Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija
Poiminta

Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.

Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?

Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.

Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.

Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:

1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.

Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.

Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?

Sivut

Kommentit (5039)

Vierailija

Syksyllä katosi pastakoneen kampi. Ei mitään hajua missä, kaikki köökin kaapit ja seinänrakosetkin olen kolunnut. Hituttaa, pitääkö ostaa uusi kone pelkän kammen takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kerran lapsena pissasin vahingossa hieman pöntön ohi lattialle, siivosin jäljet nopeasti, hiljaa ja hyvin. Olen siis nainen, mutta jostain syystä tuolla kertaa en istunut pöntölle vaan kyykkäsin vain sen yläpuolella. Kotona ei ollut muita kuin serkkuni, joka oli ihan eri päässä taloa.

Myöhemmin siskoni ohimennen kuittaili minulle lattialle pissaamisesta. Kun kysyin "Mitä?", hän äkkiä väisti tilanteen "Ei mitään" ja vaihtoi aihetta.

Ihmettelen ikuisesti, oliko vessassamme tuolloin valvontakamerat vai mite ihmeessä vahinkoni saattoi olla siskoni tiedossa. Sellainen mysteeri :D

Vierailija

Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.

Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.

Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.

Nyt pitää sanoa etten usko mihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.

Vierailija

Kotona asuessani yöllä heräsin sellaiseen ääneen, kuin joku olisi vetänyt sormiaan huoneeni kiinniolevaa ovea vasten niin että kuului sellainen riipivän kitisevä ääni. Huoneeni oli omakotitalon yläkerrassa, eikä siellä asunut muita ja olisin varmasti kuullut jos joku perheen pilailija olisi portaita karannut alas, niitä kun ei äänettä kuljeta. Aina välillä mietityttää vieläkin, että kuka/mikä sen äänen teki.

Vierailija

Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.

Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.

Syytä en koskaan saanut selville.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.

Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.

Syytä en koskaan saanut selville.

Jokin aika sitten täällä koin vastaavaa, kun oli sotaharjoitukset ja hävittäjät lenteli puiden latvoja viistäen. Ensimmäinen ajatus, että joku naapurin eläkeläinen pyrkii autolla seinästä läpi tai vastaavaa.

Vierailija

Kerran Alkon kassa katsoi mun henkkarit ja kysyi iloisen yllättyneenä että onko (nimi tähän) sinun äitisi? Sanoin yhtä iloisen yllättyneenä että on kyllä. Sitten tämä myyjä kertoi että näki äitini juuri jossain työpaikan pippaloissa tms. Nyt tähän väliin Hollywoodin B-leffan juonenkäänne: äitini oli tuolloin ollut kuollut jo nelisen vuotta. Sanoin tämän hämmentyneenä kassalle. Sanoin myös ettei äitini ollut ollut Alkossa töissä vaan hammashoitajana. Kassa ei enää sanonut mitään.

Mainittakoon vielä että äidilläni on kohtuu harvinainen nimi, ja niin on minullakin. Sukunimi taas on luokkaa Virtanen, joten ei ihan mahdottomuus. Silti jäi kiusaamaan.

skitso

Vierailija kirjoitti:
Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.

Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.

Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.

Nyt pitää sanoa etten usko erihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.

Kuulostaa unihalvaukselta. Olen parikymppinen ja saan melko usein aika karmiviakin unihalvauksia. Niihin liittyvät juuri tuollaiset näyt ja äänet, jopa tuntemuksetkin, jotka saattavat vaikuttaa erittäin todentuntuisilta. Itse yleensä tiedän ja tunnistan, milloin minulla on unihalvaus, mutta voin vaan kuvitella, miltä se voi tuntua asiasta tietämättömästä lapsesta.

Vierailija

Tuosta kovasta pamauksessa tuli mieleen oma kokemukseni, vähän vastaava. Olin lukioikäisenä yksin kotona, äitini ja siskoni olivat matkoilla ja isä töissä. Oli sateinen marraskuun ilta ja kun maalla asuttiin oli pimeää. Olin laittanut talon täyteen valoja ja luin seuraavan päivän bilsan kokeisiin. Totesin että talossa on liian hiljaista joten päätin lukea ääneen ja nauhoittaa lukemistani mankalle.

Yhtäkkiä yläkerrasta kuuluu kamala rytinä, ääni kuulosti siltä kuin kattilakaapissa olisi mennyt kattiloita nurin. Se tuntui kyllä kummalliselta kun en ollut isäni kanssa koskenut keittiön kaappeihin päiväkausiin vaan elettiin jollain mikroruuilla 😊 lähdin katsomaan keittiön kaappeja mutta mitään ei näkynyt. Ääni kuului myös nauhalta joten en ollut kuvitellut sitä. Soitin isälle töihin ja pyysin tulemaan kotiin... oli aika ankea fiilis pimeässä maalla vaikka en mikään kova pelkuri ollutkaan. En todella tiedä mikä tuon äänen aiheutti eikä sitä keksinyt isänikään.

Vierailija

skitso kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.

Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.

Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.

Nyt pitää sanoa etten usko erihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.

Kuulostaa unihalvaukselta. Olen parikymppinen ja saan melko usein aika karmiviakin unihalvauksia. Niihin liittyvät juuri tuollaiset näyt ja äänet, jopa tuntemuksetkin, jotka saattavat vaikuttaa erittäin todentuntuisilta. Itse yleensä tiedän ja tunnistan, milloin minulla on unihalvaus, mutta voin vaan kuvitella, miltä se voi tuntua asiasta tietämättömästä lapsesta.

Käytätkö unilääkkeitä? Itse kokeilin huonosti nukkuvana melatoniinia, mutta käyttö loppui siihen kun pari tabua otettuani yöllä havahduin halvaantuneena ja huoneessa tuntui "pahuus", sitten huomasin sänkyni vieressä jonkinlaisen hahmon (asun yksin). Onneksi ei ole enää noita tullut sen yhden kerran jälkeen.

Vierailija

80-luvulla asuin opiskelija-asuntolassa joka aiemmin oli toiminut mm elokuva-teatterina (alakerrassa sijainnut) sekä jonkinlaisen ravintola/majoituspaikkana (yläkerrassa).

Asuntolassa oli pitkä käytävä, minkä varrella sijaitsi jokaisen asukkaan numeroitu ovi, myös minun.

       Kävin töissä iltaisin ja aamuisin opiskelin. Tapanani ottaa siinä välin iltapäivänokoset että jaksoin .

Nämä nokoseni keskeytti ponteva koputus oveeni ja aina kun tokkurassa ehdin ovelleni, oli koputtaja haihtunut. Tämä kiusanteko , varsinkin kun se alkoi toistumaan häiritsevästi, alkoi risomaan pahasti ja mietinkin kuka mukavista asukkaista mahtoi moista harrastaa.

       Kerran sitten minulla olikin kaveri kylässä ja jätin väliin tavanomaiset iltapäivänokoseni.

Kerroin hänelle tästä koputtelijasta. joka livahti huoneeseensa kun ehdin ovelle.

Ja kuinka ollkaan, iltaopäivällä kuului tuttu koputus ovelta.

Paitsi nyt sattuikin onnekkaasti siten, että kaverini sattui olemaan ihan oven vieressä meikkaamassa ja peilaamassa oven sivussa olevasta peilistä ja salamannopeasti (kesken pontevan koputussarjan !) hän tempaisi oven auki vain todetakseen kanssani ettei käytävällä ollut ristin sielua.

Käytävä oli tyhjä.

       Aina silloin tällöin puhumme kaverin kanssa häiritsemään jääneestä tapahtuneesta vielä vuosien jälkeen, varsinkin se jäi ihmetyttämään, että vaikka tuon tapahtuman jälkeen asuin vielä asuntolassa muutaman kuukauden , niin  koputuksia ei enää esiintynyt.

        Karmivaa oli sekin vaihtoehto että imeisesti "koputtelija"pääsi sisään asuntooni  mihin pyrki

ja oli tyytyväinen.

Vierailija

skitso kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.

Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.

Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.

Nyt pitää sanoa etten usko erihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.

Kuulostaa unihalvaukselta. Olen parikymppinen ja saan melko usein aika karmiviakin unihalvauksia. Niihin liittyvät juuri tuollaiset näyt ja äänet, jopa tuntemuksetkin, jotka saattavat vaikuttaa erittäin todentuntuisilta. Itse yleensä tiedän ja tunnistan, milloin minulla on unihalvaus, mutta voin vaan kuvitella, miltä se voi tuntua asiasta tietämättömästä lapsesta.

Unihalvaus on nimenomaan halvaus eli siinä ei pysty liikkumaan. Toki siihen yleensä liittyy harhanäkyjä, mutta olennaista on tuo halvaantuminen. Pelkkä harhanäky heräämisen jälkeen tai ennen nukahtamista on valveuni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
80-luvulla asuin opiskelija-asuntolassa joka aiemmin oli toiminut mm elokuva-teatterina (alakerrassa sijainnut) sekä jonkinlaisen ravintola/majoituspaikkana (yläkerrassa).

Asuntolassa oli pitkä käytävä, minkä varrella sijaitsi jokaisen asukkaan numeroitu ovi, myös minun.

       Kävin töissä iltaisin ja aamuisin opiskelin. Tapanani ottaa siinä välin iltapäivänokoset että jaksoin .

Nämä nokoseni keskeytti ponteva koputus oveeni ja aina kun tokkurassa ehdin ovelleni, oli koputtaja haihtunut. Tämä kiusanteko , varsinkin kun se alkoi toistumaan häiritsevästi, alkoi risomaan pahasti ja mietinkin kuka mukavista asukkaista mahtoi moista harrastaa.

       Kerran sitten minulla olikin kaveri kylässä ja jätin väliin tavanomaiset iltapäivänokoseni.

Kerroin hänelle tästä koputtelijasta. joka livahti huoneeseensa kun ehdin ovelle.

Ja kuinka ollkaan, iltaopäivällä kuului tuttu koputus ovelta.

Paitsi nyt sattuikin onnekkaasti siten, että kaverini sattui olemaan ihan oven vieressä meikkaamassa ja peilaamassa oven sivussa olevasta peilistä ja salamannopeasti (kesken pontevan koputussarjan !) hän tempaisi oven auki vain todetakseen kanssani ettei käytävällä ollut ristin sielua.

Käytävä oli tyhjä.

       Aina silloin tällöin puhumme kaverin kanssa häiritsemään jääneestä tapahtuneesta vielä vuosien jälkeen, varsinkin se jäi ihmetyttämään, että vaikka tuon tapahtuman jälkeen asuin vielä asuntolassa muutaman kuukauden , niin  koputuksia ei enää esiintynyt.

        Karmivaa oli sekin vaihtoehto että imeisesti "koputtelija"pääsi sisään asuntooni  mihin pyrki

ja oli tyytyväinen.

Hyi, nyt meni kylmät väreet 😨

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
80-luvulla asuin opiskelija-asuntolassa joka aiemmin oli toiminut mm elokuva-teatterina (alakerrassa sijainnut) sekä jonkinlaisen ravintola/majoituspaikkana (yläkerrassa).

Asuntolassa oli pitkä käytävä, minkä varrella sijaitsi jokaisen asukkaan numeroitu ovi, myös minun.

       Kävin töissä iltaisin ja aamuisin opiskelin. Tapanani ottaa siinä välin iltapäivänokoset että jaksoin .

Nämä nokoseni keskeytti ponteva koputus oveeni ja aina kun tokkurassa ehdin ovelleni, oli koputtaja haihtunut. Tämä kiusanteko , varsinkin kun se alkoi toistumaan häiritsevästi, alkoi risomaan pahasti ja mietinkin kuka mukavista asukkaista mahtoi moista harrastaa.

       Kerran sitten minulla olikin kaveri kylässä ja jätin väliin tavanomaiset iltapäivänokoseni.

Kerroin hänelle tästä koputtelijasta. joka livahti huoneeseensa kun ehdin ovelle.

Ja kuinka ollkaan, iltaopäivällä kuului tuttu koputus ovelta.

Paitsi nyt sattuikin onnekkaasti siten, että kaverini sattui olemaan ihan oven vieressä meikkaamassa ja peilaamassa oven sivussa olevasta peilistä ja salamannopeasti (kesken pontevan koputussarjan !) hän tempaisi oven auki vain todetakseen kanssani ettei käytävällä ollut ristin sielua.

Käytävä oli tyhjä.

       Aina silloin tällöin puhumme kaverin kanssa häiritsemään jääneestä tapahtuneesta vielä vuosien jälkeen, varsinkin se jäi ihmetyttämään, että vaikka tuon tapahtuman jälkeen asuin vielä asuntolassa muutaman kuukauden , niin  koputuksia ei enää esiintynyt.

        Karmivaa oli sekin vaihtoehto että imeisesti "koputtelija"pääsi sisään asuntooni  mihin pyrki

ja oli tyytyväinen.

Tulee mieleen jotenkin leffa " Mies ilman varjoa" :D

Vierailija

Menin vaatekauppaan, jossa en ollut ennen käynyt ja myyjä kysyi iloisesti, olenko Senjan tytär kun olemme niin samannnäköisiä? Äitini ei ole Senja, mutta tuolloin vauvaikäinen tyttäreni on :D ! 

Vierailija

Olin lähikaupan, pieni Sale kassalla kun ovesta tuli eräs tuttavani , katsoi minua ja nosti kättään . Välillämme oli noin puoli metriä matkaa ja näin tämän henkilön selvästi, oli ollut vähän flunssainen ja aivojumissa en ehtinyt vastata moikkaamiseen ennenkuin tämä nainen oli hävinnyt peremmälle kauppaan. Kotiin kävellessä lähetin viestin " Moi ja sori kun ei moikannut! Oon vähä jumissa :D "
Takaisin tuli hämmästynyt viesti "Öö oon.menossa töihin,missä me nähtiin? "

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat