Poiminta

Voiko näin onnellinen ollakaan? 6 ihaninta asiaa, joita kukaan ei kertonut sinulle vauva-ajasta

Jälkeenpäin vauva-ajasta kaipaa juuri näitä hetkiä: silmiin katselua, napa vasten napaa köllöttelyä. Pidä niistä kiinni! Kuva: iStockphoto

Miksi tästä puhutaan niin vähän: vauvavuosi voi olla ihanaa, rentoa ja palkitsevaa aikaa ja tervetullut tauko oravanpyörässä kiirehtimiseen. Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (135)

Vierailija

Ei voi kyllä enää kauempana olla meidän vauvatodellisuudesta😂😂😂 Vuosi huutoa, itkua, kitinää, vaipanvaihto- ja ruokataistelua, kiemurtelua, kiukuttelua ja lisää huutoa. Oikein ihanaa, rentoa ja palkitsevaa aikaa my ass😂🙈 Kiva jos jollakin on! Lapsi on suloinen ja rakas mutta onhan tämä vauvaelämä ollut suurimmilta osin aika kamalaa.

Vierailija

Totta. Olen neljästi ollut onnesta soikeana kotona ihanien lasteni kanssa, harmi ettei koskaan ole ollut varaa olla kuin se vuosi. Vieläkin muistelen elämäni parhaina aikoina.

Yksi lapsi jo aikuinen, toinenkin ensi kesänä ja nuorinkin ekalla jo.

Vierailija

Ei tRODELLAKAAN mitään auvoista arkea! lapsi herää edelleen vähintään 2 kertaa yössä vaikka on 1,5 vuotias. kaamea väsymys koko ajan. ainoa hyvä on että lapsi puhuu jo yli 30 sanaa ja on yleensä päivisin hyväntuulinen, itse on vain zombi joten ei jaksa nauttia. Päiväunia nykyän nukkuu n.1 h15 min jolloin itse myös nukun useimmiten.Mies tulee kotiin vasta 18.30 useimmiten joyen käytännössä melkein yksinhuoltaja 11h päivässäpoislukien viikonloput. Lapsi haluaa olla kokoajan lähellä ja tehdä samaa kuin minäkin joten pyykit ja tuskikoneenlaitot ei onnistu päivisin. Puhumattakaan että opiskelisin tai lukisin mitään päivisin

Vierailija

Se tunne, ettei mitään ihanampaa ja arvokkaampaa ole elämässä ollut kuin oma vauva - kaikki omat vauvat.

Sen seuraaminen, miten vauva kehittyy joka päivä.

Se  symbioosivaiheen kokeminen, miten tuntee vauvan tarpeet sielussaan ja ruumiissaan sekä osaa tulkita pienistä eleistä ja äännnähdyksistä, mitä vauva kulloinkin on vailla.

Vauvan hymyt ja nauru, kun hän alkaa hekottaa ääneen.

Etukäteen ei kukaan osannut kertoa sitä, miten hyvin sen oman vauvan kanssa jaksaa olla, eikä kyllästy vauvaansa toisin kuin vieraan lapsen hoidosta, joka käy työstä.

Sen tajuaminen, että kaikella omalla tekemisellä vauvan kanssa on valtavan suuri merkitys hänen kehitykselleen.Vauvan kanssa voi keskustela, hänelle voi lukea ja näyttää maailman ihmeet. Kun hän on kylläinen ja virkeä, kiinnostuneempaa yleisöä ei löydy, eikä tarvitse pelätä näyttävänsä naurettavalta jumpatessaan tai tanssiessaan hänen kanssaan tai hanen katsellessa.

Päikkärit vauvan vieressä :)

Vierailija

Aivan outo artikkeli. Ruusunpunaisten lasien läpi kirjotettu. Eivät kaikki lapset edes katso silmiin, ja arkihan on vain lapsen hoitoa, ei sen kummempaa. Velvollisuus muiden muassa. Ei pidä yrittää maalata jostain jotain hienompaa kuin se on. Enemmän pitäisi puhua siitä, miten raskasta lapsen kanssa on. Niin moni saattaisi jättää lapset hankkimatta.

Vierailija

Tällaiset artikkelit eivät siltikään saa minua innostumaan vauvoista. Yritetäänkö näillä horjuttaa tätä HS: 'prisma-mielikuvaa' lapsiperheen arjesta?

Vierailija

Mielestäni vauva-ajan raskaudesta puhutaan jo ihan riittävästi. Tottakai siinä on haasteensa ja joillakin voi olla hyvinkin rankkaa, mutta kiva lukea myös niitä positiivisia juttuja. Eihän hyvät hetket ja niiden muistelu ja hetkessä eläminen sulje sitä pois, etteikö arki vois olla myös rankkaa, ja toisinpäin. Esikoista odotellaan 14+1 <3

Vierailija

Mua itketti tätä lukiessa. Miksi meillä ei ollut tollaista, miksi mä en saanut ihanaa vauva -aikaa josta olin jo vuosikaudet haaveillut? Miksi mä sain pelkkää paskaa: valvomista, väsymystä, 24/7 kitisevän vauvan joka ei tosiaan nukkunut tai ollut tyytyväinen vaunuissa, ei sylissä, ei missään.

Vierailija

Minä ainakin olen nauttinut vauvan/vauvojen kanssa. 

Jos joku ei ole, ei se minun kokemustani mitätöi. 

Totta kai yöllä joutui heräilemään, mutta ei se minua haitannut. 

Miksei myös posititiivisesti asiasta voi kertoa? Kauhea valitus, uupumus ja kuoleman kieliessä vaikerrus on jotenkin trendikkäämpää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se tunne, ettei mitään ihanampaa ja arvokkaampaa ole elämässä ollut kuin oma vauva - kaikki omat vauvat.

Sen seuraaminen, miten vauva kehittyy joka päivä.

Se  symbioosivaiheen kokeminen, miten tuntee vauvan tarpeet sielussaan ja ruumiissaan sekä osaa tulkita pienistä eleistä ja äännnähdyksistä, mitä vauva kulloinkin on vailla.

Vauvan hymyt ja nauru, kun hän alkaa hekottaa ääneen.

Etukäteen ei kukaan osannut kertoa sitä, miten hyvin sen oman vauvan kanssa jaksaa olla, eikä kyllästy vauvaansa toisin kuin vieraan lapsen hoidosta, joka käy työstä.

Sen tajuaminen, että kaikella omalla tekemisellä vauvan kanssa on valtavan suuri merkitys hänen kehitykselleen.Vauvan kanssa voi keskustela, hänelle voi lukea ja näyttää maailman ihmeet. Kun hän on kylläinen ja virkeä, kiinnostuneempaa yleisöä ei löydy, eikä tarvitse pelätä näyttävänsä naurettavalta jumpatessaan tai tanssiessaan hänen kanssaan tai hanen katsellessa.

Päikkärit vauvan vieressä :)

Mun lapsi kertoi mulle aikuisena, että hän luuli lapsena mun olevan maailman paras laulaja.  :)))

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat