Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä toisen lapsen syntymä opetti?

Kahden lapsen kanssa kädet eivät aina tahdo riittää. Kuvitus: Jenni Väre

Mari Frisk sai huomata, että toisen lapsen syntyminen tuplasi rakkauden, mutta ruokki myös riittämättömyyden tunteita. Helpotti, kun hän oppi laskemaan vähän rimaa.Lue koko juttu

Kommentit (9)

Vierailija

Aika lyhyt aika meni loppujen lopuksi siihen kun huomasi että kahdesta lapsesta on jopa vähemmän vaivaa kuin yhdestä. Esikoinen ei enää kärttänyt leikkiseuraa vanhemmista huomatessaan että pikkusisko onkin parempi leikkikaveri.

Vierailija

Jotenkin pitää viirata päässä, että vielä yhden lapsen saatuaankin hankkii lisää. Sitä ei voi ymmärtää kukaan.

Vierailija

Opetti sen että älä enää ikinä tule raskaaksi ja synnytä.

Olenkin "parempi" pojan äiti kun tytön sillä tytön draamaa ei aina meinaa jaksaa. Tosin poika oli/on rauhallinen tapaus.

Elämä on ihanaa henkisesti ja taloudellisesti kun on vain 2 lasta.

Vaikka pahimmat särmät hioutuu niin ei minusta tullut Muumi-mammaa vaan olen yhä oma itseni niin hyvässä kuin pahassa.

Vierailija

Että elämä voi olla helppoa hyvin nukkuvan ja syövän vauvan kanssa. Että ei haittaa, vaikka syntyisi iso vauva, kun vain ei ole liian iso. Isomman lapsen synnytyksestä voi toipua nopeammin kuin pienemmän. Synnytyksen jälkeen jaksamiseen vaikuttaa paitsi helppo vauva, niin toisen kanssa helpompi imetyksen aloitus kuin ensimmäisen ja vielä kun veren rauta-arvotkin jäivät korkeammalle kuin edellisessä synnytyksessä, niin hyvin jaksaa ison vauvan kanssa. Isoa vauvaa on helpompi imettää kuin pientä.

Vierailija

Opetti, että en ollutkaan ihan niin riittämätön ja huono äiti, kuin ensimmäisen kanssa kuvittelin olevani. Ensimmäinen lapsi itki paljon, nukkui ja söi huonosti, inhosi vaunuja ja sairasti 4kk iästä alkaen jatkuvalla syötöllä, mutta aina sitä sanotaan kuinka kaikki vauvat itkee jne. Jotenkin kuvittelin, että olen täysin huono äiti kun äitiys tuntui ihan kamalalta, raskaalta ja uuvuttavalta. Jälkeenpäinkään en voi sanoa, että olisi ollut raskasta, mutta antoisaa. Ei, se oli pelkästään raskasta. En ollut masentunut tai mitään. Fakta vain oli se, että vauva oli aivan älyttömän vaativa tapaus.

Toinen lapsi olikin ihan eri maata. En ollut osannut varautua mihinkään niin mukavaan ja helppoon. Alusta asti todella tyytyväinen tapaus. Ellen olisi ensimmäisestä lapsesta viisastunut, olisin kuvitellut varmasti olevani tosi hyvä äiti.

Tuuripeliä tuntuu olevan, millainen temperamentti ja kuinka tyytyväinen tapaus sieltä maailmaan tulee.

Nyt lapset ovat 7v ja 3v. Enempää ei tule, koska en halua. Olen niin iloinen, että molempien vauva-ajat on kaukana takana ja niistä selvisin. Isompien lasten kanssa elo kun on oikeasti ihan kivaakin.

Vierailija

Ensimmäinen lapsi on onnistuneesti saatu maailmalle ja toista halutaan, mitä yhtä lailla toivon ja pelkään. Eka on aika vaativa lapsi, joka nukkuu huonosti, ei oikein tahdo viihtyä vaunuissa, ei ole varmaan ikinä nukkunut niissä ja syöminenkin on yhtä taistelu. Mutta kun on niitä hyviä hetkiä niin se on kyllä maailman söpöin pieni poika. 
Pelko on lähinnä että mitenköhän pärjätään jos toinen on samanlainen kun ollaan tämän yhden kanssa jo ihan uupumuksen rajoilla ja sit pitäis vielä hoitaa toinen vauhdikas pikkulaps sen ohessa. Mut kai se aina jotenkuten onnistuu. 

Näsäviisas

Mitä toisen lapsen syntyminen opetti? Se riippuu luonnollisestikin siitä, kuinka läheinen henkilö tuo synnyttäjä on.

Vierailija

Tärkein huomio oli se, että rakkaus ei puolittunutkaan vaan sitä löytyi yhtä paljon lisää mitä esikoinen sai. Toisen lapsen syntymä oli helppoa, kun lapsi syntyi jo valmiiseen lapsiperheeseen. Esikoisen aikaista shokkia ei tullutkaan. Esikoinen oli iloinen ja helppo lapsi, toinen oli heti vastasyntyneenä rauhallinen, hyvä nukkumaan ja syömään. En arvannutkaan, miten helppohoitoisia lapsia voikaan olla. Isoin yllätys oli se, että siitä huolimatta sairastuin synnytysmasennukseen. En nyt noita opetuksiksi sanoisi, tuskin opin tuossa mitään.

Vierailija

Rehellisesti? Ei yhtään mitään. Vanhemmuus on ihan samanlaista kuin ekankin kanssa. Riittämättömyyttä en ole koskaan tuntenut, tiedostan olevani ihminen eikä se, että joskus on rankkaa ja laiskottelen lasten kanssa silloin urakalla, vaikuta minun itsetuntooni mitenkään.

Meillä on iso ikäero lapsilla joten pystyn vastaamaan molempien henkisiin tarpeisiin ilman kompromisseja. Meitä on myös kaksi vanhempaa.

Myöskään se ei yllättänyt, että edelleen vauvavuosi on mielestäni tylsin hetki lapsen elämässä. Ja että en todellakaan halua tämän enempää lapsia.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat