Millaista elämää haluaisit elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläminen ylipäätään kuulostaa houkuttelevalta, nyt tunnen itseni lähinnä zombiksi

T. Masentunut

Tsemppiä! Masennus on hirveetä :( Mä pystyin "parenemaan" ainoastaan isoilla elämänmuutoksilla, mutta silti joka päivä takaraivossa jyllää se pelko milloin iskee uudestaan.

Siiis elämäänmuutoksethan ei ole ihmiisestä pelkästään itsestään kiinni. Se on uskosta kiinniin ja jostakin sen uskon on muodosttuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläminen ylipäätään kuulostaa houkuttelevalta, nyt tunnen itseni lähinnä zombiksi

T. Masentunut

Tsemppiä! Masennus on hirveetä :( Mä pystyin "parenemaan" ainoastaan isoilla elämänmuutoksilla, mutta silti joka päivä takaraivossa jyllää se pelko milloin iskee uudestaan.

Siiis elämäänmuutoksethan ei ole ihmiisestä pelkästään itsestään kiinni. Se on uskosta kiinniin ja jostakin sen uskon on muodosttuttava.

Siisi ihmisen asenteesta ei ole kiiinni.

Haluan istua sohvalla ja syyä suklaata!!! Mut ei!!! Kidnapattiin hiihtämään!!! Mun peppu tahtoo takasin sohvannurkkaan..

Rauhaa, henkisyyttä, aikaa lukea. Oma piha, liian korkeaksi kasvanut ruoho, tuomia ja omenapuita, vanha puukeinu, nykyinen mies asuisi kanssani. Seksi olisi edelleen hyvää. Silti saisin maalata, rukoilla, meditoida ja laulaa.

Lapset olisi isoja ja kävisi luonamme kerran kuussa.

(Nyt asutaan kerrostalossa, aina on kiire. Lapset 3 ja 4)

Vierailija kirjoitti:

Tekisin kuusituntista työpäivää. Asuisin omistusasunnossa, joko 50-luvun asunnossa tai kivassa puutalossa Helsingissä, joka olisi sisustettu Artekilla. Työ olisi vakityö ja minulla olisi kolme tai neljä lasta, joilla kaikilla oma huone. Parisuhteen tila olisi hyvä.

Miten voit toivoa lapsia unelmiesi elämään?

Tää elämä on just hyvää näin. Ainoa mitä muuttaisin, olisi se, että olisi (oman alan) töitä tarpeeksi asumis- ja ruokakuluihin. Hieman stressaavaa, kun ei voi ikinä olla varma saako vuokranmaksun jälkeen enää muuta kuin makaronia kaupasta. Se on lopulta pieni murhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläminen ylipäätään kuulostaa houkuttelevalta, nyt tunnen itseni lähinnä zombiksi

T. Masentunut

Tsemppiä! Masennus on hirveetä :( Mä pystyin "parenemaan" ainoastaan isoilla elämänmuutoksilla, mutta silti joka päivä takaraivossa jyllää se pelko milloin iskee uudestaan.

Kiitti tsempeistä, onhan tämä aika syvältä. Mutta kyllä mä tästä suosta vielä joskus nousen takaisin elävien kirjoihin

Vierailija kirjoitti:

Tää elämä on just hyvää näin. Ainoa mitä muuttaisin, olisi se, että olisi (oman alan) töitä tarpeeksi asumis- ja ruokakuluihin. Hieman stressaavaa, kun ei voi ikinä olla varma saako vuokranmaksun jälkeen enää muuta kuin makaronia kaupasta. Se on lopulta pieni murhe.

Minuusta tämä hyvinvointimalli on sydäntä kyllästävä toki, mutta en oikein tiedä siinä suhteessa kun ajatellaan että joss halutaan kohdata totuus silmästä silmäään, ettäs sen kateuden vastakohtaansa olisi se halu tuhota ikäänkuin vastustajansa omalla sisulla ja laduullaan sekä taidollaan antaa ihmiselle jotaakin sellaista mikä on laadukasta ja kestävä suureela sydämellä luotua ihmismieltä lämmittävää (ja joitakin joppa kuumoittavaa) niinkuinjärkeä kaikella potentiaalilla jota meillä täällä on, en oikeiin näe muuta vaihtoehtoa kuiniskeä markkinoille ja oikein kunnon kolinalla.

Mulla on kaikki hyvin. Mitään ei puutu.

Haluaisin elää aktiivimallista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää elämä on just hyvää näin. Ainoa mitä muuttaisin, olisi se, että olisi (oman alan) töitä tarpeeksi asumis- ja ruokakuluihin. Hieman stressaavaa, kun ei voi ikinä olla varma saako vuokranmaksun jälkeen enää muuta kuin makaronia kaupasta. Se on lopulta pieni murhe.

Minuusta tämä hyvinvointimalli on sydäntä kyllästävä toki, mutta en oikein tiedä siinä suhteessa kun ajatellaan että joss halutaan kohdata totuus silmästä silmäään, ettäs sen kateuden vastakohtaansa olisi se halu tuhota ikäänkuin vastustajansa omalla sisulla ja laduullaan sekä taidollaan antaa ihmiselle jotaakin sellaista mikä on laadukasta ja kestävä suureela sydämellä luotua ihmismieltä lämmittävää (ja joitakin joppa kuumoittavaa) niinkuinjärkeä kaikella potentiaalilla jota meillä täällä on, en oikeiin näe muuta vaihtoehtoa kuiniskeä markkinoille ja oikein kunnon kolinalla.

Tokii siellölä kiinassakin on niitä ikäänkuin "laadun turvaajia" mutta eihän ne tekee tehokkasti ja tasalaatuista jälkeä, mutta mihin meidän koulutukseeen satsattava raha menee. Se menee kankkulan kaivoon tätä menoaa. Minusta enemmän koulutuksen, ammattitaidon, tiedon/taidon pystyä enemmän vastaamaan siihen laadun nimissä. Meidän on löydeettävä se oma apa tuoda tuotteemme markkinoille. Ja kun ihmiset nytt ratsastavat näillä mielikuvilla niin sasttsva siihen.

Työtä ja turvattu toimeentulo, hyvä parisuhde ja ehkä pari lasta, omakotitalo. Lapseton parisuhdekin olisi hyvä vaihtoehto kyllä. Joitakin ystäviä haluaisin myös, joiden kanssa voisi välillä käydä vapaa-ajalla jossain.