Kommentit (4)

Vierailija

Tuo anteeksipyynnön vaatiminen ei ole kovin kypsää käytöstä, sillä eihän äiti tarkoituksella  ole tehnyt mitään. Sisaruskateus on sellainen voima, jota kyllä aliarvioidaan; äitisi ei osannut käsitellä sitä eikä kohdella teitä samanarvoisesti. Myöskään välien poikki pistäminen ei ole aikuista käyttäytymistä. Ja tuosta uhmaiästäkin ollaan kyllä montaa mieltä ja jos kasvatus on hyväksyvää ja ymmärtävää, ei sellaisia kohtauksia kyllä tule.   

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Noin minäkin ajattelin äidistäni, kunnes omien murrosikäisten kanssa taistellessa huomasin oman osuuteni.

Välit heikkenivät äidin kanssa murrosiässä. Nyt kun katson kauempaa, ymmärrän paremmin sen kontrollin ja varoittelun. Olin villi nuori, join ja vaihtelin poikaystäviä liukuhihnalta, biletin ja rahat oli aina kaikki. Koulut kuitenkin kävin ja hankin ammatin.  Nyt huomaan laukovani samanlaisia kommentteja ja varoituksia omalle tytölleni, joka elää elämäänsä myös liian kiihkeällä liekillä, Moni haava sieluun olisi jäänyt saamatta , jos äiti olisi saanut lujemmin pidettyä minua hallinnassa. Mutta kaikki tekevät omat virheensä. Minäkin äitinä omani.

Vierailija

Voi, kun voisin jutella tämän kirjoittajan kanssa. Ihan uskomatonta, miten samanlainen lapsuus minulla on ollut. Nyt olen itsekin äiti ja tunnen katkeruutta siitä, miten oman äitini käyttäytyminen on vaikuttanut koko elämääni. Joka ikinen päivä kohtaan asioita, jotka juontavat juurensa lapsuudestani. Kävin jopa psykoterapiassa kolme vuotta, mutta vanhat haavat silti aina aukeavat aika-ajoin.
On todella uskomatonta ja kamalaa, että pahin pelko elämässä olisi olla samanlainen, kuin oma äiti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat