Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Oman perheeni kohdalla en ymmärrä miten muistivastuun siirtäminen onnistuisi, jos mies ei nykyisin tajua muistaa mitään? Miten hän yhtäkkiä hoksaisi, että luistimet pitäisi tänäkin vuonna teroittaa jos ei ole sitä koskaan aiemminkaan tajunnut. Tai että tarjouslehden tilaus pitää tajuta irtisanoa ennen seuraavaa jaksoa. Tai että harrastuskamat pitää olla pestynä ennen harrastusta. Tai että hänen omat juhlavaatteensa pitää olla pestynä ennen juhlia. Harrastukset ja sukulaisten synttärit voisin vielä ymmärtää jos yhdessä laitettaisiin ne kalenteriin. Ne tosin siellä kännykänkalenterissa on ja silti mies ei hoksaa että mitä pitäisi tehdänja milloin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oman perheeni kohdalla en ymmärrä miten muistivastuun siirtäminen onnistuisi, jos mies ei nykyisin tajua muistaa mitään? Miten hän yhtäkkiä hoksaisi, että luistimet pitäisi tänäkin vuonna teroittaa jos ei ole sitä koskaan aiemminkaan tajunnut. Tai että tarjouslehden tilaus pitää tajuta irtisanoa ennen seuraavaa jaksoa. Tai että harrastuskamat pitää olla pestynä ennen harrastusta. Tai että hänen omat juhlavaatteensa pitää olla pestynä ennen juhlia. Harrastukset ja sukulaisten synttärit voisin vielä ymmärtää jos yhdessä laitettaisiin ne kalenteriin. Ne tosin siellä kännykänkalenterissa on ja silti mies ei hoksaa että mitä pitäisi tehdänja milloin.

Oppii kun on pakko ja tarvittaessa maksaa oppirahat.

Vierailija

Ei riitä ymmärrystä näille kaikki vastuut omineille metatyömarttyyreille. Älkää viitsikö paapoa aikuisia miehiä kuin pikkulapsia, kyllä aikuisen pitää pystyä kantamaan vastuuta omasta perheestään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oman perheeni kohdalla en ymmärrä miten muistivastuun siirtäminen onnistuisi, jos mies ei nykyisin tajua muistaa mitään? Miten hän yhtäkkiä hoksaisi, että luistimet pitäisi tänäkin vuonna teroittaa jos ei ole sitä koskaan aiemminkaan tajunnut. Tai että tarjouslehden tilaus pitää tajuta irtisanoa ennen seuraavaa jaksoa. Tai että harrastuskamat pitää olla pestynä ennen harrastusta. Tai että hänen omat juhlavaatteensa pitää olla pestynä ennen juhlia. Harrastukset ja sukulaisten synttärit voisin vielä ymmärtää jos yhdessä laitettaisiin ne kalenteriin. Ne tosin siellä kännykänkalenterissa on ja silti mies ei hoksaa että mitä pitäisi tehdänja milloin.

Jos olet aina tehnyt kaiken miehen puolesta, niin ei varmaan hetkessä osaa, mutta ajan kanssa oppii kun tarpeeksi mokaa ja unohtelee.

Vierailija

Minulla pinna palaa siinä vaiheessa, kun sukulainen lähettää kuvia vuorolistoistaan ja tekstaa pitkiä litanioitaam lomistaan. Että tällön ja tällön ja tällön hän haluaa tavata lapsia.

Sitten vielä loukkaantuu, heittäytyy marttyyriksi ja alkaa viestitellä lasten kanssa näitä aikataulujaan. Tuplavaiva, kun joudun koko ajan perumaan niitä sitten.

Ja kun viimein jaksan kutsua meille, menen viemään roskia ja sillä aikaa olohuoneen kaljsteet om nostettu paikoiltaan. Pääsiäspäivänä kun juuri ole saanut siivottua siellä.

EN JAKSA!

Vierailija

Hienoa, että joku nainen pystyy tunnustamaan tuon, että on ihan itse haalinut kaiken vastuun itselleen. sItä näkee niin paljon ja siitä puhutaan niin vähän. Toki on myös niitä miehiä jotka eivät sitä vastuuta kanna. Mutta pitää muistaa, että valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Jos haluaa pitää itsellään päätösvallan, joutuu itse kantamaan myös vastuun. Kotia ja varsinkin lapsia koskevissa asioissa naiset monesti haluavat sanoa sen viimeisen sanan.

Vierailija

Kuka pystyy töistä hoitamaan mummoja ja pappoja ja synttärilahjoja yms.?

Itse ainakin joudun töissä tekemään työnantajan töitä. Siksipä lapsetkin ovat oppineet pitämään kamoistaan ja englannin sanoistaan huolen. Emme ole tehneet elämästä harrastehelvettiä ja suunnittelukaaosta. 

Jos johonkin kaverisynttäreille ei ole ehditty ostaa sitä huolella suunniteltua muotilahjaa, niin sitten jää menemättä, jos kaveri sitä lahjaa vaatii tai pannaan kuoren väliin parikymppiä ja sanotaan, että annetaan rahana, kun ei ehtinyt lahjana ostaa. Ja jos kaveri tai kaverin mamma näyttää nyrpeää naamaa, niin seuraavana vuonna ei tarvitse mennä.

Vierailija

Eli mennään ääripäästä toiseen. Ennen äiti muisti kaiken ja muistutti isää. Nyt isä sitten muistuttaa äitiä lapsen balettitunneista yms. Kohta on isän aivot ylikuumentuneet.

Vierailija

Meillä "työnjako" menee niin, että minä teen kaikki automaatiotoiminnat, kuten päivittäissiivoamisen, eläimien ruokinnan, postilaatikolla käynnin, ja ihan huomaamatta. Miehelleni nämä ovat aina jotain tekemistä, jota tekemällä tehdään, joten hän muistaa illallakin mitä kaikkea onkaan vapaapäivällään tehnyt kotona. Itse jos olisin tehnyt ne samat asiat mitä hän, sanoisin illalla että en ole tänäkään päivänä tehnyt yhtään mitään :D

Yhden lapsen yksinhuoltajana minulla oli tosiaankin kaikki langat koko ajan omissa käsissä, ja väsyinkin siihen sitten totaalisesti. Tosin meillä oli mukana myös omaa ja lapsen kroonista sairautta, joten kuormitus yhdelle ihmiselle oli vain liikaa. 

Emma79

Omaa kokemusta aiheesta. Olin aina pitänyt miestäni hiukan kömpelönä asioiden hoitamisessa, joten voisin suurimman osan itse.

Kun minä (äiti) sitten täydin yllättäen olin viikkoja sairaalassa fyysisesti pois pelistä, vastuu aivan kaikesta, mukaanlukien vauvasta, siirtyi miehelleni kertaheitolla. Kyllä hän osasi, ja jos ei osannut, kysyi apua. Niin luultavasti teidänkin puolisonne. Jotain varmasti unohtui, varmaan meni jokunen synttäri ohi ja homehtuneita pyyhkeitä roskiin ja tuli laskumuistutuksia. Lapsi ja isä eivät kuitenkaan kärsineet nälkää, ja vaatettakin löytyi päälle. Kunnioitukseni häntä kohtaan teki kvanttihypyn yhdessä yössä.

Paljastan teille salaisuuden, hyvät metatyön uuvuttamat vanhemmat. Melkein kaikesta tärkeästä tulee kyllä muistutuspuhelu tai viesti perään, jos on päässyt unohtumaan. Muistutusmaksuja saattaa mennä, mutta monesta muusta selviä vilpittömällä anteeksipyynnöllä.

Kannattaa jakaa vastuu tasapuolisesti jo ennen kuin elämä pakottaa tekemään niin. Mutta jos se ei onnistu, onnistuu se myöhemminkin sitten. ;)

Vierailija

Emma79 kirjoitti:
Omaa kokemusta aiheesta. Olin aina pitänyt miestäni hiukan kömpelönä asioiden hoitamisessa, joten voisin suurimman osan itse.

Kun minä (äiti) sitten täydin yllättäen olin viikkoja sairaalassa fyysisesti pois pelistä, vastuu aivan kaikesta, mukaanlukien vauvasta, siirtyi miehelleni kertaheitolla. Kyllä hän osasi, ja jos ei osannut, kysyi apua. Niin luultavasti teidänkin puolisonne. Jotain varmasti unohtui, varmaan meni jokunen synttäri ohi ja homehtuneita pyyhkeitä roskiin ja tuli laskumuistutuksia. Lapsi ja isä eivät kuitenkaan kärsineet nälkää, ja vaatettakin löytyi päälle. Kunnioitukseni häntä kohtaan teki kvanttihypyn yhdessä yössä.

Paljastan teille salaisuuden, hyvät metatyön uuvuttamat vanhemmat. Melkein kaikesta tärkeästä tulee kyllä muistutuspuhelu tai viesti perään, jos on päässyt unohtumaan. Muistutusmaksuja saattaa mennä, mutta monesta muusta selviä vilpittömällä anteeksipyynnöllä.

Kannattaa jakaa vastuu tasapuolisesti jo ennen kuin elämä pakottaa tekemään niin. Mutta jos se ei onnistu, onnistuu se myöhemminkin sitten. ;)

Mä en halua elää niin, että kaikki opitaan kantapään kautta ja virheistä maksetaan rahaa tai jopa terveyttä. Varsinkin kun eletään mun rahoilla, mä tienaan meidän perheessä enemmän.

T. Nainen, jota v-tuttaa saamattomat ja lapselliset miehet, jollainen tuo omakin taitaa olla.

Vierailija

Emma79 kirjoitti:
Omaa kokemusta aiheesta. Olin aina pitänyt miestäni hiukan kömpelönä asioiden hoitamisessa, joten voisin suurimman osan itse.

Kun minä (äiti) sitten täydin yllättäen olin viikkoja sairaalassa fyysisesti pois pelistä, vastuu aivan kaikesta, mukaanlukien vauvasta, siirtyi miehelleni kertaheitolla. Kyllä hän osasi, ja jos ei osannut, kysyi apua. Niin luultavasti teidänkin puolisonne. Jotain varmasti unohtui, varmaan meni jokunen synttäri ohi ja homehtuneita pyyhkeitä roskiin ja tuli laskumuistutuksia. Lapsi ja isä eivät kuitenkaan kärsineet nälkää, ja vaatettakin löytyi päälle. Kunnioitukseni häntä kohtaan teki kvanttihypyn yhdessä yössä.

Paljastan teille salaisuuden, hyvät metatyön uuvuttamat vanhemmat. Melkein kaikesta tärkeästä tulee kyllä muistutuspuhelu tai viesti perään, jos on päässyt unohtumaan. Muistutusmaksuja saattaa mennä, mutta monesta muusta selviä vilpittömällä anteeksipyynnöllä.

Kannattaa jakaa vastuu tasapuolisesti jo ennen kuin elämä pakottaa tekemään niin. Mutta jos se ei onnistu, onnistuu se myöhemminkin sitten. ;)

Minä toivoin lapsen vauva-aikana, että olisin joutunut sairaalaan, että olisin saanut edes hetken nukkua ja miehen olisi ollut pakko ottaa vastuuta, mutta ei. Olin todella kipeä sektion jäljiltä, joten miehen oli pakko hoitaa vauvan nostelut ihan alussa. Sen hän tekikin, mutta valitti jatkuvasti siitä, kuinka tekee kaiken ja tarvitsee siksi useita tunteja omaa aikaa päivässä. Minä olin ympäri vuorokauden ihan kiinni hyvin vaativassa vauvassa, mutta minulle ei suotu aikaa edes jumpata varttia rauhassa. Heti, kun kivuiltani pystyin, jouduin hoitamaan myös vaipanvaihdot ja yöheräilyt yksin.

Tässä välissä on käynyt perheneuvoja, ollaan käyty pariterapeutilla, asuttu erillään ja puhuttu erosta hyvin moneen kertaan. Mikään ei auta, miehen mielestä vastuu nyt parivuotiaasta lapsestamme on yksin minulla kaikki illat ja viikonloput. Hän voi hoitaa lasta lomillaan minun työpäivieni ajan ja olla pois töistä sairaan lapsen kanssa, mutta muuten hän ei kanna vastuuta. Minun on varattava lapselle lääkärit ja varmistettava monta kertaa mieheltä, että muistaahan hän viedä, tai vietävä itse, sillä mies ei hoida. Lapsi saa myös huutaa nälkäänsä märässä vaipassa, jos olen paikalla, mies vain odottaa minun hoitavan sen. Myös lapsen lääkkeet jäävät antamatta, jos en muistuta niistä.

Meillä siis mies ei kirveelläkään ota vastuuta lapsesta ainakaan silloin, kun minä olen paikalla. On todella raskasta koko ajan pyytää ja muistutella, helpommalla pääsee, kun tekee itse. Niinpä meillä seuraava vaihe on ero. Odotan jo kuin kuuta nousevaa sitä päivää, että asuntomme on myyty ja pääsen muuttamaan lapsen kanssa pois. Kokemuksesta tiedän, että työmääräni pienenee aivan valtavasti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Emma79 kirjoitti:
Omaa kokemusta aiheesta. Olin aina pitänyt miestäni hiukan kömpelönä asioiden hoitamisessa, joten voisin suurimman osan itse.

Kun minä (äiti) sitten täydin yllättäen olin viikkoja sairaalassa fyysisesti pois pelistä, vastuu aivan kaikesta, mukaanlukien vauvasta, siirtyi miehelleni kertaheitolla. Kyllä hän osasi, ja jos ei osannut, kysyi apua. Niin luultavasti teidänkin puolisonne. Jotain varmasti unohtui, varmaan meni jokunen synttäri ohi ja homehtuneita pyyhkeitä roskiin ja tuli laskumuistutuksia. Lapsi ja isä eivät kuitenkaan kärsineet nälkää, ja vaatettakin löytyi päälle. Kunnioitukseni häntä kohtaan teki kvanttihypyn yhdessä yössä.

Paljastan teille salaisuuden, hyvät metatyön uuvuttamat vanhemmat. Melkein kaikesta tärkeästä tulee kyllä muistutuspuhelu tai viesti perään, jos on päässyt unohtumaan. Muistutusmaksuja saattaa mennä, mutta monesta muusta selviä vilpittömällä anteeksipyynnöllä.

Kannattaa jakaa vastuu tasapuolisesti jo ennen kuin elämä pakottaa tekemään niin. Mutta jos se ei onnistu, onnistuu se myöhemminkin sitten. ;)

Mä en halua elää niin, että kaikki opitaan kantapään kautta ja virheistä maksetaan rahaa tai jopa terveyttä. Varsinkin kun eletään mun rahoilla, mä tienaan meidän perheessä enemmän.

T. Nainen, jota v-tuttaa saamattomat ja lapselliset miehet, jollainen tuo omakin taitaa olla.

Sä olet tiukkis pomo ja sua v-tuttaa löpsäkkä alainen. Kurja juttu, että joudut asumaan sen alaisen kanssa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat