Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut omakotitaloon muuttamista? Mistä syystä?
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.
Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa. Sitten säästetään pakkotalkoilla ja hoidetaan yhtiön asioita päin helvettiä.
Rivitaloasumisessa yhdistyvät kerroataloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Tajusin aika nopeasti etten todella ole toimelias ns. käytännön ihminen tai ulkoilmatyyppi enkä viihdy maalla. En tiedä mitä oikein kuvittelin, tuskin mietin asiaa kunnolla.
Asutaan neljättä vuotta sukulaiselta ostetussa 20-luvun talossa, pellon ja metsän laidassa, 15 km pikkukaupunkiin. Ei olla kertaakaan saatu aikaiseksi edes pestyä ikkunoita, ei olla tehty mitään remonttia tai korjauksia tai uudistuksia. Kaikki jää puheen ja ajatuksen tasolle, ollaan vaan ja möllötellään ja juodaan kahvia. Pihalla ja puutarhalla ei tee oikein mitään, kun ollaan aina sisällä. Kertaakaan ei viime kesänä astuttu huvimajaan, isossa ulkorakennuksessa ja sen huoneissa olen käynyt viimeksi, no en edes muista. Pahuutensa vallassa koko höskä.
Olen ymmärtänyt että mun pitäisi ehdottomasti asua vaivattomasti kaupungin keskustassa, mutta hahhah, asunpas täällä ja elän kyllä aika helposti kun en vaan tee mitään. Inhoan autoilua ja jos ei viitsi erikseen lähteä ajamaan, tänne kyllä mökkihöperöityy. Saa nähdä kuinka kauan tätä auvoa kestää, että hajoaako ensin pää vai talo. Ihmeen sitkeästi olen kyllä jaksanut.
Mulla ja miehellä oli vastaava tilanne, mutta ei kestetty sitä kuin kolme vuotta. Onneksi siihen aikaan vielä talon sai aika helposti myytyä. Nyt ollaan asuttu kaupungissa jo 15 vuotta.
Älä jää sinne kärsimään, pankaa talo myyntiin ja muuttakaa pois sieltä.
Ongelma on se, että olen yksin näiden ajatusteni kanssa. Mies ei ole minua kummoisempi, mutta hänen mielestään meillä ei ole täällä mitään hätää, ei hän halua täältä pois. Yksin minulla ei ole varaa muuttaa muualle enkä halua erotakaan. Tässä sitä sitten ollaan, itse asentamassani ansassa. Onneksi talo sentään on rakas eikä ihan mikä tahansa erehdys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudehkolla "lapsiystävällisellä", tiiviisti rakennetulla ok-talo alueella asuin. Never again.
Ehkä se kaikkein vastenmielisin omakotitalomuoto, johon hakutuu se kaikkein vastenmielisin lestadiolainen insinöörijunttiperhe kiljuvine kakaroineen. Kun aikoinaan oltiin taloa ostamassa, käytiin muutamaa näitä lapsiperhehirvityksiäkin katsomassa. Asukoon ne jotka tykkää, ei ole meidän juttu todellakaan nuo.
Komppaan. Todellakin vastenmielisin asumismuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan omakotihehkuttaja ei ole ottanut kantaa suuriin remontteihin. Vai asutaanko sitä vaan vailla huolia putkista, katosta jne. Kerrostaloasujana näissä on aina niin monta maksajaa, että oma osuus on tosi pieni.
Monilla taitaa asuntolaina olla aika äärirajoilla, joten monesti mietin mitä sitten, kun pitää tehdä vaikka 40000 hintainen kunnostustyö?Annatko esimerkin tällaisesta 40 000 euron hintaisesta kunnostustyöstä? Voin kertoa, että koko 120-neliöisen talomme vesiputkien ja viemärien uusinta kolme vuotta sitten maksoi 2000 euroa. Tuskin tarvitsee hetkeen tehdä uudelleen.
Niin, eli teitte itse ja edullisesta materialista.
Mitenkäs se liityntäpätkä mahdolliseen kunnan viemäriverkkoon? Kun piha kaivetaan auki, kunnalta haetaan luvat ja taas maisemoidaan piha?
Tiilikaton ja kattotuolien kunnostus maksaa enemmän kuin 2000.
Samoin viemärityöt, jos ne tehdään kunnolla ja tehdään uudet vesieristykset ja kaakeloinnit.
Samoin sähköjen saneeraus. Uudet pinnat ja levytykset entisten päälle.
Se että joku on tehnyt parilla tonnilla vähän putkea ei tarkoita että kaikista taloteknisistä kunnostustöistä selviää samalla summalla. Jos ei satu olemaan alan ammattilainen jo pelkkä suunnitelma maksaa enemmän.Putkiremontit ovat kalliita kerrostaloissa ja voivat maksaa kymmeniä tuhansia asuntoa kohti. Omakotitlaoissa purkirempat hoituu muutamalla tonnilla.
Onneksi viime vuonna valmistuneessa asuintalossani ei ole putkiremppaa tulossa ihan näillä näkymin.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi asua omakotitalossa. Pankkilainat, mahdollinen syrjäinen sijainti ja kunnossapito eivät kiinnosta. Pidän kerrostaloelämästä, jossa kuuluu välillä elämisen ääniä. Ei tunne itseään yksinäiseksi....
En haluaisi asua kerrostalossa. Ikävät naapurit, ainainen häädön mahdollisuus ja muiden asukkaiden äänet eivät kiinnosta. Pidän omakotitaloelämästä, jossa saa puuhailla omassa pihassa. Saa olla rauhassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan omakotihehkuttaja ei ole ottanut kantaa suuriin remontteihin. Vai asutaanko sitä vaan vailla huolia putkista, katosta jne. Kerrostaloasujana näissä on aina niin monta maksajaa, että oma osuus on tosi pieni.
Monilla taitaa asuntolaina olla aika äärirajoilla, joten monesti mietin mitä sitten, kun pitää tehdä vaikka 40000 hintainen kunnostustyö?Annatko esimerkin tällaisesta 40 000 euron hintaisesta kunnostustyöstä? Voin kertoa, että koko 120-neliöisen talomme vesiputkien ja viemärien uusinta kolme vuotta sitten maksoi 2000 euroa. Tuskin tarvitsee hetkeen tehdä uudelleen.
Niin, eli teitte itse ja edullisesta materialista.
Mitenkäs se liityntäpätkä mahdolliseen kunnan viemäriverkkoon? Kun piha kaivetaan auki, kunnalta haetaan luvat ja taas maisemoidaan piha?
Tiilikaton ja kattotuolien kunnostus maksaa enemmän kuin 2000.
Samoin viemärityöt, jos ne tehdään kunnolla ja tehdään uudet vesieristykset ja kaakeloinnit.
Samoin sähköjen saneeraus. Uudet pinnat ja levytykset entisten päälle.
Se että joku on tehnyt parilla tonnilla vähän putkea ei tarkoita että kaikista taloteknisistä kunnostustöistä selviää samalla summalla. Jos ei satu olemaan alan ammattilainen jo pelkkä suunnitelma maksaa enemmän.Putkiremontit ovat kalliita kerrostaloissa ja voivat maksaa kymmeniä tuhansia asuntoa kohti. Omakotitlaoissa purkirempat hoituu muutamalla tonnilla.
Onneksi viime vuonna valmistuneessa asuintalossani ei ole putkiremppaa tulossa ihan näillä näkymin.
..pointtina siis lähinnä, että en asuisi kyllä niin vanhassa omakotitalossakaan, että se jotain putkiremppaa vaatisi.
En ole katunut. Omakotitalossa on aina hyödyllistä tekemistä, toisin kuin kerrostaloluukussa. On autotalli, jossa pojat saivat rassailla kaksipyöräisiään ja pelastuivat näin tulemasta kädettömiksi ja avuttomiksi merkonomeiksi. Nurmikonleikkaus ja lumityöt ovat hyvää kuntoilua, enemmän vain saisi olla. Mutta onneksi metsään on 0 metriä ja hiihtoladulle 100m. Silti emme asu korvessa. Rajanaapureita on kaksi ja Suomen toiseksi suurimman kaupungin keskustaan hurauttaa vartissa. Se ei ole Espoo, koska en laske asumalähiöitä kaupungiksi.
Lisäksi, kaikesta mitä talollemme teemme tai jätämme tekemättä, saamme päättää itse, ilman vääntämistä yhtiökokouksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi asua omakotitalossa. Pankkilainat, mahdollinen syrjäinen sijainti ja kunnossapito eivät kiinnosta. Pidän kerrostaloelämästä, jossa kuuluu välillä elämisen ääniä. Ei tunne itseään yksinäiseksi....
En haluaisi asua kerrostalossa. Ikävät naapurit, ainainen häädön mahdollisuus ja muiden asukkaiden äänet eivät kiinnosta. Pidän omakotitaloelämästä, jossa saa puuhailla omassa pihassa. Saa olla rauhassa...
Ainainen häädön mahdollisuus? Täh?
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo ei ole mikään erikoistae rauhasta ja hiljaisuudesta. Varsinkin uusilla pienillä ja täyteenrakennetuilla asuinalueilla pärisee erilaiset leikkurit ja moottorit pitkin kesää. Lestojen penikkalaumat kirkuu ja parkuu ja teinit rällää moottorikelkoilla ja mopoilla missä sattuu ja millon sattuu. Mistään ei saisi valittaa koska "No mitä se nyt haittaa jos poika harrastaa" yms paskajuttua. Mikähän vittu siinäkin on että jokaisen sontakärsän pitääkin saada lisääntyä estottomasti. Pihalla munasillaan saunakaljan otto on mahdotonta koska 30m säteellä on kolmen talon ikkunat suoraan kohti ja niissä aina joku apina toljottamassa. Mitä tahansa pihasta ulospäin näkyvää teet tai laitat niin varmasti tulee naapuri jotain mielipidettään siitä ihan pyytämättä kertomaan ja samalla jauhamaan Makkosten lauantaisesta puutarhajuhlasta jossa maailman aikuisimmat pariskunnat vertailevat puutarhakalusteitaan ja kusisia grillejään. Jos sietää paskanhajua ja pitkiä etäisyyksiä, kannattaa se talo ostaa jostain vähän sivumpaa. Nuo OKT-alueet on aivan helvettiä kerrostalon hiljaisuuteen ja rauhaan tottuneelle.
Kerrostalothan ne vasta helvettiä ovatkin. Aina kuuluu, kun joku huudattaa stereoita, naapurissa rääkyy lapsi tai talon alkkispariskunta riitelee. Jos ei noita,niin sitten joku vetää parvekkeella tupakkaa ja käryt tulee sisään tai rapun kyylääjä mummo valittaa milloin mistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.
Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa. Sitten säästetään pakkotalkoilla ja hoidetaan yhtiön asioita päin helvettiä.
Rivitaloasumisessa yhdistyvät kerroataloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet.
Oho, ihanko itse keksit vai hoet muiden toistamaa virttä 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.
Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa. Sitten säästetään pakkotalkoilla ja hoidetaan yhtiön asioita päin helvettiä.
Rivitaloasumisessa yhdistyvät kerroataloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet.
Paljon parempi on asumisoikeusasunto-rivitalo. Niissä ei tarvi miettiä noita asioiden hoitamisia, asoyhtiö tilaa työt isännöintiyhtiöltä eikä asukkaiden tarvitse tehdä yhtään mitään. Eikä myöskään päättää mistään. Itselleni juuri tämä on iso syy asua asossa, vaikka taloudellisesti se ei pitkän päälle ehkä järkevää olekaan kun ei tule maksettua asuntoa omaksi, niin että voisi sitten hädän tullen myydä ja saada rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme nyt perheen kanssa Helsigissä ihanassa naapurustossa, 50-luvun talossa. Naapurit ovat oikeasti mukavia ja talossa hyvä henki. Mutta, koska talo on 50-luvun lopussa tehty ja aikoinaan ollut laiska taloyhtiön hallitus, mitään remppoja ei ole tehty. Nyt niitä on tehty viimeiset 5 vuotta jotka on asuttu täällä, ja ne jatkuu. On tehty putket, parveke, katto ja kesällä alkaa salaojitus jne. Asumiskustannukset on ihan järkyt. Pelkästään yhtiö- ja rahoitusvastike 800 €/ kk:ssa ja päälle lainat.
Koska mies on muusikko ja itse luovan alan yrittäjä, olemme päättäneet muuttaa pois Helsingistä. Luin kaikki edelliset kommentit ja nauroin ääneen. Samalla tietenkin mietin jo vähän stressaantuneena kaikkea sitä, mitä on edessä.
Koska rahaa ei ole asumaan pääkaupunkiseudulla, muutamme Tuusulaan tai Riihimäelle josta on hyvät yhteydet Helsinkiin ja talon löytää alle 200000 €:lla. Ajattelen että koti on sellainen kuin sen itse tekee ja ollaan asennoiduttu tekemään hommia. Ei olla täysin kädettömiä ja asennetta löytyy.
Ja aina tietenkin pääsee takaisin kerrostaloonkin jos nyt jostain syystä hommat käyvät liian raskaiksi. Itse kyllä tuppaan helsinkiläisenä ajattelemaan että kaupungissa ei tule tehtyä fyysistä puurtamista, vaan juuri istuttua töissä ja kotona.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ei kaduta mikään. Toki oli huolettomanpaa asua valtion elättinä vuokralla. Ei haitannut korotukset ym, kun asumistuki rullasi.
Nyt on saanu omaa laittaa omannäköiseksi. Lapsilla on omat huoneet ja kodinhoitohuone on upea juttu.
Asuin koko lapsuuden+nuoruuden kerrostalossa 21-vuotta,aina kuuli valitusta kuinka nurmikot menee pulkalla laskusta pilalle ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut lapsuuteni maatalossa, opiskeluainana pienkerrostalossa, lähiön kerrostalossa ja omakotitalossa. Nyt aikuisena monessakin kerrostalossa. Meidän perheen valinta on 100 m2 kerrostaloa 40 m2 parvekkeilla, venelauturi ja 1 km työmatka.
Matkustetaan paljon, tytär on vastaleikatulle nurmelle allerginen eikä vanhemmista kumpikaan tykkää puuhastelusta remonttien tai pihatöiden parissa.
Onneksi on mahdollisuus valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.
Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa. Sitten säästetään pakkotalkoilla ja hoidetaan yhtiön asioita päin helvettiä.
Rivitaloasumisessa yhdistyvät kerroataloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet.
Vielä kun valitsee aso rivarin, niin saa samaan asumismuotoon myös omistamisen ja vuokraamisen huonot puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.
Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa. Sitten säästetään pakkotalkoilla ja hoidetaan yhtiön asioita päin helvettiä.
Rivitaloasumisessa yhdistyvät kerroataloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet.
Paljon parempi on asumisoikeusasunto-rivitalo. Niissä ei tarvi miettiä noita asioiden hoitamisia, asoyhtiö tilaa työt isännöintiyhtiöltä eikä asukkaiden tarvitse tehdä yhtään mitään. Eikä myöskään päättää mistään. Itselleni juuri tämä on iso syy asua asossa, vaikka taloudellisesti se ei pitkän päälle ehkä järkevää olekaan kun ei tule maksettua asuntoa omaksi, niin että voisi sitten hädän tullen myydä ja saada rahat.
Tuohan on ason pahin huono puoli. Asukkaat ei saa päättää mistään, mutta vastaavat kaikista kustannuksista mitä yhtiössä syntyy. Rehellisessä vuokra-asunnossa taloudellinen riski jää vuokrantajalle ja asunto-osakeyhtiössä pääsee osallistumaan päätöksentekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi asua omakotitalossa. Pankkilainat, mahdollinen syrjäinen sijainti ja kunnossapito eivät kiinnosta. Pidän kerrostaloelämästä, jossa kuuluu välillä elämisen ääniä. Ei tunne itseään yksinäiseksi....
Lisäksi muuttaminen on helpompaa, ei tarvitse miettiä myymistä. En tiedä, haluaisinko asua 30v samassa paikassa. Samaten pitkälle matkalle lähteminen on hankalampaa, kun talosta pitäisi huolehtia.
Vuokralla asuminen on vähän kuin avoliitto, helpompi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Ja taloyhtiössä odotat että huolto tulisi auraamaan parkkipaikan. Rivarissa taas toivot että lumisade ei osu sinun kolausvuorolle, sillä sillin siihen ison parkkipaikan kolaamisen pitää käyttää tunti aamulla ennen kuuutta kuten olette sopineet.
Höpsistä. Auto on hallissa, ei tarvita edes lumiharjaa. Eikä sitä autoa tarvita työmatkoihin, kun töihin pääsee kävellen.
Jos jossain mielenhäiriössä muuttaisin omakotitaloon, niin tietäisin jo etukäteen kaipaavani hyvää sijaintia, ylhäällä asumista (meidän kämppä on 7.-8. kerroksessa) ja autohallia.
Olen onnellinen kun jollakin on kiva talo ja oma rauha.
Kateus ei saa itselle mitään hyvää aikaan siksi käännän katuden hyvyydeksi ja iloitsemiseksi.
Olen katunut. Suuresta kaupungista, pienestä kerrostaloasunnosta muutettiin pikkukaupungin omakotitaloalueelle, suureen omakotitaloon.
-monta kerrosta siivottavaa pienten lasten pyöriessä jaloissa
-harrastusmahdollisuuksien vähyys
-kulttuuri/ravintolat/kahvilat jäivät kaupunkiin
-kaupungissa ihmiset helpommin lähestyttäviä, vaikka toisin luulisi, kerrostalossa naapurit tunsi, täällä on nihkeää tutustua
-muut työt: puutarhan hoito, lumityöt, monisataaneliöisen terassin öljyäminen jne.
-pikkulasten äitinä todella ankeaa, kotona vain lasten kanssa, kotitöitä tehden
+mies tykkää
+koiralle ja lapsille oma piha
+tilaa puuhastella, ei tarvitse varoa ääniä
+kodinhoitohuone