Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija
Poiminta

Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.

Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?

Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.

Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.

Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:

1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.

Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.

Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?

Sivut

Kommentit (4405)

Vierailija

Syksyllä katosi pastakoneen kampi. Ei mitään hajua missä, kaikki köökin kaapit ja seinänrakosetkin olen kolunnut. Hituttaa, pitääkö ostaa uusi kone pelkän kammen takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Eräänä iltana vuonna 2006 päätin mennä aikaisin nukkumaan ja sanelin vastaajaani viestin :

"valitettavasti en juuri nyt ole paikalla, mutta jätä kiitos viesti tähän vastaajaan niin soitan takaisin".

Seuraavana aamuna vastaajasta löytyi seuraavia mysteeriviestejä:

"hahhah haa, kulta, vai et muka ole paikalla, mää on kuule just nyt kohta paikalla siellä ja aion kosia sua ihanuus" ( lievä humala kuului äänestä)

"no niin laita nyt se puhelin päälle mä en pääse tosta alaovesta"

" voi ny helkkari, mikä sulla nyt on kulta vastaa kiltti vastaa"

"avaa tuo ovi ole hyvä"

(muutama kymmenkunta hätääntynyttä samaa lajia vielä)

Ei aavistustakaan kuka oli soittanut väärään numeroon. 

Minulla sama kumppani ollut jo tyyliin sata vuotta .

Jos joku tunnistaa ittensä , toivon että kosinta päättyi onnellisesti vaikka tohkeissasi soitit väärällä naiselle.

Vierailija

Mulla vähän saman tyyppinen kokemus. Joka ei kuitenkaan nyt niin hirveästi vaivaa.

Noin 5 vuotta sitten kesäloma oli just alkanut ja oltiin saavuttu kesämökille ja kannettiin tavaroita autosta sisään. Yhtäkkiä mun puhelin soi ja puhelu tuli salaisesta numerosta.

Naishenkilö kysyy "Missä on?". Taisin vaan vastata etunimeni, mutta en mitään muuta. Nainen alkoi inttämään, että tästä numerosta on soitettu useita kertoja hänen miehelleen, jopa myöhään illalla.

Vastasin, etten kenellekään vieraalle miehelle soittele, kun oma mies seisoo tässä vieressä.

Nainen vain inttämällä inttäsi ja tenttasi minua, että mistä tunnen hänen miehensä. Ei kuitenkaan kertonut miehen tai omaa nimeään. Vähän vaikea sitten sanoa miten tunnen hänen miehensä, jos nainen kieltäyy kertomasta miehen nimeä!

Alkoi todella kyllästyttää ja oli kiire saada tavarat sisälle mökkiin. Nainen vaan jatkoi jankkaamistaan ja oli sen oloinen, että jos olisin pistänyt luurin kiinni, olisi kohta soittanut takaisin.

Aloin sitten miettimään viime viikkojen tapahtumia ja muistin, että oli ollut iso ylityö, jossa oli mennyt myöhään iltaan. Illan aikana oli soitettu useita kertoja yhteistyökumppanin kännykkään. Tulin siihen lopputulokseen, että tämän naisen on pakko olla sen yhteistyökumppanin vaimo!

Sanoin sitten saman asian tälle naiselle, jonka jälkeen hän rauhottui kummasti ja pääsin hänestä eroon.

Kuitenkin kun menin takaisin töihin kesälomalta, oli pakko kertoa tämä tapaus työkavereille. Hekin ihmettelivät, että miten vainoharhaisia vaimoja meidän yhteistyökumppaneilla on!

Vierailija

Kerran lapsena pissasin vahingossa hieman pöntön ohi lattialle, siivosin jäljet nopeasti, hiljaa ja hyvin. Olen siis nainen, mutta jostain syystä tuolla kertaa en istunut pöntölle vaan kyykkäsin vain sen yläpuolella. Kotona ei ollut muita kuin serkkuni, joka oli ihan eri päässä taloa.

Myöhemmin siskoni ohimennen kuittaili minulle lattialle pissaamisesta. Kun kysyin "Mitä?", hän äkkiä väisti tilanteen "Ei mitään" ja vaihtoi aihetta.

Ihmettelen ikuisesti, oliko vessassamme tuolloin valvontakamerat vai mite ihmeessä vahinkoni saattoi olla siskoni tiedossa. Sellainen mysteeri :D

Vierailija

Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.

Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.

Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.

Nyt pitää sanoa etten usko mihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.

Vierailija

Kotona asuessani yöllä heräsin sellaiseen ääneen, kuin joku olisi vetänyt sormiaan huoneeni kiinniolevaa ovea vasten niin että kuului sellainen riipivän kitisevä ääni. Huoneeni oli omakotitalon yläkerrassa, eikä siellä asunut muita ja olisin varmasti kuullut jos joku perheen pilailija olisi portaita karannut alas, niitä kun ei äänettä kuljeta. Aina välillä mietityttää vieläkin, että kuka/mikä sen äänen teki.

Vierailija

Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.

Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.

Syytä en koskaan saanut selville.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.

Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.

Syytä en koskaan saanut selville.

Jokin aika sitten täällä koin vastaavaa, kun oli sotaharjoitukset ja hävittäjät lenteli puiden latvoja viistäen. Ensimmäinen ajatus, että joku naapurin eläkeläinen pyrkii autolla seinästä läpi tai vastaavaa.

Vierailija

Kerran Alkon kassa katsoi mun henkkarit ja kysyi iloisen yllättyneenä että onko (nimi tähän) sinun äitisi? Sanoin yhtä iloisen yllättyneenä että on kyllä. Sitten tämä myyjä kertoi että näki äitini juuri jossain työpaikan pippaloissa tms. Nyt tähän väliin Hollywoodin B-leffan juonenkäänne: äitini oli tuolloin ollut kuollut jo nelisen vuotta. Sanoin tämän hämmentyneenä kassalle. Sanoin myös ettei äitini ollut ollut Alkossa töissä vaan hammashoitajana. Kassa ei enää sanonut mitään.

Mainittakoon vielä että äidilläni on kohtuu harvinainen nimi, ja niin on minullakin. Sukunimi taas on luokkaa Virtanen, joten ei ihan mahdottomuus. Silti jäi kiusaamaan.

skitso

Vierailija kirjoitti:
Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.

Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.

Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.

Nyt pitää sanoa etten usko erihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.

Kuulostaa unihalvaukselta. Olen parikymppinen ja saan melko usein aika karmiviakin unihalvauksia. Niihin liittyvät juuri tuollaiset näyt ja äänet, jopa tuntemuksetkin, jotka saattavat vaikuttaa erittäin todentuntuisilta. Itse yleensä tiedän ja tunnistan, milloin minulla on unihalvaus, mutta voin vaan kuvitella, miltä se voi tuntua asiasta tietämättömästä lapsesta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat