Synnytyspelko ei poistu odottamalla, vaan vaatii tunteiden käsittelyä

Jos taustalla taas on itseä järkyttänyt synnytyskokemus, pelko voi säilyä mielessä ja aktivoitua uuden raskauden myötä. Kuva: Niki Strbian.

Synnytys on naisen elämän todennäköisesti kivuliain tapahtuma. On ihan normaalia pelätä sellaista!Lue koko juttu

Kommentit (12)

Vierailija

Miksi synnytyspelkoon suhtaudutaan aina tällä tavalla että kyse on jostain epärationaalisesta turhasta pelosta ja se pitää poistaa puhumalla? Itselläni tuli ensimmäisessä synnytyksessä viikkoja kestäneitä hermokipuja, jotka tekivät esimerkiksi vauvan hoitamisesta ensimmäisten viikkojen aikana mahdotonta. Tämän takia en halunnut synnyttää toista lasta alakautta. Jouduin pelkopolille ja papereissani lukee että minulle on tehty pelkosektio. Mielestäni kyse ei ollut pelosta ollenkaan, vaan siitä että ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissani arvioin riskit enkä halunnut niitä ottaa.

Vierailija

No mulla se poistui odottamalla. Poistui kun vauva syntyi. En ole koskaan halunnut hakea apua toisilta ihmisiltä koska en luota niihin, joten pelkopoleja en edes harkinnut. Itsekseni ahdistelin pelkoni kanssa ja totesin että ei tässä mitään enää voikaan, "pulla on uunissa" eikä se sinne voi lopuksi ikää jäädä. Sektiota kammosin kaikkein eniten synnytyksessä, minä en koskaan ole pelännyt kipua mutta ajatus avuttomana toisten ihmisten armoille joutumisesta on kammottava. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen helpotti eikä toinen enää kovasti pelottanut, vaikka repesin välilihasta kohtuu pahasti niin etten oikein viikkoihin synnytyksestä pystynyt istumaan ja pissaaminen meinasi viedä kivulla tajun.

Vierailija

Hyvin sanottu. Naisella on täysi oikeus tehdä informoitu päätös omasta terveydestään, niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä.

Vierailija

On kyllä taas niin tuubaa, että huh huh. Minulle ainakaan ei pelkopolista ollut mitään apua, asenne siellä oli "Lapset syntyvät alakautta, piste". Niin miksi? Miksi minun pitäisi ottaa riski lapsen vammaantumisesta ja/tai hapenpuutteesta yms., kärsiä tuntikausien kipuja ja tuskaa puhumattakaan repeämisestä ja vaikeuksista edes istua(!) synnytyksen jälkeen? Sektio on vaihtoehto ja halusin sen ehdottomasti, ei siinä ollut kyse mistään ahdistuksesta tai pelosta etten pysty, vaan puhtaasta järjellä ajattelusta.

Vierailija

Synnytyspelko poistuu sektiolupauksella (lupaus pitää tietysti toteuttaa).

Pelkopolin tarkoitus on saada äiti pelkäämään sektiota vielä enemmän kuin alatiesynnytystä. Siellä luvataan yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista vaikka hyvin tietävät, ettei kaikkea luvattua voida toteuttaa. Lisäksi siellä valehdellaan  niin että korvat heiluu. Minulle annettiin paperi, jossa sanottiin "haavatulehdukset ovat varsin yleisiä". Kun en antanut periksi, sain sektion. Hoitaja antoi minulle lapun, joka oli tarkoitettu sektioon joutuville (siis lääkärin määräyksestä) ja siinä luki "haavatulehdukset ovat varsin harvinaisia".

- Eli kun lääkäri määrää sektion, tulehdukset ovat harvinaisia mutta jos äiti haluaa sen, tulehdukset ovatkin yleisiä? Jep jep. Hyvin uskottavaa.

Synnytin ekan 39+5 kohtuun kuolleen alateitse. Siitä jäi trauma, jota ei tunnustettu pelkopolilla. Elävät kolme syntyneet sektiolla ja kaikki maalatut kauhukuvat osoittautuivat vääriksi.

Vierailija

Minun synnytyspelkoni taustalla oli pohjimmiltaan lapsuuden lääkärikäynnillä saatu trauma. Tämän olen ymmärtänyt vasta jälkikäteen. En kuitenkaan uskaltanut mennä pelkopolille, koska olen liian kiltti ja pelkäsin että minut jyrätään siellä. Ja että pelkään entistä enemmän kun asiaa käydään läpi, mutten silti pysty pitämään puoliani. Päätin siis työntää synnytyksen kokonaan pois mielestäni ja mennä synnyttämään "avoimin mielin". Synnytyksestä tuli lopulta käynnistyksineen aika katastrofi, synnytys pysähtyi ponnistusvaiheessa ja päätyi lopulta kuitenkin hätäsektioon. Itkin leikkauspyödällä onnesta että kaikki oli ohi. Olen aina epäillyt sisimmässäni, että synnytys pysähtyi täysin käsittelemättä jääneen pelkoni takia.

eras_aiti

Mä muistan kun oma ensimmäinen lapseni syntyi -80 luvun alussa.. Oli yliaikaisraskaus, raskautta yli lasketun ajan 16 päivää.. yrittivät oksitosiinilla päivät aikaan saada supistuksia ja yöksi nukkumaan.. Kunnes 16 päivää lasketun ajan jälkeen alkoi poltot, jotka koveni.. en saanut kävellä, muuta kuin maata selälläni sängyssä.. kivut oli jotain sanonko mitä.. sain epiduraalin joka aiheutti sen että kivut katosi mutta tilalle tuli työntöpoltot, joita pidätin 6 pitkää tuntia.. ( Olin vain 4 cm auki enkä auennut enempää, joten en saanut työntää).. Voimat loppui sekä minulta äidiltä että lapselta.. niinpä veivät hätäsektioon jossa lapseni lopulta syntyi 56 cm pitkänä ja 4790 grammaa painavana..  Muistan kun eilisen päivän sen kun siellä työntöpolttoja pidättäessäni kuulin kätilön sanovan eihän tuo osaa synnyttää.. Olin synnyttämässä eka lastani.. miten siis minulla olisi ollut kokemusta aiempaa.. kun ei ollut.. siksi en ymmärrä vieläkään 34 vuoden jälkeen sitä miksi kätilö noin sanoi, mutta mieleen se jäi..  Toinen lapseni syntyi 10 vuotta tuosta myöhemmin -90 luvun alussa ja minulla tottakait oli mielessä koko ajan tuon eka lapsen syntymä.. mutta kukaan ei kuunnellut.. Muistan kun menin neuvolaan toisen raskauden alussa, niin kätilö kysyi minulta että oliko vahinko.. ei ollut.. no raskaus eteni, kunnes 8 :nnen raskauskuukauden lopulla vauvani kasvu pysähtyi.. verenpaine nousi ja turvotusta tuli.. Jouduin muutamaa päivää ennen laskettua aikaa sairaalaan tarkkailuun, koska supistuksiakin oli koko raskauden ajan.. Olin jonkun verran auki.. mutta en riittävästi.. ja sitten pari päivää ennen laskettua  aikaa.. lapseni liikahti vatsassani ollessani sydänkäyrä koneessa ja sydänäänet loppui siihen..  Tuli hoitajille kiire hälyttää lääkärit ja veivät hätäsektioon.. lapsi syntyi sektiolla ollen 48 cm pitkä ja vain 2480 grammaa painava..  Kukaan ei ole koko aikana käsittelyt minun synnytyksiä.. jotka muistan läpi elämäni.. että sellainen kokemus minun synnytyksistä..

Vierailija

Kaikilla ei ole edes pelkkä pelko syynä sektion haluamiselle. Jotkut vaan listaavat molempien tapojen riskit ja päättävät,kummat riskit ovat valmiit ottamaan. Naurettavaa, että vielä nykypäivänä pitää anella sektiota. Sektioita on tehty reilusti yli sata vuotta, se osataan kyllä. On naista alistavaa, että pitää kärsiä tuntikausia kovista kivuista, kärsiä ammattitaidottomista sadistikätilöistä, jotka pihtaavat kivunlievitystä jonkun kärsimysideologian takia ja kärsiä vielä vakavista vaurioista alapäässään koko loppuelämänsä. Niitä sitten terveydenhuollossa vähätellään eikä suostuta korjaamaan.
Toki kaikilla ei ole näin vaan synnytykset sujuvat helpommin.
Sitä en ymmärrä, että nämä helpoilla synnytyksillä selvinneet eivät hyväksy, että osa naisista haluaa sektion. Jos kyseessä on raha, niin miksi ei sitten saisi vaikka rahalla sektiota.

Vierailija

Itselle synnytyksen läpi käyminen heti synnytyksen jälkeen oli täysin turhaa. Olin niin pihalla ja euforinen että kaikki oli vaan ”joo, joo, ihan hyvin meni”

Paskat fiilikset tuli vasta jälkeenpäin, jäi kaihertamaan ja niitä sitten puitiin lopulta vasta neljännen lapsen odotusaikana pelkopolilla. Ei synnytyksessä itsessään mitään, pelot liittyivät kätilön käytökseen ja toimintaan ja henkilökunnan laiminlyönteihin. Sain antaa näistä palautetta ja se myös kuunneltiin ja sen pohjalta tehtiin muutoksia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat