Kommentit (14)

Vierailija

Kuulostaa ihan hirveältä. Raskaudesta tehdään liian suuri numero. Sen aikana tulee tehdä niin paljon töitä kuin voi, jotta saa hyvät äitiyspäivärahat. Kaikki muu on humpuukia.

Vierailija

Eipä ole jäänyt aikaa miettiä potkuja kun kaikki keskittyminen menee raha-asioihin ja ongelmiin niissä... Vaatteet ei mahdu, odotusvaatteita ei ole rahaa ostaa, liitoskivut häiritsevät kaikkea mahdollista pukeutumisesta ja kävelemisestä lähtien. Puolet olisi jäljellä. Kai jos kaikki muut olosuhteet olisivat ihanteelliset, voisi miettiä jotakin potkujen näkymistä nahkan läpi.

Vierailija

Onpas sokerihuurrettu juttu. No, kai jotkut voivat elää siellä hormonikuplassa, muille se on monin tavoin raskasta aikaa. Siksi sitä ei kutsuta keveydeksi.

Vierailija

Itselläni ensimmäinen raskaus oli todella helppo ja vaivaton. En silti mitenkään erikseen siitä nauttinut, odotin vain että kun se lapsi nyt syntyisi ja pääsisi mahasta eroon!

Toinen oli kauhea. Heti alkuun alkoi vaikeudet; verenvuodot, keskenmenon uhka, pitkät sängyssä makuutukset, sairausloma töistä koko raskauden ajan. Ennenaikaiset supistukset alkoi 20. viikolla ja kohdunsuu alkoi uhkaavasti lyhetä. Siinä sitten henki kurkussa laskettiin päiviä että päästäisiin ainakin 25. viikon yli jotta lapsella olisi mahdollisuus selviytyä.

Ihmeen kaupalla sain pidettyä lähes täysiaikaiseksi  ja tyttö oli terve. Painajainen se oli, ei mitään onnea!

Vierailija

Raskaana ollessa joutuu kyräilyn ja huonon käytlksen kohteeksi. Ainakin pk-seudulla oli turha kuvitellakaan, että julkisissa kukaan olisi antanut istumapaikkaa valtavan raskausvatsan omaavalle.
Tällä palstalla asiasta keskusteltiin sävyyn, että raskaana olevan tulisi kävellä 10km työmatkansa, jottei olemassaolollan häiritsisi muita. Ironista, että tämän palstan nimi enää edes on vauva-palsta.

Samaan tapaan kauppakeskuksessa käydessä joku käveli täysillä päin vatsaani, mutisi vain tylysti "sori" ja häipyi.

Vierailija

Koko ajan hirveä väsymys, ekan kolmanneksen ajan myös huono olo ja siitä eteenpäin selkää särkee, olo on kömpelö ja loppuvaiheessa harjoitussupistukset estää käytännössä kaiken liikkumisen. Muutama viikko keskiraskaudessa on ihan kivaa kun vauvan potkut alkaa tuntua ja maha on vielä kohtuullisen kokoinen, sitten ne potkutkin alkaa tehdä kipeää.. Olo on kaikkea muuta kuin hehkeä. Tämä toinen on tasan varmasti viimeinen, ei enää ikinä, ja minulla on ollut vieläpä suht helpot ja ongelmattomat raskaudet. Silti yksikään kohta tuossa jutussa ei täsmää..

Pallomaha2

Hyvä että välillä kirjoitetaan kuinka raskaus voi olla oikein onnellista aikaa. Itse pelkäsin raskauden tuovan juurikin kaikki kamaluudet mistä on saanut näillä palstoilla lukea. No, 9 kuukautta on kohta kasassa, ei yhtään pahoinvointia, ei liitoskipuja ja mieli on ollut onnellinen ja seesteinen, ehkäpä ensi kertaan yhtäjaksoisesti vuosikausiin. Vauvalla kaikki hyvin. Jakakaa positiivisia kokemuksia, se kai ois pointti tällaisen artikkelin kommenttiosastolla!

Vierailija

Totta kai raskaudessa on kovia aikoja,kun tulee kaikkia oireita ja toisilla se on todella raskasta aikaa, en vähättele sitä yhtään. Itsellä se on ollut tähän mennessä kohtuullisen helppoa, tosin esikoista odottaessa hätkähtää montaa asiaa.

Olen kokenut raskauden tähän mennessä ihanana asiana, olen pitänyt erityisesti naisellisemmista muodoistani enkä minäkään halua niitä mihinkään telttaan verhota! Pyöreä maha on todella kaunis! Vauvan liikkeitä ihastelen joka päivä, silitän mahaa ja hän vastaa siihen. Sykkeen kuuleminen neuvolassa on edelleen sykähdyttävää.

Näistä ihanista asioista huolimatta on ollut päiviä, kun en ole uskonut sopivani kenenkään äidiksi, kun olen halunnut tuon mahaani potkivan pikku pirulaisen jo ulos sieltä ja on tuntunut myös siltä, etten jaksa tätä enää. Kuitenkin olen päässyt näistä tuntemuksista yli ja todennut, että ne kuuluvat osana tähän matkaan. Päällimmäisenä ajatuksena on se, että tämä raskausaika on aivan huippua!

Vierailija

Kyllä se jatkuva pahoinvointi ja oksentaminen raskauden alusta loppuun vei kaikki mehut ja ihanuuden raskausaikana. Siihen kun yhdistää vielä raskausmyrkytyksen ja huolen vauvasta niin jee olipa onnellista ja ihanaa. Nyt sitten ei puhuta vielä raskausarvista, alapään repeämisestä ja massiivista peräpukamista, jotka tämä onnellinen aika toi. Ei koskaan enää. Lisäksi sitten jatkuva vastuu ja huoli lapsesta. Ei ole vaivan väärtiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onpas sokerihuurrettu juttu. No, kai jotkut voivat elää siellä hormonikuplassa, muille se on monin tavoin raskasta aikaa. Siksi sitä ei kutsuta keveydeksi.

Vastapaino niille kauhuskenaarioille.
Ääripäät on ääripäitä. Useimmat sattuu sinne kekivaiheille.

Ja miten ne sitten kukakin kokee.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat