Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (38)

Moro

Itselle ei panostettu harrastamaan se oli kiellettyä ajan hukkaa.Työtä piti nekin ajat tehdä puiden sahausta pilkkomista heinätöitä ym ja kyllä ihan pienestä pitäen.Vapaa-aika oli isälle kirosana sitä ei saanut olla.

Vierailija

En lue koko juttua, mutta otsikon perusteella sanoisin, että pienelle lapselle leikkiminen on oikein hyvä harrastus.

Vasta kouluiässä voi alkaa miettimään oikeita harrastuksia. Silloinkin sen mukaan, mikä lasta kiinnostaa. Ryhtyykö hän soittamaan viulua vai pelaamaan koripalloa, vai löytääkö jonkun uuden harrastuksen, jota vanhemmatkaan eivät tunne?

Vierailija

Minusta on oikein nykyajan syöpä että tällaista edes mietitään. Lapsesta kasvaa epännistunut luuseri ilman tavoitteellista harrastamista sillä miten hän muuten osaisi työelämässä vain suorittaa, suorittaa ja suorittaa kaikilla elämän osa-alueilla.

Itselleni aikataulutettu harrastus joka vaatisi panostamista joka ikinen päivä töiden jälkeen olisi hyvinvoinnilleni viimeinen niitti. Olen erittäin hyvä työssäni, se myös kuormittaa minua suht positiivisessa mielessä paljon joten töiden jälkeen haluan istua sohvalle rauhassa ja miettiä sitten luenko kirjaa vai kuopsutanko puutarhaa vai istunko vain. Leikkiä omia leikkejäni siis. Lapsella ennen kaikkea pitäisi olla koulu/hoitopäivän jälkeen mahdollisuus samaan.

Älä patista

Teet väärin jos patistat lastasi mihinkään sellaiseen, normaalin tavallisen kotona elämisenne kannalta katsottuna johonkin täysin  ulkopuoliseen ja ylimääräiseen toimintaan, joka ei häntä itseään lainkaan kiinnosta ja väärin tekisit patistaessasi häntä sen häntä kiinnostavankaan asian pariin, sillä niin saattaisit vain tulla tappaneeksi hänen kiinnostuksensa sitä kohtaan.

Voit oikeastaan vain tarjota hänelle mahdollisuuksia, antaa vinkkejä jostain toiminnasta, tukea tietenkin taloudellisesti, (eli siis maksamalla kaikkea siihen liittyvää) hänen valitsemaansa harrastustaan (...mahdollisuuksiesi mukaan siis  toki vain), mutta älä esim. pakota häntä pianotunneille tai luistinradalle (alitajuisesti ajatellen :toteuttamaan omaa haavettasi tulla aikanasi itse pianistiksi tai taitoluistelijaksi ).

Siis varsinkaan ,jos itse et  kuitenkaan edes alkanut itseksesi opettelemaan pianonsoittoa tai käynyt luistelemassa kuin ne koulun pakolliset voimistelutunnit luistinradalla joskus kouluaikanasi.

Mielestäni vanhemmilta on ehdottoman väärin yrittääkään työntää lastaan jonkun sellaisen harrastuksen pariin, jossa itse ei ole koskaan päässyt edes sen alkeisiin asti, (saati että vielä mitenkään pystyisi ohjaamaan lastaan siinä ja sen parissa)

Siinä vanhempi vain tulee asettaneeksi lapselleen sellaisia vaatimuksia, joita ei ole itsekään aikanaan  pystynyt toteuttamaan, eli on siis valmis vaatimaan lapseltaan enemmän, kuin mihin on itse koskaan pystynyt.

Ennuste on niissä tapauksissa aina huono (...eikä muuten sitten enää pelkästään sen harrasteen osalta, vaan koko vanhempi/lapsi-suhteen kannalta ajatellen muussakin sitten jo...)

Eli on huono suunta patistamalla yrittääkään, tai mitään 'maanittelemalla' mihinkään   .

Vanha totuus näet on, että helpoiten lapsi seuraa kyllä vain sitä vanhempien omaa esimerkkiä (...jos sitä on hänelle seurattavaksi)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta on oikein nykyajan syöpä että tällaista edes mietitään. Lapsesta kasvaa epännistunut luuseri ilman tavoitteellista harrastamista sillä miten hän muuten osaisi työelämässä vain suorittaa, suorittaa ja suorittaa kaikilla elämän osa-alueilla.

Itselleni aikataulutettu harrastus joka vaatisi panostamista joka ikinen päivä töiden jälkeen olisi hyvinvoinnilleni viimeinen niitti. Olen erittäin hyvä työssäni, se myös kuormittaa minua suht positiivisessa mielessä paljon joten töiden jälkeen haluan istua sohvalle rauhassa ja miettiä sitten luenko kirjaa vai kuopsutanko puutarhaa vai istunko vain. Leikkiä omia leikkejäni siis. Lapsella ennen kaikkea pitäisi olla koulu/hoitopäivän jälkeen mahdollisuus samaan.

Samaa mieltä. Meidän lapsilla vain yhdellä on mieluinen kerran viikossa oleva harrastus kodin ulkopuolella, muilla ei. Heillä on kyllä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, mutta niitä tehdään ilman harrastusryhmiä ja aikatauluja. Esimerkiksi lukeminen, valokuvaus, leipominen ja koodaus.

Kaikki lapset ovat hyvin tasapainoisia, iloisia, rauhallisia ja koulutyönsä hyvin tekeviä. Me vanhemmatkaan emme ole mitään yliaktiivisia suorittajia, vaan tykkäämme lueskella, rapsuttaa puutarhassa ja vain olla työpäivien jälkeen. Oma työni on hyvin sosiaalista ja kaipaan rauhallisuutta ja aikatauluttomuutta ladatakseni itseni taas seuraavaan päivään. Kummallakaan meistä vanhemmasta ei ollut myöskään lapsena ihmeellisiä harrastuksia, joten en näe sitä pakollisena lapsillanikaan.

Vierailija

Onko kyseessä lapsen vai aikuisen harrastus, monesti on aikuisen... harrastus on vapaaehtoinen eli miksi mennä, jos sinne joutuu lapsen pakottamaan.

Vierailija

Kerran oli uskomaton dokumentti belgialaisesta 4v. pojasta jonka isä pakotti ajamaan motocrossia.Lisäksi käytti vaippoja sen ikäisenä ja ainoana lapsena muissa asioissa lellittiin piloille.

Vierailija

En harrastanut mitään ennen teini-ikää, en koe jääneeni mistään paitsi. En ymmärrä nykyistä lasten pakkoharrastamista. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kerran oli uskomaton dokumentti belgialaisesta 4v. pojasta jonka isä pakotti ajamaan motocrossia.Lisäksi käytti vaippoja sen ikäisenä ja ainoana lapsena muissa asioissa lellittiin piloille.

Muistan, koska näin aikanaan telkkarista tuon saman.

Jäi mieleen juuri nuo mitä siitä kerroit, eli oli siis hyvin mieleenjäävä dokkari (vaikka sen näkemisestä taitaa olla jo enemmän kuin 10 vuotta)

No, onkohan kaverista nyt siis tullut jotain ilmiömäistä 'kilparatojen ennätysten kuningasta' moottoripyörällään, olisi mielenkiintoista nyt tietää...

Vierailija

Sopiva määrä harrastuksia lapsille on ok. Esim soittotaito on asia jota kehitetään pikkuhiljaa pitkäjänteisesti. Samoin jotkin urheilulajit ovat sellaisia, jotka pitäisi aloittaa riittävän nuorena. Vaikka harrastus olisi lapselle rakas, varmasti tulee kausia, jolloin pieni patistelu ja kannustus on tarpeen. Voi miettiä, voiko harrastusta taas pikku muutoksin saada lapselle hauskaksi. Pakottaa ei tietenkään saa, eikä harrastus saa olla vanhemman keino päteä ja korjata omia traumoja. Kun puhutaan teini-ikäistä, antaa säännöllinen harrastus kavereita ja rytmiä vapaa-aikanan. Ja ainakin omille muksuille harrastusten myötä tulleet taidot kohottavat itsetuntoa ja ovat opettaneet esim. Sitkeyttä, määrätietoisuutta ja ajanhallintaa. Meillä ainakin teinit ovat tyytyväisiä siitä, että en antanut lopettaa harrastamista ensimmäiseen en viitsi-tuntemukseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun minä en käynyt baareissa nuorena,äiti painosti minua jatkuvasti "liikkumaan".Arvaa aloinko tehdä sitä?

Siis...hetkinen: MITÄ  ??

Johonkin baareihinko äitisi siis sinua patistikin ??!!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sopiva määrä harrastuksia lapsille on ok. Esim soittotaito on asia jota kehitetään pikkuhiljaa pitkäjänteisesti. Samoin jotkin urheilulajit ovat sellaisia, jotka pitäisi aloittaa riittävän nuorena. Vaikka harrastus olisi lapselle rakas, varmasti tulee kausia, jolloin pieni patistelu ja kannustus on tarpeen. Voi miettiä, voiko harrastusta taas pikku muutoksin saada lapselle hauskaksi. Pakottaa ei tietenkään saa, eikä harrastus saa olla vanhemman keino päteä ja korjata omia traumoja. Kun puhutaan teini-ikäistä, antaa säännöllinen harrastus kavereita ja rytmiä vapaa-aikanan. Ja ainakin omille muksuille harrastusten myötä tulleet taidot kohottavat itsetuntoa ja ovat opettaneet esim. Sitkeyttä, määrätietoisuutta ja ajanhallintaa. Meillä ainakin teinit ovat tyytyväisiä siitä, että en antanut lopettaa harrastamista ensimmäiseen en viitsi-tuntemukseen.

Lasten urheiluharrastuksissa harjoitusmäärät nousevat suuriksi viimeistään vähän ennen teini-ikää noin 10-11 vuotiaana jopa tuppukylän futisseuran harjoitukset neljä kertaa viikossa ja pelit/turnaukset viikonloppuisin. Siihen lopahti lapsen jaksaminen.
Lapsi olisi halunnut harrastaa muutakin kuin pelkkää futista, mutta pesäoallossa oli samat harjoitusmäärät. Lapset peluutetaan ihan puhki.

Vierailija

[quote=

Mielestäni vanhemmilta on ehdottoman väärin yrittääkään työntää lastaan jonkun sellaisen harrastuksen pariin, jossa itse ei ole koskaan päässyt edes sen alkeisiin asti, (saati että vielä mitenkään pystyisi ohjaamaan lastaan siinä ja sen parissa)

Siinä vanhempi vain tulee asettaneeksi lapselleen sellaisia vaatimuksia, joita ei ole itsekään aikanaan  pystynyt toteuttamaan, eli on siis valmis vaatimaan lapseltaan enemmän, kuin mihin on itse koskaan pystynyt.

Ennuste on niissä tapauksissa aina huono (...eikä muuten sitten enää pelkästään sen harrasteen osalta, vaan koko vanhempi/lapsi-suhteen kannalta ajatellen muussakin sitten jo...)

Siis sinun mielestä lapsi ei voi harrastaa sellaista lajia (liikunta, musiikki, kuvataide jne.), jota vanhempi ei ole harrastanut? Kyllä vanhempien tehtävä on kannustaa, kuskata ja kustantaa EI valmentaa. Sitä varten valmentajat ovat olemassa. Jos lapsi rakastaa lajia, jota harrastaa, niin eihän sitä voi sen takia kieltää, ettei itse ole harrastanut lajia aikoinaan.

Lajia "tietämätön" vanhempi harvoin asettaa lapselleen hurjia vaatimuksia, koska luottavat yleensä valmentajiin. Enemmän niitä vaatimuksia tulee kyllä niiltä vanhemmilta, jotka ovat itse lajia aikoinaan harrastaneet. Toki poikkeuksia aina löytyy molemmilta puolilta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat