Sivut

Kommentit (184)

Väsynyt tuore äiti

Äitiydestä tekee todella raskasta sekin, että äitiä vastuutetaan lastenhoidosta paljon enemmän. Minulle on syydetty tämän kahden vuoden aikana, kun vanhempia olemme olleet, paljon enemmän neuvoja kuin miehelleni ja kyselty huomattavasti enemmän perusteluita miksi meidän perheessä lasten kanssa toimitaan milloin mitenkin. Äidille annetaan koko ajan piiloviestinä tai sanotaan ihan suoraan että vanhemmuuden eteen voisi tehdä sekä enemmän että jollain tavalla paremmin asioita ("Älä vilkuile kännykkää lainkaan lasten seurassa ollessasi, muista tarjota sormiruokaa luomuna, älä vie lasta päiväkotiin moneen vuoteen" jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.). Sen sijaan aina kun isä edes vähän puuhaa jotain lapsensa kanssa, on hän kaikkien mielestä hyvin esimerkillinen ja moderni isä, kun osallistuu perhe-elämään. Aika tympeäähän tämä naisen näkökulmasta on ja tällaisia kommentteja kuullessa tuntuu siltä, kuin päätöstä perheen perustamisesta pidettäisiin vanhempien yhteisen päätöksen sijaan lähtökohtaisesti vain naisen "juttuna", jossa isän mielletään olevan mukana vain sen verran, kuin häntä kulloinkin sattuu huvittamaan.

Vierailija

46% äideistä ei edes halunnut jakaa vastuuta, vaikka siihen olisi mahdollisuus! Ja enemmän vastuuta koki kantavansa 57% äideistä. Eli vain 11% äideistä teki näin vasten tahtoaan. Ongelma toki sekin, mutta aiheesta tehdyissä jutuissa annetaan usein kuva, että valtaosassa perheistä nainen joutuisi huolehtimaan suurimmasta osasta asioita, koska mies väistelee vastuuta.

Ja nyt oli kysymys vastuusta, vallasta ei edes kysytty. Siitähän on tunnetusti vielä vaikeampi luopua. Lienee siis melko selvää, että selkeästi alle puolista perheissä nainen antaisi miehelle edes olisi mahdollisuuden toimia tasa-vertaisena vanhempana.

On totta, että miehen vanhemmuutta ylistetään helpommin kuin naisen. Mutta totta on sekin, että miesten vanhemmuudelle myös nauretaan helpommin kuin naisten. Ja että äitiä lähtökohtaisesti pidetään parempana vanhempana. Tämä näkyy niin neuvoloissa kuin päiväkodeissakin. Kun isä hoitaa lapsen asioita ilman äitiä, asiat/ohjeet kirjoitetaan lapulle joka pyydetään välittämään lapsen äidille. Ainaisen isien syyllistämisen sijaan olisi hienoa nähdä joskus kirjoitus, jossa mietittäisiin sitä miten isiä kohdellaan ja minkälaisia mahdollisuuksia heille annetaan toimia vanhempana.

Vierailija

Hieno tutkimus, vertaillaan eri osapuolien kokemaa kuormitusta kysymällä asiaa vain toiselta osapuolelta. Kuinka moni äiti on kokenut myös isän roolin? Jo pelkkä kohderyhmän valinta osoittaa, minkälaista tulosta on haettu. Sama kuin kysyttäisiin vain miehiltä, kummat on pätevämpiä insinöörejä miehet vain naiset.

Vierailija

Näinhän se on. Itseäni ärsyttää myös suunnattomasti kuinka oletetaan että äiti nimenomaan on halunnut lapsia ja isä nyt on vain myöntynyt. Meillä nimenomaan mies halusi lapsen ja itselläni ei ollut mitään sitä vastaan, nyt kuitenkin jopa mies itse vitsailee tyyliin "katsotaan nyt tuleeko tuolle taas vauvakuume, joutuuko tässä vielä toistakin lasta tekemään.." wtf?!?! Ihan kuin hän ei oikeastaan haluaisi vaan idea olisi jotenkin minun!! Juu en halua toista lasta ainakaan tähän tyyliin että vastuu on minulle ja mies nyt joskus auttelee.

Vierailija

Äideiltä vaaditaan edelleen, että heidän kuuluu jostain syystä olla se ykkösvanhempi ja isä pääsee apurin paikalle. Tuollainen asenne vahingoittaa sekä äitejä, isiä, lapsia että yhteiskuntaa. 

Äideille myös ollaan hyvin julmia äitiyden vaatimuksissa. Mikä oudointa, julmimpia tuntuvat olevan toiset äidit. Aivan kuin toista arvostelemalla voisi korostaa omaa hyvää äitiyttään. Äitejä on helppo lyödä vyön alle nimittämällä huonoksi äidiksi ja kyseenalaistamalla heidän kykynsä hoitaa omia lapsiaan. Isyydestä ei ole olemassa mitään niin vaativaa tavoitetta kuin on yleismaailmallinen äitimyytti, joka vaatii äitejä uhraamaan kaiken äitiyden alttarille, vähempi ei riitä hyvään äitiyteen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä isyys on raskaampaa. En jaksa kun lapset kitisee ja vinkuu ruokaa. 

Ootko kokeillut joskus antaa niille ruokaa? Saattaa se kitinäkin loppua.

Vierailija

Minä kyllä tavallaan siedin sen, että erityisesti ensimmäisinä vuosina minulla on suurempi vastuu kuin miehellä. Ajattelen näin ihan biologiankin kannalta, vaikka se monista varmasti vanhanaikaista onkin.

Mutta se miten muut puuttuvat äitiyteen ja kuinka paljon syyllisyyttä äitinä joutuu kantamaan milloin mistäkin, on se mikä tekee raskasta tästä.

Kyllä se niin tuppaa olemaan, että hyvään isyyteen riittää kun on paikalla ja välillä tarjoaa äidille hengähdystaukoa. Hyvään äitiyteen vaaditaan jatkuvaa läsnäoloa, virikkeiden tarjoamista, ulkoilua, rytmitystä, mahdollisimman terveellistä ruokaa (mutta jos sukulaiset ei saa antaa vauvalle pullaa niin olet tiukkis äiti), sosiaalisten suhteiden tarjoamista eli ns. leikkitreffejä jne. Paradoksisesti äitejä myös syyllistetään omasta uupumuksesta, eli sitten kun joku äiti todella väsyy, niin äidillä onkin ollut liian kovat vaatimukset itseään kohtaan - sivuutetaan ne lukemattomat tädit ja sedät lähipiiristä ja kauempaakin, jotka ihmettelevät milloin väärän ajan kestänyttä imetystä, uhmakiukkuja, sitä kun äiti on facebookissa välillä tai vaikkapa sitä kun äiti kutsuu niin harvoin kahville muita.

Ylipäätään äiti ei voi tehdä ikinä oikein. Kun lapset olivat pieniä (alle 3), niin en kovin herkästi antanut heitä muille hoitoon. Ja jos annoin, niin yleensä hyvin tutulle hoitajalle jota nähtiin muutenkin usein. Tuolloin sain kuulla olevani "riippuvainen" lapsistani ja omivani lapseni. Lapsen isä siis hoiti lapsia, mutta kun en jättänyt hetken mielijohteesta pieniä lapsia kummille, tädille tai mummille, kun nämä ex-tempore pyytelivät, niin olin kuulemma kamalan kiinni lapsissani. Sitten kun nyt kouluiässä lapset ovat harrastuksissa, kavereilla, mummoilla, niin olenkin hirveän välinpitämätön äiti. Sellaista se on, ikinä et ole hyvä mutsi!

Väsynyt tuore äiti

Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Itseäni ärsyttää myös suunnattomasti kuinka oletetaan että äiti nimenomaan on halunnut lapsia ja isä nyt on vain myöntynyt. Meillä nimenomaan mies halusi lapsen ja itselläni ei ollut mitään sitä vastaan, nyt kuitenkin jopa mies itse vitsailee tyyliin "katsotaan nyt tuleeko tuolle taas vauvakuume, joutuuko tässä vielä toistakin lasta tekemään.." wtf?!?! Ihan kuin hän ei oikeastaan haluaisi vaan idea olisi jotenkin minun!! Juu en halua toista lasta ainakaan tähän tyyliin että vastuu on minulle ja mies nyt joskus auttelee.

Meillä mies osallistuu todella hyvin kaikkeen lasten- ja kodinhoitoon, yleensä jopa ihan pyytämättä. Kuitenkin, väsymystään mies sitten oireilee uhkailemalla suhteellisen säännöllisesti lähtevänsä menemään, kun on "väsynyt tähän lapsiperheen arkeen". Ei kuulemma etukäteen tiennyt, että se on niin kuormittavaa ja välillä miettii olisiko edes halunnut lapsia jos olisi tiennyt. Pyytelee kyllä myöhemmin sitten usein puheitaan anteeksi ja selittää uupumuksella, mutta ei tässä hirveän vahvasti tule sellaista oloa, että samassa veneessä ollaan, kun toinen uhkailee lähtemisellä (molemmat lapset, vauva ja 2-vuotias, ovat kuitenkin molempien toivomia). Ja kun kehotan miestä ottamaan neuvolassa tarjottua keskusteluapua vastaan, niin minnekään ei haluta lähteä puhumaan, koska "se ei tuo vuorokauteen lisää tunteja". 😞

Vierailija

Välillä ihmetyttää onko vanhemmus kilpailua siitä kumpi vanhemmista tekee enemmän, kummalla on enemmän univelkaa ja kummanko elämä on raskaampaa. Molempien arki muuttuu lasten tulon myötä. On tietysti niitä ääripään(?) puolisoita, jotka ei osallistu lastenhoitoon ja kotitöihin lainkaan. Tuskin näissä perheissä on työt jakautuneet tasan ennen lapsiakaan.

Avioeroperheestä, terve!

Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmetyttää onko vanhemmus kilpailua siitä kumpi vanhemmista tekee enemmän, kummalla on enemmän univelkaa ja kummanko elämä on raskaampaa. Molempien arki muuttuu lasten tulon myötä. On tietysti niitä ääripään(?) puolisoita, jotka ei osallistu lastenhoitoon ja kotitöihin lainkaan. Tuskin näissä perheissä on työt jakautuneet tasan ennen lapsiakaan.

Vanhemmaksi tulo on tietysti iso muutos sekä naiselle että miehelle. Jossain määrin naiset silti ilmeisesti ovat jo pitkän raskaus- ja imetysajan takia sitoutuneempia lapsiinsa kuin miehet. Harvoin naiset uhkailevat väsyneenä miesten tapaan jättävänsä koko perheensä. Jos nainen johonkin perhe-elämässä kyllästyy niin etupäässä puolisoonsa. Erosta huolimatta lapset yritetään silti yleensä pitää vahvasti pitää omassa elämässä mukana. Osa miehistä taas jättää aiemman perheensä kokonaan - perustaakseen myöhemmin jonkin toisen naisen kanssa uuden perheen lapsineen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Äideiltä vaaditaan edelleen, että heidän kuuluu jostain syystä olla se ykkösvanhempi ja isä pääsee apurin paikalle. Tuollainen asenne vahingoittaa sekä äitejä, isiä, lapsia että yhteiskuntaa. 

Juuri tämän takia äitiyspakkauksen nimi olisi pitänyt muuttaa. Tällaiset todella pieneltä tuntuvat asiat kuten äitiyspakkauksen nimi antavat viestin nuorellekin sukupolvelle että vauvan hoito on pääasiassa äidin tehtävä. Kummallista kyllä vaikuttaa siltä että nimenomaan naiset halusivat säilyttää vanhan nimen. 

Faija

Asenteet ympärillä elää tiukassa. Viime kesänä perheen pienin löi päänsä ja lähdin viemään häntä päivystykseen näytille. Lääkärin ensimmäinen kysymys oli "jätittekö äidin kotiin vai odotetaanko?"

Vierailija

Miehellä, perheen isällä on kuitenkin vastuu taloudellisesti, ainakin meillä. Se vastuu taitaa olla melkoisen raskas.
Jos minä hoidan suuremmilta osin kodin ja lapset, on miehen vastuulla se tienaaminen ja minun ja lasten hyvinvointi. Siksi minulle on tärkeää huolehtia miehenkin jaksamisesta. Eikä se siihen lopu, isä hoitaa kodin kunnossapidon, polttopuut, remontit, pitää autot kunnossa.. Kaikki vielä työpäivän päälle. Kunnioitan mieheni jaksamista suuresti. Osallistuu kaikkeen vielä kotona niin paljon kuin kerkiää.
Meillä vastuu on jaettu.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat