Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (1843)

Täällä myös painonpudotus tarvetta olis melko reilusti, BMI 38 
Jokseenkin pelottaa että kuinka suuri riski näin iso ylipaino on jos edes raskaus alkaa. Vuosikaudet ollut jojolaihduttaja, jostain syystä ei vaan motivaatio riitä vaikka lapsi jos minkä pitäisi se suurin motivaattori olla. Ehkä tämä tästä. Tsemppiä kaikille painon kanssa kamppaileville ja hurjasti onnea plussanneille!

Haaveilija_90

Mulla oli ekaa odottaessani myös bmi 35. Alun pahoinvoinnin vuoksi laihduin pari kiloa ja lopulta saldo oli +10kg. Niistä 6kg jäi suoraan synnärille ja laihduin melko nopeasti melkein 15kg, mut kaiken valvomisen ja huonosti syömisen takia ne tuli takaisin.

Koko raskaus meni kuitenkin tosi hyvin. Mulla todettiin ruokavaliohoitoinen raskausdiabetes, mikä käytännössä tarkoitti säännöllistä ruokailua ja verensokerin mittailua. Synnytyksen jälkeen vauvalta mitattiin sokereita muutaman kerran. Mun sokerit pysyi koko raskauden ajan ihan kuosissa ja vauvan sokerit oli myös tosi hyvät, joten kaikki oli ok. Eli älä huolehdi, ei reilukaan ylipaino tarkoita, että raskaus olisi jotenkin vaikea <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiitos kaikille tsempeistä! Ajattelin että olen tyyliin ainoa ylipainoinen koko ryhmässä, mukavaa kuitenkin huomata etten ole ainoa joka on painonsa kanssa vähän ansassa. Tai noh, onko se ylipaino nyt niin mukava asia mutta kuitenkin. 

Olen kanssa seurannut sivusta paljon sellaisia äitejä jotka ovat jo ennen ja raskauden aikana olleet ylipainoisia, mutta siitä huolimatta raskaus mennyt hyvin ja lapset olleet terveitä. Eli ei se ylipaino varmastikaan ole mikään este jos pyrkii esim raskauden aikana kuitenkin liikkumaan ja syömään hyvin ja monipuolisesti. Siihenhän tässä itse ainakin tähtään kovasti. 

Ariel_T olen yrittänyt kovasti olla kehopositiivinen ja välillä aina muistaa sen itselleni kertoa. Ja kuten sanoit niin välillä se on toooodella vaikeaa. Onneksi mahtava puoliso ja muut läheiset ympärillä ovat aina olleet kannustavia kiloista huolimatta. Ja jos ihan totta puhutaan niin mun unelmapaino oli joku 75kg, mikä olisi edelleen noin 10kg ylipainoa pituuteen nähden, mutta itsessäni tykkään vähän leveämmästä perästä ja tisseistä eikä ole kukaan koskaan valittanut ;) 

Kyllä se naiset tästä, jokainen on kaunis omalla tavallaan ja hiljaa hyvä tulee näidenkin kilojen kanssa :) 

Täällä eletään jotain Dpo 5-7 ja Kp 21. Eilen ja toissapäivänä oli ihan outoa alavatsan juilintaa ja nipistelyä. Valkovuoto runsastui eilen tosi paljon. Melkein kuin sellaisia kevyitä menkkapolttoja niin olin jo ihan varma että joku tulehdus se siellä varmaan koputtelee tai menkat alkaa ihan reilusti ajoissa. Sohvalta noustessa oikein repäisi ilkeästi tuohon vasemmalle puolelle kohtua. Lisäksi vatsa oli aivan sekaisin. Tänään jo vähän helpompi, mutta vielä lievää jomotusta (joka säteilee tuikkivana välilihaan?) vaikka valkovuoto tuntui tyrehtyneen eikä tätikään ole vielä saapunut kylään. 

Kiitos kaikille onnitteluista! Eilen olisi pitänyt menkat alkaa, mutt eipä ole kuulunut ja nyt pärähtää testeihinkin jo plussa josta ei voi erehtyä. Toivon enemmän kuin mitään että menkat pysyvätkin poissa, eikä jouduta takaisin siihen hirveään yrityksen epätoivoon. Tahdon sanoa kaikille aivan hirmuisesti tsemppiä plussan metsästykseen. Meillä sen saamiseen meni 10 kk. Jos kenelläkään on epäilystä liian lyhyestä luteaalivaiheesta, niin kannustan lääkäriin! Itse en voi olla miettimättä että jos olisin osannut vaatia lugesteronia jo silloin yrityksen alussa, meillä saattaisi olla vauva sylissä jo nyt. Nyt tärppäsi heti ensimmäisestä luge-kierrosta. Jos tämä nyt onnettomasti päättyisi keskenmenoon, niin positiivista on se että ainakin todistettavasti pystyn raskautumaan...

Täällä menossa dpo4. Aukiolotutkimus tehty ja kaikki oli hyvin. Samoin kuin miehen testit näyttivät vihreää valoa. Nyt vaan yritetään ja yritetään kesään saakka ja ryhdytään toimiin jos ei tärppää. Käytiin yksityisellä koska ei ole vielä vuosi tullut yrityksestä täyteen

Onnittelut kaikille plussanneille ja tsempit muille! Täällä odotellaan menkkoja alkavaksi,
3 päivän päästä pitäisi alkaa. Ajattelin jo, että ompas ollut laimeat PMS-oireet kun kahdessa edellisessä oli ihan jäätävät, ja varovainen toivo heräsi. Nyt on alkanut vaan finnejä ilmestymään siihen malliin, että eiköhän ne sieltä tule. 😐 Helvetin raastavaa touhua tää oireiden tarkkailu. Seksiä tuli harrastettua melko vähän tässä kierrossa, mutta oletettu ovulaatio yritettiin hyödyntää. Tosin enhän mä tiedä koska oikeesti ovuloin, kun ei ovulaatio-oireita oikein ole (paitsi tässä kierrossa kuvittelin bongaavani jotain). Täytyy varmaan ne tikut ottaa käyttöön jossain vaiheessa, että tietää sitten käydä vaikka gynellä jos ei saa ovulaatiota näkyviin. Ja toi luteaalivaihe mietityttää myös, koska kierto aika lyhyt, 24 päivää.

Pakko tulla vielä kirjoittamaan, vaikken tiedä pitäisikö tällä asialla jo siirtyä toiselle puolen foorumia :D Mutten kykene, kun on niin epävarmaa. Ettehän pahastu <3

Neljä päivää nyt vuotanut verta, ei niin paljon että suojaa tarvitsisi mutta kokoajan kuitenkin. Varhaisraskauden ultra varattu ensi viikolle, tällä viikolla ei näillä viikoilla vielä välttämättä näkyisi mitään. Puolitoista viikkoa tuskaista tietämättömyyttä edessä... ellei sitten mene kunnolla kesken sitä ennen. Nettiä olen lukenut joka suuntaan, ja kiinnittänyt ajatukset yhteen terveydenhoitajan haastatteluun, jossa puhuttiin istukan hiertävän usein ensisynnyttäjillä kohdunsuuta ja aiheuttavan verenvuotoa, ennen kuin kohtu kasvaa isommaksi. Ja muutenkin olen ymmärtänyt, että verenvuoto on todella yleistä.

Neuvolaan kun soitin, täti kyseli kivuista ja kun sanoin että menkkamaista painetta tuntuu, vastasi että ”eli sellaista kipua kun kohtu tyhjenee”. Huoh. Paniikki iski kunnolla vasta puhelun jälkeen :D

Mies on ihanasti luottavaisin mielin <3 Valaa muhun uskoa kun niin täysillä uskoo että kaikki on hyvin.

Eihän tästä tiedä, mikä se tilanne itsellä on, ennen kuin lekurille pääsee. Luki netissä mitä tahansa. Täytyy vaan koittaa urheilla ja pitää mieli kevyenä. Ottaa maltilla. Sydän särkyy jo pelkästä ajatuksesta... olisi niin ihanaa että tämä pieni pysyisi mukana. En mitään elämältä toivo niin paljon juuri nyt.

Ariel_T, harmi että sulla on ollut vuotoa, toivotaan että kaikki olisi kuitenkin kunnossa! Näistä ei ota selvää kun vasta lääkärin vastaanotolla. Tuttavalla oli vuotoa alkuraskauden aikana, mutta raskaus edennyt nyt jo pitkälle. Itsellä tosin ruskehtava vuoto viime raskaudessa oli keskenmenovuotoa :(

Tsemppiä!

Tildah

Kovasti tsemppiä Ariel_T ei tarkoita tosiaan vuoto mitään jos ei ylly ihan tosi kovaksi! Kyllä teillä on tarrasukkia matkassa :)

Tunnen ihan hirveää syyllisyyttä, ja ahdistusta. Lähipiirissä ei ole vielä sattunut vauvauutisia, kunnes nyt lauantaina mies ilmoitti että hänen siskonsa saa elokuussa lapsen. Ihminen jonka en olisi koskaan kuvitellut hankkivan lapsia koska ei ole kovin äidillinen ainakaan omaan silmään, eikä lapsi heille ole edes mahdollinen luomuna. Syyllisyys tulee siitä miten kylmä asiaa kohtaan olin ja sanoin etten halua keskustella siitä. Voi sitä itkun määrää sen jälkeen ja ahdistusta siitä että miksi minä en tule raskaaksi? Syvällä sisimmässäni olen tietysti iloinen, mutten juuri nyt sitä kykene näyttämään. Siitä itkusta ei oikeasti meinannut tulla loppua niin melkein jo tiedän että ne menkat taas lauantaina kurvaa paikalle. Niin raskas PMS on taas liikenteessä. Tuli sitten jälleen juotua alkoa vähän enemmän kuin oli tarkoitus. Vaikka en kovin toiveikas ole raskauden suhteen niin se jäi silti vähän vaivaamaan.

Välillä itkettää vieläkin, mutta yritän olla ajattelematta sitä. En tiedä miten selviän kun appivanhemmat tulevat tänne torstaina kyläilemään. En usko että osaavat muusta puhua kuin uudesta lapsenlapsesta. En tiedä pystynkö olemaan varsinkaan sitten kun ne menkat sieltä tekee tuloaan. Onneksi ollaan lähdössä perjantaina reissuun, mutta sitä ennen pitää vielä yhdet itkut ja pettymykset ottaa raskaustestin muodossa vastaan. En testaisi muuten mutta reissussa on kuohuvatarjoilu niin...

Toisaalta, nyt kun vain saisi itsensä rentoutumaan ja pois tästä yrittämisen pakosta niin ehkä oma elämäkin olisi vähän enemmän iloa eikä aina pelkkää itkua.

Tsemppiä muillekin ja kovasti plussatuulia! :)

Kävin eilen gynellä, teki ultraäänitutkimuksen sisä kautta, kystiä oli munasarjoissa, niitä oli paljon. Jotenkin pelko siinä penkillä oli ja aloin ajatella kaikkea huonoa ja ne sanat jotenkin lamaannutti mut täysin, etten edes mitään kysellyt enkä muista mitä sanoi. Nyt kun luen potilaskertomusta, niin lukee pco ja reikäinen yms. Olo on ihan kauhea, vaikka täälläkin moni kertonut samaa. Terolutit määräsi mitkä aloitan tällä viikolla. Mieli on todella maassa.

Ariel_T: Tarrasukkia matkaa <3 Toivotaan parasta. 

Blue_jane: Voi osaan samaistua. Toisaalta on iloinen ja onnellinen toisten puolesta, mutta sitten tuntuu kuitenkin pahalta ja purkaa sen kylmällä käyttäytymiselle, vaikka tarkoitus ei siihen kuitenkaan pohjimmiltaan ole. Niinhän se kuitenkin on ettei koskaan voi ihmisestä päällepäin tietää mitä siellä päässä liikkuu ja mitä on taustalla :( Tsemppiä sinullekin ja meille kaikille muille <3 

Pikkuminnis: Voi ei, tiedän tunteen. Minäkään en omasta lääkärikäynnistäni juurikaan mitään muista. Mulla loppui Terolutit ja sen jälkeen alkoi vuoto heti seuraavana päivänä. Toisaalta helpottunut olo, että vuoto alkoi niin ei kieli mistään hirveän suuresta ongelmasta. Nyt menossa siis kp 9/?. Ovulaatiota odotellessa, vaikka vähän pelkään etten ovuloi. Teroluteja nyt edessä ainakin vielä kaksi kiertoa. 

Täällä luultavasti dpo6 tai 7, tikutin kyllä oviksen mutta aika meni ihan siivillä. No nyt ollut jo hetken rinnat kipeät, tuntunut semmoista paineen tuntua alhaalla ja ihmeellisiä unia nähty. Toivotaan että nyt!!

Huhhuh, onpa ollut rankkoja päiviä meillä monilla <3

Kiitos kaikille tsempeistä, niistä tuli todella hyvä mieli. Menkat alkoivat kunnolla eilen. Lähdin töistä kotiin, itketti niin paljon enkä pystynyt yhtään keskittymään, kivut olivat aikamoiset. Kotona vaihdoin yökkäriin, huutoitkin sängyn pohjalla ja kuumassa suihkussa. Kun mies tuli kotiin, surtiin yhdessä, syötiin roskaruokaa ja oltiin sylikkäin sängyssä koko ilta. Loppuillasta jo naurettiinkin, vitsailtiin mun epätoivosesta munasolusta joka oli ottanut vastaan miehen kolmihäntäsen siittiön kun kukaan muu ei vaivautunut paikalle - anteeksi jos loukkaan jotakuta, vaan niin täydellinen esimerkki tosta miehestä, miten se nostaa mua ylös ja kannattelee, ettei syy ole mun. Sitten se kehu mun kroppaa, miten viisas se on, suojelee elämää ja mua ja tietää miten toimia.

Olo on yllättävän hyvä. Surullinen, haikea, mutta se järkytys tuli käsiteltyä. Kun käänsi ajatuksen karmaisevasta keskenmenosta siihen, että mulla on nyt menkat, olo normalisoitui huomattavasti. Viikonhan se pieni ehti vaan kiinnittyä - siinä viikossa vaan ehti tapahtua pään sisällä niin paljon. Suunnittelua miten kertoo isovanhemmille, miten rempataan että kaiken ehtii, parhaalle ystävälle kerroin ilouutiset ja heräsin joka aamu niin onnellisena siitä että olen raskaana. Sitten se vuoto, pelko, epävarmuus. Ja oikeasti edes siitä päätöksestä alkaa yrittää on kulunu vaan 3,5 viikkoa. Terve :D

Soitan tänään vielä neuvolaan ja kyselen, saanko silti pitää ultra-ajan ja tarvitseeko yrittämisessä pitää taukoa. Ultrattavaksi haluan joka tapauksessa, vaikka sitten yksityiselle. Ajattelin myös käydä ottamassa laajat labrakokeet, että onko vitamiinipuutoksia tai muuta sellaista. Sitten urheilua, hyvää ruokaa ja kaikkea ihanaa tekemistä. Ois ihanaa olla sellasella rauhallisella asenteella, että pieni tulee kun on tullakseen. Elää hetkessä tätä nykyistä elämää. Mutta kun sitä niin uppoutuu eikä pysty keskittymään mihinkään muuhun...

Mutta näistä rauhoittumistavoitteista huolimatta taidan kyllä käydä ostamassa tarrasukat yöpöydän vetolaatikkoon tuomaan onnea<3

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat