Ei-joulu ja lapsi

En pidä joulusta. Syynä lapsuuteni traumat, joihin en mene tarkemmin. Varsinkin aattoiltaan kulminoituva minusta teennäinen jouluttelu saa minut ahdistumaan ja yleisesti huonolle tuulelle. Joulun valmistelu on ok, lahjat ihan jees ja jouluuokakin maistuu paremmalta ennen aattoa.

Olen onnistunut välttelemään jouluhössöt, vaikka äitini edelleen pahoittaa mielensä joka vuosi kun en ilmesty hänen suurella vaivalla laittamaansa joulupöytään aattona. Hän tietää kuitenkin millaista joulut olivat lapsuudessani, joten nykyinen jouluhössötyksensä tuntuu minusta teennäiseltä.

Tänä vuonna sain keväällä esikoiseni, ja sen jälkeen paine äidiltäni tehdä lapselle joulua on ollut kova. Äitini pitäisi ehdottomasti olla läsnä lapsen joulussa (=aattona) ja lahjoja (krääsää) tuli iso kassillinen. Vietämme joulua oman perheen kesken kotona eikä äitiäni ole kutsuttu, koska hänen mukanaan tulisi koko inhoamani joulu-show. Meillä ei ole kuusta ja lahjatkin on suurelta osin jo avattu.

Olen kuitenkin miettinyt etten tavallaan halua riistää lapselta joulyn iloa ja siirtää omia traumojani eteenpäin. Lapsen mummoakaan en halua tieten tahtoen loukata (vaikka hän onkin minua loukannut). Kuitenkin ajatus aattoiltaan kohdistuvista odotuksista ja teennäisestä päivän vietosta ahdistaa kovasti. Tätä joulua lapsi ei vielä muista mutta seuraavia on tulossa.

Ajatuksia / neuvoja? :)