Vuokra vai omistus?

Vuokra, jos on siihen varaa. Ihana vapaus! Jos taas ei osaa säästää tai ei ole varaa, tai on mielellään vakiintuvat, niin omistus.

Vuokra tottakai!

Jos haluaa lasin maitoa, miksi ostaa koko lehmää?

Satkulla saa parikymppistä tsekkityttöä hetken polkea, vaimo vie loppupeleissä puolet onaisuudesta, halvemmaksi se vuokraaminen tulee pitkän päälle!

No jos miettii että vuokralla voi lähteä remontteja pakoon seuraavaan vuokrakämppään niin sillä perusteella valitsen vuokran. Remonteissa säästää, toki vuokraan menee rahaa mutta mielummin se kuin että eläisin velkaisena asuntolainan takia vuosia

Vuokra jos asustelee yksin, mulla maksaa 450 euroa kuukaudessa, sisältyy vesi, sähkö, sauna sekä isohko parveke

Riippuu siitä, mitä haluaa. Pääasia on, että jotakin saa taskunpohjalle.

Itse elin vuokralla toistakymmentä vuotta ennen kuin ostin oman. Nyt kun lapsia kolme, on vaikea saada rahaa säästöön muuten kuin asuntoa maksamalla.

Jos varmahko työpaikka ja haluaa kerryttää omaisuutta, Oma. Näillä koroilla maksut kuukaudessa usein samaa luokkaa. Tietty mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Omistus. Ei se kaikkiin elämäntilanteisiin sovi, mutta itselleni ehdottomasti paras.

1) Jos maksaisimme Helsingissä vastaavan asunnon vuokraa, melkein kaikki liikenevä raha menisi siihen. Nyt pystymme samalla summalla maksamaan vastikkeen, lainanlyhennyksen (joka lisää varallisuutta) ja korot, sekä vielä säästämään kuukaisittain.

2) Asunto on kokonaan maksettu, kun olemme noin 40 vuotiaita. Sitten voimme tilanteen mukaan muuttaa isompaan ilman, että kulut on edelleenkään kovat, tai pysyä nykyisessä tai saman hintaisessa ja sekä säästää enemmän, että elää leveämmin.

3) Jos tulee tarve jättäytyä hetkeksi pois töistä, niin voimme tilapäisesti maksaa vähemmän lyhennystä. Vuokra olisi pakko maksaa aina kokonaan.

4) Asuntomme on sellainen, joka menee kaupaksi melko luotettavasti koska vaan, jos mieli muuttuu ja pitää muuttaa.

5) Asuntoa saa rempata ja laittaa täysin mielensä mukaan.

Meidän tilanteessamme (kaksi työssä käyvää aikuista Helsingissä, ei kaupunginvaihtoja tiettävästi näköpiirissä) en keksi yhtään järkevää syytä asua vuokralla. Esimerkiksi muuttotappiokunnassa, jossa töitä on huonosti, voisin olla toista mieltä: sieltä jos ostaisi ja töiden takia tai muusta syystä pitäisikin muuttaa, voisi asunnon myyminen olla joillain alueilla todella vaikeaa. En myöskään valitsisi omistusasuntoa, jos sitä varten olisi pakko ottaa lainaa niin paljon, että korkojen nousua saisi koko ajan pelätä (toki tätäkin vastaan voi suojautua monella tavalla).

Elävästä elämästä:

Olipa kerran kaverukset, jotka opiskelivat samaan aikaan, juhlivat samaan aikaan ja valmistuivat samaan aikaan. Molemmille löytyi heti valmistumisen jälkeen yhtä huonosti palkattu työ. Toinen kaveruksista päätti hankkia omistusasunnon pian töiden varmistuttua, toisen taas muuttaessa opiskelijakämpästä keskustayksiöön, vuokralle. Vuokra oli markkinatasoon nähden poikkeuksellisen halpa, ja toinen kaveruksista päättikin asua siinä niin pitkään, kuin vain pystyy.

Tänä päivänä, kymmenen vuotta myöhemmin, toinen asuu edelleen sitä halpavuokraista keskustayksiötä. Säästöön hän on saanut kerättyä sijoituksia noin 20000€. Omistusasunnon hankkinut joutui vaihtamaan isompaan 6 vuoden asumisen jälkeen. Säästäväisen luonteensa ansiosta hän pystyi kuitenkin maksamaan uuden asunnon hinnasta 25 % säästöillään, eikä pankilla ollut tällöin huomauttamista siihen, että hän halusi jättää ensiasuntonsa vuokralle. Vuokratulojen ansiosta ensiasunto on pian velaton, ja isommankin perheasunnon velattomasta ostohinnasta on enää puolet lainaa. Sijoituksiakin on ehtinyt kertyä yli 30000 €. Reaaliomaisuuden arvo on omistusasujalla kohonnut jo 230000 euroon.

Riippuu sijainnista ja vuokran suuruudesta.

Itse asun pääkaupunkiseudulla ja maksan vähemmän lainanlyhennystä, kuin mitä vuokra olisi.