Miksi nuoruuden myötä katoaa tunne siitä, että melkein mikä tahansa olisi mahdollista?

Ei mulla tuollaista kaikkivoipaisuuden tunnetta ole koskaan ollut. Se kadonnut tunne mulla on sellainen odotus, että jotain hyvää ja kiinnostavaa tai "mitä tahansa" on tulossa. Nyt melkein neljäkymppisenä jokainen päivä on pakkopullaa. En sitten tiedä olenko masentunut.

up

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla tuollaista kaikkivoipaisuuden tunnetta ole koskaan ollut. Se kadonnut tunne mulla on sellainen odotus, että jotain hyvää ja kiinnostavaa tai "mitä tahansa" on tulossa. Nyt melkein neljäkymppisenä jokainen päivä on pakkopullaa. En sitten tiedä olenko masentunut.

Ja siis lääkärin mukaan en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla tuollaista kaikkivoipaisuuden tunnetta ole koskaan ollut. Se kadonnut tunne mulla on sellainen odotus, että jotain hyvää ja kiinnostavaa tai "mitä tahansa" on tulossa. Nyt melkein neljäkymppisenä jokainen päivä on pakkopullaa. En sitten tiedä olenko masentunut.

Ja siis lääkärin mukaan en ole.

Kysyt ja vastaat itse itsellesi? Tämä on minulle uusi keskustelutyyli.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu myös murrosikään ja aivojen kehitykseen. Joka jatkuu aika pitkälle aikuisuuteen.

Kuulostaa loogiselta ja uskottavalta selitykseltä. Tämä on siis yksi aikuisuuden merkeistä.

.

.