Tutkimus paljastaa: suurperheiden vanhemmat ovat tyytyväisiä elämäntapaansa

Siinä se viisi menee missä neljäkin? Kuva: iStockphoto

Tuntuuko vanhemmuus välillä raskaalta? Tuoreen australialaistutkimuksen mukaan ison perheen valinneet ovat kaaoksesta huolimatta onnellisia.Lue koko juttu

Kommentit (12)

Vierailija

Voi kun minäkin olisin kerinnyt saada ainakin nuo neljä lasta! Mutta onhan kolmekin aika hyvin, kun on ollut keskenmenotaipumusta, ja yksin olen saanut olla vanhempana.

Vierailija

Minä taas uskon, että vanhemmat ovat onnellisimpia juuri silloin, kun heillä on taloudelliset ja psyykkiset resurssit kunnossa katraansa huoltamiseen ja kun heillä on se määrä lapsia, minkä he kokevat itselleen parhaaksi. Jos yhtä lasta halunnut isketäänkin tilanteeseen, jossa lapsia on yhtäkkiä 10, se ei taatusti häntä tee onnelliseksi. Samoin jos on 10 lasta ja joka päivä taistelee sen asian kanssa, riittääkö kaikille tarpeeksi ruokaa ja vaatetta, ei taatusti ole onnellisempi kuin yhden lapsen vanhempi.

Lasten suuri lukumäärä voi olla vanhemmista ihana asia, vaikka se ei lapsista itsestään ihanaa olisikaan. Kukapa meistä ei ainakin salaa mielessään surisi sitä, että ei saa haluamaansa nukkea tai mekkoa tai autoa tai pleikkaa tai mitä vain köyhyyden takia (ja iso lapsimäärä tekee auttamattomasti materiaaliselta kannalta elämän köyhäksi) tai jos joku nukke hommataankin, se pitää jakaa 9 sisaruksen kanssa ja aina on leikkimisvuorotappelu edessä. Turha perustella, että perheessä riittää aina leikkikaveri ja rakkautta. Mitäs jos haluaisikin leikkiä yksin ihan rauhassa ja hiljaisuudessa?

Mitä tulee itsenäistymiseen, tuo tutkimus on kyllä puppua. Yhden tai kahden lapsen vanhemmat jaksavat paneutua lastensa tukemiseen ja itsenäisyyden ja elämäntaitojen opettamiseen ihan toisella tavalla kuin se äiti tai isä, jonka pitäisi revetä kymmenelle lapselle.

Suurperheen lapsi oppii vain kätkemään tunteensa, ja se ei ole sama asia kuin itsenäistyminen - ainakaan positiiviselta kannalta.

klih

Vai olisko toisin päin: iloiset, elämänmyönteiset ja energiset ihmiset jaksavat hankkia paljon lapsia. Lieneekö tutkimuksessa tsekattu sitä asiaa.

Vierailija

klih kirjoitti:
Vai olisko toisin päin: iloiset, elämänmyönteiset ja energiset ihmiset jaksavat hankkia paljon lapsia. Lieneekö tutkimuksessa tsekattu sitä asiaa.

Samaa mietin, onko huomioitu että mikä on syy ja mikä seuraus.

Vierailija

Jaa, jos kattoo tota naapuriperhettä niin eipä voi kun surra, kyllä niitä lapsia pykätään maailmaan mutta ei niistä kukaan huolehdi. Äitikin posottaa tehden ihan kaikkea muuta ettei vaan tarvitsisi kotona olla.

Vierailija

Suurperheitä hankkii Suomessa tällä hetkellä kaksi ääripäätä: erittäin hyvin koulutetut ja varakkaat, sekä kouluttamattomat ja muutenkin vähän elämän päähän potkimat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä taas uskon, että vanhemmat ovat onnellisimpia juuri silloin, kun heillä on taloudelliset ja psyykkiset resurssit kunnossa katraansa huoltamiseen ja kun heillä on se määrä lapsia, minkä he kokevat itselleen parhaaksi. Jos yhtä lasta halunnut isketäänkin tilanteeseen, jossa lapsia on yhtäkkiä 10, se ei taatusti häntä tee onnelliseksi. Samoin jos on 10 lasta ja joka päivä taistelee sen asian kanssa, riittääkö kaikille tarpeeksi ruokaa ja vaatetta, ei taatusti ole onnellisempi kuin yhden lapsen vanhempi.

Lasten suuri lukumäärä voi olla vanhemmista ihana asia, vaikka se ei lapsista itsestään ihanaa olisikaan. Kukapa meistä ei ainakin salaa mielessään surisi sitä, että ei saa haluamaansa nukkea tai mekkoa tai autoa tai pleikkaa tai mitä vain köyhyyden takia (ja iso lapsimäärä tekee auttamattomasti materiaaliselta kannalta elämän köyhäksi) tai jos joku nukke hommataankin, se pitää jakaa 9 sisaruksen kanssa ja aina on leikkimisvuorotappelu edessä. Turha perustella, että perheessä riittää aina leikkikaveri ja rakkautta. Mitäs jos haluaisikin leikkiä yksin ihan rauhassa ja hiljaisuudessa?

Mitä tulee itsenäistymiseen, tuo tutkimus on kyllä puppua. Yhden tai kahden lapsen vanhemmat jaksavat paneutua lastensa tukemiseen ja itsenäisyyden ja elämäntaitojen opettamiseen ihan toisella tavalla kuin se äiti tai isä, jonka pitäisi revetä kymmenelle lapselle.

Suurperheen lapsi oppii vain kätkemään tunteensa, ja se ei ole sama asia kuin itsenäistyminen - ainakaan positiiviselta kannalta.

Myös yhden lapsen perheessä voi olla pulaa huomiosta, jos se suuntautuu muualle, työntekoon tms. Myöskään rahaa ei ole aina yhden lapsen perheessä kymmenkertaisesti käytössä kymmenlapsiseen perheeseen verrattuna.
Omassa ystäväpiirissäni olen kyllä huomannut, että ne, joilla lapset on projekti, joka pitää saada nopeasti pois uraputken alta, tuntuvat saavan vanhemmuudesta vähemmän, kuin ne, jotka nauttivat lapsiarjesta. Ensinmainituilla lapsia on vähemmän kuin viimeksimainituilla. Kausaalisuhteista en ole niin varma. Toki en tiedä, esitettiinkö niitä edes tutkimuksessa. Ei käy ilmi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea uskoa tuota tutkimusta... tai sitten kausaliteetti johtuu ihan jostain muusta.

Vaikea uskoa juu. Ei Suomessa kukaan voi olla tyytyväinen mistään. Mut tää oliki hei tehty jossain muualla...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat