Älä sylittele ettei totu, appelsiinimehua tuttipulloon ja muut 70-luvun vauvanhoidon "helmet"
Olen syntynyt 78 eikä minulla ole omakohtaista kokemusta, mutta 70 syntynyt mieheni muistaa miten 75 syntynyt pikkuveljensä sai tosiaan neuvolan ohjeistuksella mehua tuttipullosta ja ruoka-ajat olivat tiukat, tyylin kahden tunnin välein .
Kommentit (266)
Muistan tuon tuoremehun kun vierailulle tuli sukulaisia kauempaa, heidän ehkä 6kk vauva joi varmaan litran päivässä appelsiinituoremehua. Itse olin 10v ja kateellinen kun meillä sai harvoin ja silloinkin 1dl päivässä.
En koskaan unohda, kun 2000-luvulla kätilö sanoi, kun silitin parin päivän ikäisen vauvan päätä, että jos silität nyt, saat silittää isonakin. Täysin käsittämätöntä.
" Anna sen huutaa, että keuhkot vahvistuu!" Anoppi kahvipöydässä, kun vauva heräsi päiväuniltaan. No en jumalauta anna!
Anoppi on saanut ja kasvattanut lapsensa 70-luvulla ja neuvot ovat sen mukaiset....
En voi olla miettimättä mieheni läheisriippuvuuden ja hänen veljensä jo teininä alkaneen masennuksen yhteyttä tuohon, että itkuun ei reagoitu eikä sylitelty. Vauva ei muista, mutta jotain jää alitajuntaan.
Sylissä ei saanut vauvaa pitää muuta kun imettäessä. Ja imettää piti 4 tunnin välein , jos vauva nukkui kun kello näytti imetysaikaa , piti vauva herättää. Jos vauva itki nälkää ja imetysaika ei vielä ollut , piti antaa itkeä. Näin opasti neuvolan täti 1971. Minä rikoin sääntöjä ja imetin silloin kun vauva ravintoa tarvitsi. En kestänyt katsoa ja kuunnella itkevää vauvaa , jota ei syliinkään olisi saanut nostaa.
Sokerivettä tuttipullosta annettiin.
Olen jo 60 -luvulla syntynyt. Äiti leikkasi tutin ja laittoi sokeripalan sisälle. Lisäksi juotti tuttipullosta sokerivettä vastasyntyneestä alkaen. Näillä nikseillä kuulemma sai minut helposti rauhoittumaan.
Myöhemmin pidettiin leikkikehässä. Näin äiti sai omaa aikaa.
Mä sain appelsiinimehua jo muutaman viikon ikäisenä vuonna 1971. Kukaan ei tajunnut miten valtavan pahan allergisen reaktion sain siitä. Huusin vuorokaudet läpeensä (nyt vasta tiedetään että vatsakivusta) ja kasvot ja kaula lehahtelivat paloautonpunaisiksi. Olen edelleen sitrukselle ihan hullun allerginen.
Appelsiinimehun tarkoitus oli suojata lasta C-vitamiinin puutokselta. Äitiyslomat olivat siihen aikaan tosi lyhyet ja äidinmaidonkorvikkeet vielä varsin vähäravinteisia.
Kaikki ovat aikansa lapsia. Äirien ja anoppien syyllistäminen (minullakin siihen olisi aihetta) on aika turhaa. Suurin osa kuitenkin yritti toimia lapsen parhaaksi. Lääkäri/terkkari/kätilö oli siihen aikaan paljon isompi auktoriteetti kuin nykyään. Jos nyt nykyaikana auktoriteetti-käsite vielä jollekin mitään edes sanoo.
Olen 72 syntynyt nainen. Olen sosiopaattinen persoonallisuus, en tunne asioita kuten muut mutta toisaalta suutuun helposti enkä myöskään tarvitse muita ihmisiä. Entisestä avioliitosta minulla on poika, jota en kyennyt hoitamaan tunteella enkä kiintymään vauvaan kuten piti, tunsin olevani kylmä lasta kohtaan vielä tämän mentyä kouluunkin ja tunsin lapsen hankinnan olleen paha virhe. Välimme ovat huonot.
Olen käynyt terapiassa ja sen myötä penkonut menneisyyttäni, uskon että 60 luvun sadistiset lastenhoito-opit, ruumillinen kuritus viikottain sekä myöhempi avainkaula-lapsuus ovat tehneet minusta tälläisen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat aikansa lapsia. Äirien ja anoppien syyllistäminen (minullakin siihen olisi aihetta) on aika turhaa. Suurin osa kuitenkin yritti toimia lapsen parhaaksi. Lääkäri/terkkari/kätilö oli siihen aikaan paljon isompi auktoriteetti kuin nykyään. Jos nyt nykyaikana auktoriteetti-käsite vielä jollekin mitään edes sanoo.
Toki näin, mutta anoppien ja mummojen olisi syytä ymmärtää, että ajat muuttuvat, eikä tuputtaa vanhentuneita ja jopa haitallisia kasvatuskeinoja!
Sain esikoiseni 90 luvun lopussa ja eräs hoitaja oli vanha äkäinen akka, joka hoki että jos pidät sitä koko ajan sylissä niin se tottuu siihen ja saat sitten kanniskella selkä kipeänä. Otti myös vieressä olleita vauvoja pois ja kiikutti vauvalaan.
Itse olen syntynyt 1975 ja minulle juotettiin appelsiinituoremehua tuttipullosta, kananmunan keltuaista ja maksaa piti antaa alle 2-vuotiaana. Minulla ei ole allergoita, enlä traumatisoitunut muutenkaan..
Sokerivettä kehoitetaan juottamaan neuvolakortissani.
vm-70
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat aikansa lapsia. Äirien ja anoppien syyllistäminen (minullakin siihen olisi aihetta) on aika turhaa. Suurin osa kuitenkin yritti toimia lapsen parhaaksi. Lääkäri/terkkari/kätilö oli siihen aikaan paljon isompi auktoriteetti kuin nykyään. Jos nyt nykyaikana auktoriteetti-käsite vielä jollekin mitään edes sanoo.
Toki näin, mutta anoppien ja mummojen olisi syytä ymmärtää, että ajat muuttuvat, eikä tuputtaa vanhentuneita ja jopa haitallisia kasvatuskeinoja!
Niinpä, tarvitseeko tuhahdella jos vauvaansa pitää sylissä tai sitä "vain" imettää vielä parin kuukauden iässä, noin esimerkiksi. Kun ennenkin...
Anopit voisivat ymmärtää, että maailma on muuttunut ja nykyään ei todellakaan suositella vauvan itkettämistä, sokerivettä tai appelsiinimehua!
Minäkin olen saanut appelsiinimehua vauvana, äidillä oli maito loppunut parin kuukauden jälkeen "yhtäkkiä" (nykytiedolla tiheän imun kausi), oli imettänyt ns.kellon mukaan. Muutaman kuukauden jälkeen äiti meni töihin, nuori sukulaistyttö oli hoitanut sitten, kunnes menin päivähoitoon. Jouduin taaperona olemaan sairaalassa useamman kerran, kuulemma aina yksin, koska vanhemmat eivät voineet osallistua hoitoon. Kun olin ekaluokkalainen olin jo niin iso, että pystyin viettämään iltoja yksin, ei ollut ns.iltahoitoa. Aika karua. Omia lapsia olen imettänyt yli vuoden ja hoivannut surutta. Anoppi ja äiti ovat saman aikakauden lapsia ja he suhtautuvat lastenlapsiin emotionaalisesti aika etäisesti, hoitavat kyllä ajoittain, mutta en näe kovin läheistä tunnesidettä eikä sitä ollut minun ja äitini tai anopin ja mieheni välilläkään. Mun suhde omiin lapsiin on paljon läheisempi ja hellempi.
Appelsiinimehua on ohjeistettu antamaan minullekin, syntynyt -71. Lisäksi sellainen mukava "ohjeistus" että maidontuloa helpottamaan oli kehotettu juomaan olutta. Synnytyslaitoksella kätilö oli tuonut äidilleni punaviiniä vahvistamaan verta. No, ei äitini nyt sitä alkoholia ollut juonut, mutta siis ammattilaiset oli näin neuvoneet.
Sokerivettä juoneet on näitä nykyajan lihavia. Helppo uskoa kun katsoo omia imetettyjä laihoja teinejä.
1970- luvulla omat lapsensa kasvattanut anoppi kehtasi neuvoa, ettei vauvaa saa pitää sylissä, ettei totu. Jumalauta, lapsi oli silloin alle 1 kk ikäinen!