Mitä jos lapsi ei ole tyttö eikä poika? Neljä neuvoa vanhemmille

Jos et ole varma ihmisen sukupuolesta, käytä hänestä sukupuolineutraaleja sanoja. Kuva: iStockphoto

Lapset eivät hätkähdä, kun puhutaan sukupuolen moninaisuudesta. Aikuisille aihe tuntuu olevan hankalampi, sanoo Maiju Ristkari, yksi Sukupuolena ihminen -tietokirjan tekijöistä.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Hyviä vinkkejä, kiitos! Oma lapseni ei ole koskaan käyttäytynyt synnynnäiselle sukupuolelleen ns. stereotyyppisellä tavalla, joten olemme antaneet lapselle tilaa toteuttaa itseään omalla tavallaan. Toisen sukupuolenkokemus voi olla niin henkilökohtainen ja vaikea aihe dysforioineen, että sitä ei tulisi koskaan pakottaa tai painostaa toisesta ulos, eikä myöskään yrittää pakottaa ahtaaseen muottiin mihin itse kuvittelee toisen kuuluvan.

Vierailija

Meillä on kolme lasta ja kaikki ovat eri sukupuolta. Poika, tyttö ja intersukupuolinen. Nyt on ollut paljon puhetta sukupuolen moninaisuudesta, mikä on aivan mahtavaa, mutta edelleen kaipaisin enemmän puhetta näistä muistakin sukupuolista, kun useimmin mainitaan tuo trans-sukupuolisuus.

Ehkä näiden asioiden esiin tuominen saa me vanhemmatkin, joilla saattaa olla outoja käsityksiä asioista, vihdoin valistuvat ja Suomesta (maailmasta) tulee helpompi paikka olla näillekin sukupuoleltaan erilaisille ihmisille!

Vierailija

Ns. intersukupuolisia syntyneissä lapsissa  toki on mutta todellisuudessa  tavattoman harvinainen ilmiöhän se kyllä on ja yleensä niissäkin tapauksissa jompikumpi sukupuoli  silloin  on  näillä lapsilla kuitenkin se hallitsevammin esillä oleva  ja se korjausleikkaus tehdään yleensä mahdollisimman varhain ja tietystikin  siihen hallitsevamman puolen suuntaan.

Transsukupuolisuus taas on aivan eri ilmiö  ja näitä kahta ei tulisi käsitteinä sekoittaa toisiinsa.

Vierailija

Hyvä, että näistä asioista puhutaan ja intersukupuolisekin nostettiin esille. On järkyttävää, että edelleen pikkulapsille tehdään kosmeettisia kirurgisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat sukuelimiin, koska aikuisia häiritsee niiden ulkonäkö. Sitten vielä kehdataan kutsua näitä leikkauksia "korjausleikkauksiksi" ikään kuin jokin tietty sukuelinten ulkonäkö olisi jotenkin väärä.

Vierailija

Ehkä se olisi ensin parempi saada lääkärin lausunto asiasta eikä mennä lapsen mielipiteen tai oman hihhuli-ideologian mukaan! 

Vierailija

Intersukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä dysforian tai tunteiden kanssa. Eikä sukupuolella käyttäytymisen ja kiinnostuksenkohteiden kanssa. Eivätkä intersukupuoliset ole mitään kolmatta sukupuolta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että näistä asioista puhutaan ja intersukupuolisekin nostettiin esille. On järkyttävää, että edelleen pikkulapsille tehdään kosmeettisia kirurgisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat sukuelimiin, koska aikuisia häiritsee niiden ulkonäkö. Sitten vielä kehdataan kutsua näitä leikkauksia "korjausleikkauksiksi" ikään kuin jokin tietty sukuelinten ulkonäkö olisi jotenkin väärä.

Kyseessä on kuitenkin kehityshäiriö johon liittyy erinäisiä terveysongelmia, esim. virtsateiden rakenteen, piilokivesten syöpäriskin tms. vuoksi. Toki leikkus on turha jos se tehdään vain ja ainoastaan kosmeettisista syistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ns. intersukupuolisia syntyneissä lapsissa  toki on mutta todellisuudessa  tavattoman harvinainen ilmiöhän se kyllä on ja yleensä niissäkin tapauksissa jompikumpi sukupuoli  silloin  on  näillä lapsilla kuitenkin se hallitsevammin esillä oleva  ja se korjausleikkaus tehdään yleensä mahdollisimman varhain ja tietystikin  siihen hallitsevamman puolen suuntaan.

Transsukupuolisuus taas on aivan eri ilmiö  ja näitä kahta ei tulisi käsitteinä sekoittaa toisiinsa.


Alapeukku. Nykyään leikkausta lykätään, jotta nähdään, kumpaan suuntaan lapsi on kallellaan. Ettei tule silvottua väärään sukupuoleen ilman potilaan omaa tahtoa. Toki jos on vaarallista epämuodostumaa, se korjataan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. intersukupuolisia syntyneissä lapsissa  toki on mutta todellisuudessa  tavattoman harvinainen ilmiöhän se kyllä on ja yleensä niissäkin tapauksissa jompikumpi sukupuoli  silloin  on  näillä lapsilla kuitenkin se hallitsevammin esillä oleva  ja se korjausleikkaus tehdään yleensä mahdollisimman varhain ja tietystikin  siihen hallitsevamman puolen suuntaan.

Transsukupuolisuus taas on aivan eri ilmiö  ja näitä kahta ei tulisi käsitteinä sekoittaa toisiinsa.


Alapeukku. Nykyään leikkausta lykätään, jotta nähdään, kumpaan suuntaan lapsi on kallellaan. Ettei tule silvottua väärään sukupuoleen ilman potilaan omaa tahtoa. Toki jos on vaarallista epämuodostumaa, se korjataan.

Intersukupuoliset on silti jompaa kumpaa sukupuolta. Lapsille ei tietenkään pidä tehdä minkäänlaisia kosmeettisia korjausleikkauksia. www.isna.org/faq/third-gender

Vierailija

Nykyään ääneen ovat nousseet intersukupuoliset, jotka on lapsena leikattu ja joille on kasvuiässä annettu hormoneja vahvistamaan valitun sukupuolen piirteiden kehittymistä. Kaikki heistä toivovat, että sukupuolen "korjaaminen" olisi aloitettu vasta heidän päätöksellään teini-iän alkaessa. Suyri osa myös olisi päättänyt elävänsä intersukupuolisena, ilman korjauksia. Aikuisena asiasta voi olla hyvinkin katkera, ja mahdollinen kiusaaminen nähtiin pienempänä pahana kuin loppuelämä väärässä kehossa

Vierailija

Sanoisin vielä sellaisen asian. Jos tyttö käyttäytyy uhmakkaasti, kiipeilee poikien kanssa puussa, hän voi silti hyvin ajatella olevansa TYTTÖ isolla T:llä, ja luoda joukkoon ns. Grl pwr.

JL

Ottamatta kantaa itse tähän juttuun, niin minua häiritsee se, että ihmiset eivät ymmärrä ja osa ei haluakkaan ymmärtää mitä näillä sukupuoliasioilla tarkoitetaan. Niin kauan kuin asia on näin jotain sukupuolta pidetään toista parempana. Täytyisi osata ymmärtää, että sukupuolisuus on eri asia kuin seksuaalisuus. Ja kumpaakaan ei opita esimerkistä, muutenhan näitä "keskusteluja" ei käytäisi. Aikuisten ajatusmaailma on todella ahdas, ja kaikki mikä ei ole "omaa normaalia" on tietenkin epänormaalia ja pelottavaa. Nyt luullaan, että tytöt ei saa olla enää tyttöjä ja pojat poikia, mutta eihän se näin mene.

Minä itse olisin halunnut lapsena olla poika. Muistan, että joskus 6-7 vuotiaana mietin asiaa todella paljon, ja olin varma, että minun kuuluisi olla poika. Syitä oli monia; olisin halunnut pippelin ja pissata seisaaltaan oli yksi syy. Muita syitä oli, että poikia ei rajoitettu ja he saivat olla omia itsejään. Pojille annettiin säheltäminen anteeksi, he saivat olla ulkona pidempään, pitää farkkuja, ampua jousipyssyllä. Pojilla oli lupa käyttää aivojaan, pidettiin ihmeellisenä, että osasin lukea neljä vuotiaana sujuvasti, varsinkin kun olin tyttö. Tyttönä minun olisi pitänyt pukeutua hameeseen, pitää hiukset pitkinä, "osata käyttäytyä" jne... Onneksi minulla oli vanhemmat, jotka kasvattivat lapsia, eivät poikia tai tyttöjä. Jos näin ei olisi ollut ja minut olisi tungettu siihen tyttömuottiin, voi olla että minussa olisi kasvanut tunne siitä, että minun pitäisi olla poika. Olen useasti miettinyt, että jos näin olisi käynyt, olisiko se vaikuttanut myös loppujen lopuksi seksuaalisuuteeni tai sukupuolisuuden tuntemiseen. Jos lapset tungetaan ahtaaseen muottiin, eikä anneta kokeilla asioita, pakotetaan olemaan tyttö tai poika, kuinka paljon se vahingoittaa omaa identiteettiä? Antakaa lasten olla lapsia oli heillä sitten mitä värkkejä jalkojen välissä. Olisi hienoa, jos lasten ei tarvitsisi  stressata koko lapsuuttaan "minussa on jotain vikaa" ajatuksilla. Jos oikeasti on saanut kasvaa ns. sukupuolineutraalin lapsuuden ainakin omassa kodissaan, niin teini-iässä on varmaan ajatus omasta identiteetistä huomattavasti vahvempi kuin rajoittuneissa olosuhteissa kasvaneella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sanoisin vielä sellaisen asian. Jos tyttö käyttäytyy uhmakkaasti, kiipeilee poikien kanssa puussa, hän voi silti hyvin ajatella olevansa TYTTÖ isolla T:llä, ja luoda joukkoon ns. Grl pwr.

Sama asia tuli minullekin mieleen. Miksi ihmeessä tyttö ei voisi kiivetä puuhun tai harrastaa vaikka kuulantyöntöä ja silti tuntea olevansa ihan vain tavallinen hetero tyttö? Miksi ihmeessä poika ei voisi pitää tanssimisesta tai käsitöistä tai kukista ja silti tuntea olevansa ihan vain tavallinen hetero poika?

Mitä tulee kutsumanimiin, ainakin koulussa kutsutaan ihan sillä virallisella nimellä, joka on kirjattu lapsen tietoihin. Samoin esim. liikuntaryhmät ja vessat on jaoteltu sen mukaan, minkä sukupuolinen lapsi virallisissa tiedoissa on. Pitäisikö nyt ruveta joka kouluunkin rakentamaan jotain intersukupuolivessoja ja -opetusryhmiä?

Suomen kieli on neutraali kieli eikä täällä ole kielen puolesta sukupuolitettuja sanoja, joten artikkelin viimeinen neuvo on outo. En usko, että naispuolinen palomies haluaa jotenkin erityisesti olla palohenkilö tai palonainen tms. erotuksena miespuolisista palomiehistä, vaikka joissakin ammattinimikkeissä nyt sattuu se "mies" siellä olemaankin. Ja useimmista -tar-loppuisista nimikkeistä on jo käytännössä luovuttu (opettajatar, näyttelijätär, myyjätär), vaikka ne kielessämme yhä virallisesti ovatkin.

Todella kummallisia ajatuksia tässä artikkelissa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat