Mies puhuu järkyttävän rumasti, olen yksinäinen
Meillä: molemmat ollaan ns. tekeviä ihmisiä (kotityöt yms), minä olen nopea, sosiaalinen ja peruspositiivinen, mies hidas, vetäytyvä ja hänelle lasi on aina puoli tyhjä. Arjessa minä toimin ja puhun, mies mieluiten kaipaa omaa tilaa ja vaikenee, mutta ongelmana: kun asiat sitten häntä ärsyttävät, hän sanoo minulle todella rumasti ja tämä on reippaasti viime aikoina lisääntynyt. Tuntuu ertä näkee jo oikeudekseen puhua niin. Vaikka olen sanonut etten kuuntele (no ala sitten vetää) ja puhunut siitä miten on lapsille pahasta. Mies siis sanoo minulle mitä vaan törkeää, esim "painu ämmä v..uun", "s..tn idiootti" tms. Ja sitten on lapsille ystävällinen eikä mitään. Mulle kun asiasta puhunut sanoo että "en jaksa hallitusta" tms.ja tätä nalkutusta taitaa olla nykyään puolet mun puheesta hänen mielestään. Olen itse eri mieltä. Jos hän ei osallistu vaikka kolme lasta itkee tms on reilua sanoa siitä toiselle.
Mitä minä teen? Olo on niin yksinäinen ja pettynyt että haluaisin eroon miehestä, mutta en taitaisi käytännössä pärjätä mitenkään. Meillä on pienet lapset, yksi erityislapsi, nyt olen työtön ja tehnyt pätkätöitä kauan (korkeakoulutettei mutta alavalinta oli väärän kun näin haastavaa ja kotona olot lasten kanssa välissä). Mitä teen? En ole koskaan ollut näin yksinäinen ku nyt.
Kommentit (22)
Miehen puhetyyli vaivasi jo kun seurustelimme parikymppisenä ja läpi vuosien ollut ongelmia. Mm huomaan ettei hänelle tuota tunnontuskia pienistä asioista valehdella, vaikka isoissa linjoissa tuntuu rehdiltä. Mutta enpä epävarmana opiskelijana ymmärtänyt kuten tänä päivänä. Ja miehessä on paljon hyvää, "suomalainen perusmies" jähmeä ja juhmea mutta lukee lapsille iltasadun ja tekee kotitöitä ja omaa terveet elämäntavat. Kielenkäyttö on selvästi mennyt alaspäin vuosien saatossa ja minua kohtaan kunnioitus ja rakkaus poissa.
Hän ei puhetta arvosta ylipäätään. Minun keskustelut on lässytystä tai nalkutusta. Voi kädellä huitaista ilmaa että "mees nyt siitä, ei jaksa kuunnella". Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan uskottavaa 0/5
Niin mikä?
Jos ei kunnioitusta eikä arvostusta, ei myöskään rakkautta. Joten päättele siitä mitä kannattaisi tehdä.
Kyllä sinä pärjäät eron jälkeen. Lastenvalvojan luona teette sopimukset lasten elatuksesta ja tapaamisista.
Minä jätin väkivaltaisen miehen ollessani opiskelija. Mukana oli kaksi pientä lasta ja kaksi laukkua. Hetkeäkään en ole katunut. Siitä on 17 vuotta ja hyvin on pärjätty.
Älä enää keskustele hänen kanssaan.
En milloinkaan voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka kohtelee minua huonosti.
Tuo on todella sairas kasvuympäristö lapsillenne. Ei kenekään lapsen pitäisi joutua elämään tuollaisessa. :(
Puhut sille vakavasti silloin kun teillä ei ole riitaa. Sanot että nimittelyn on loputtava.
Seuraavan kerran kun sanoo sinulle, että no ala sitten vetää, niin lähde. Mene vaikka hotelliin.
Kummasti saattaa miehellä mieli muuttua.
Miksi olet yksinäinen? Miksi sinulla ei ole ystäviä?
Älä kerjää miehen huomiota. Luottaa, ettet uskalla lähteä. Mitä tuota katselemaan kun ei toista kiinnosta. Mies opettaa tuolla käytöksellä lapsia halveksimaan sinua.
Keskustelun lopettaminen on lopun alku.
Miten ikinä saan työtä jos olen kolmen pienen lapsen yh? Miten hoitaa yhden lapsen sairastelu yh:na? Sairaalajaksot.
Mitä jos minussa ja käytökdessäni on niin suuria virheitä että minä aiheutan näitä ongelmia? Ja lapsen sen vuoksi sitten kärsivät eronkin. Miten pystyisi korjaamaan tätä nyt ensin?
Ap
Lapset kärsivät kotinne sairaasta ilmapiiristä ja siitä perhemallista mitä lapsille näytätte paljon enemmän kuin erosta. Lapsuudenkodissani oli vastaava tilanne, nykyään välini molempiin vanhempiin ovat poikki koska selväksi tuli ettei vässykkä-äitini halunnut suojella minua isän myrkyllisyydeltä koska myötäily oli helpompaa.
Kysymys on vain muutoksen pelosta ja siitä että elämässäsi on kuitenkin moni pikkujuttu mukavasti. Vain tärkein, eli avioliitto on totaalisen kuralla.
Tiedät, mitä tehdä, mutta uskallatko?
Ymmärrän täysin tuon mitä sanot. Sitten taas vaakakupissa painaa se , että peruaarkea eletään aikalailla sujuvasti. Keskitytään lapsiin ja käytännön asioihin, toinen ja kotiin kipeän lapsen kanssa ruuanlittoon kun toinen vie toista harrastamaan jne. Avioliitossa mahdollistaa monia hyviä asioita lapsille. Esim harrastuksia ja iltakuvioita niin että jokainen saa aikaa ja huomiota. Yksin olisin tosi tiukilla. Sitten mahd niin väsynyt ja äreä että se olisi huono lapsille? Ja talouspuoli todella tiukilla. Mitä kaikkea se tekisi. Nykyisessä asuinpaikasta ei olisi mahdollista olla koska vaan omakotitaloja, lapset joutuisivat vaihtamaan yksi koulun, yksi päiväkodin, kaverit.... Kaikki tämä on mitä mietin! Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten ikinä saan työtä jos olen kolmen pienen lapsen yh? Miten hoitaa yhden lapsen sairastelu yh:na? Sairaalajaksot.
Mitä jos minussa ja käytökdessäni on niin suuria virheitä että minä aiheutan näitä ongelmia? Ja lapsen sen vuoksi sitten kärsivät eronkin. Miten pystyisi korjaamaan tätä nyt ensin?
Ap
Mies ei näe tarvetta muuttua koska sinä hölmö pysyt siinä vaikka hän roikottaisi sua hiuksista, kuten nyt henkisellä tasolla tekeekin. Kysyn vaan että missä mielenhäiriössä tekaisit hänelle kolme lasta vaikka aivan taatusti merkit olivat näkyvissä jo ekan lapsen vauva-aikana?
Sinä ole silmät auki mennyt suhteeseen miehen kanssa joka kohtelee sinua huonosti. Sulla on ollut tilaisuus lähteä jokaisen lapsen syntymän jälkeen. Lapset saavat aika sairaan parisuhdemallin teiltä jos jäät pyhän ydinperheen takia vaikka mies sinua huonosti kohtelee, oletko sinä akateemisena osannut moista miettiä lainkaan?
Onko mies aina ollut tuollainen vai nyt vasta muuttunut?