitan herkemmin äidilleni kuin anopille on jne.

Harmi vain, että anopin käytös lopulta johti siihen, ettei mies halua äitinsä hoitavan lapsiamme. Joten anopeille vinkkinä, koittakaa välttää omimista, tunkeilua ja kilpailua. Yrittäkää löytää yhteys miniään ja kunnioittakaa häntä perheenäitinä ja poikanne valittuna puolisona. Totta kai miniällä on myös vastuu suhteen luontiin, mutta hänen ei täydy tehdä sitä käytännössä niin, että luopuu äidin roolista aina kun anoppi on paikalla.

Meillä oli samanlaista. Koin että anoppini mielestä minä olin kilpailija, joka oli viemässä hänen äidinroolinsa (hänellä vain poikia ja oli ensimmäinen lapsenlapsi). Ehkä myös pelkäsi jäävänsä syrjään. Oma äitini taas näki minun äitiyteni tukemisen tärkeäksi, ei tunkeillut ollenkaan.

Meillä kyllä tilanne rauhoittui ajan kanssa ja nykyään tullaan hyvin toimeen. Nykyään anoppi tunnustaa minut äitinä ja se on hyvä. Mutta pahimmassa vaiheessa mekin kyllä otettiin etäisyyttä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat