Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kaksi kotia lapsella? Jari Sinkkonen: ”Suhdetta vanhempaan ei määritä aika, vaan laatu”

Kuva: iStockphoto

Lastenpsykiatri listaa 4 ehtoa sille, että vuoroviikkoasuminen onnistuu hyvin.Lue koko juttu

Kommentit (11)

Vierailija

Mikäli vanhemmilla ei ole hyviä välejä (ei pysty edes katsomaan toista koska katkeruus) onko ainoa vaihtoehto että toisesta vanhemmasta tulee yksinhuoltaja ja vuoroasuminen ei käy? Miten toteutuu lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan?

Vierailija

Todella usein se vaatimus lapsen oikeudesta tavata molempia vanhempiaan on pelkkä kosto toista vanhempaa kohtaan. Tiedän perheitä, joissa isä ei ole avioliiton aikana vienyt lapsia päivähoitoon saati harrastuksiin, mutta erossa vaatii ehdottomasti vuoroviikkoasumista, vaikka ei edes tiedä, osaako lapsi jo pukea itse tai mikä on lapsen hoitoaika päiväkodissa. Kun on se vanhemman oikeus, niin siitä pidän kiinni, vaikka lapsen etu olisi jotain ihan muuta. Pääasia, että voi syyttää exä siitä, että lapsilla on paha olo (jostain syystä juuri siellä isän luona).

Vuoroviikkoasuminen merkitsee liian monelle lapselle sitä, että ei ole kotia missään. Tehdyt tutkimukset kertovat aivan toista, koska niissä lähtökohtana on se, että systeemi on hyvä ja lapset oppivat jo varhain vastaamaan odotetusti. Jos kysytään pelkkiä vuoroviikkoasumisen hyviä puolia, ei tutkimukseen tietenkään tule yhtään huonoa puolta.

Vierailija

Nyt Sinkkonen oikeesti: "laatuajan" käsite on 20 vuotta sitten vanhentunut.

Jos et itse elänyt arkea lastesi kanssa se ei tarkoita sitä ettäkö vanhemman ja lapsen välistä suhdetta eniten määrittäisi juuri se lapsen kanssa vietetyn ajan määrä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nyt Sinkkonen oikeesti: "laatuajan" käsite on 20 vuotta sitten vanhentunut.

Jos et itse elänyt arkea lastesi kanssa se ei tarkoita sitä ettäkö vanhemman ja lapsen välistä suhdetta eniten määrittäisi juuri se lapsen kanssa vietetyn ajan määrä.


Oletko itse erolapsi? Minä olen, ja lähivanhemman kanssa eläminen oli yhtä paskaa. Isä, jota tapasin paljon vähemmän kohteli minua paljon paremmin, enkä voi ainakaan sanoa, että koska näimme vähemmän pidin isästäni vähemmän. Päinvastoin. Väsynyt, kiukkuinen ja kylmä lähivanhempi ei mene hauskan, jaksavan ja kivan etävanhemman ohi.

Vierailija

Minä en ymmärrä sitä, miksi sanotaan, että vuoroviikkoilussa vanhemmilla pitää olla hyvät välit.

Minulla on vuoroviikkolapsi, ja meillä on jäätävät välit. En ymmärrä, miten mikään olisi toisin, vaikka välit olisivat paremmat. Tai mitä se auttaisi tilannetta, jos lapsi ei olisi vuoroviikoin.

Lapsihan itse vaihtaa kotia ja vanhemmat tuovat loput koulukirjat. Ei minulla ole isälle mitään asiaa. Jos on, niin se asia olisi kerrottava, vaikka olisi etäisä.

Todettakoon, että eron jälkeen, alussa, välit olivat ok. Sittemmin ne ovat huonontuneet. Ja lapsikin on jo teini, mutta oli eron alkaessa ekaluokkalainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt Sinkkonen oikeesti: "laatuajan" käsite on 20 vuotta sitten vanhentunut.

Jos et itse elänyt arkea lastesi kanssa se ei tarkoita sitä ettäkö vanhemman ja lapsen välistä suhdetta eniten määrittäisi juuri se lapsen kanssa vietetyn ajan määrä.


Oletko itse erolapsi? Minä olen, ja lähivanhemman kanssa eläminen oli yhtä paskaa. Isä, jota tapasin paljon vähemmän kohteli minua paljon paremmin, enkä voi ainakaan sanoa, että koska näimme vähemmän pidin isästäni vähemmän. Päinvastoin. Väsynyt, kiukkuinen ja kylmä lähivanhempi ei mene hauskan, jaksavan ja kivan etävanhemman ohi.

Mitäpä luulet, jos etä olisikin ollut lähi olisiko jaksanut, ollut hauska tai kiva?

Jonkun jaksamisista ne on ne jonkun toisen jaksamiset olleet pois. Sääli että sulla ei ole enempää myötätuntoa omaa vanhempaasi kohtaan.

Ei kenenkään tarvitse vanhemmistaan pitää, eikä lasten tarvitse olla vanhemmilleen kiitollisia, mutta fakta on että lähi teki enemmän kuin etä.

Vierailija

Entä jos alle kouluikäiset lapset vaihtavat kotia vanhempien työn vuoksi useimmin kuin kerran viikossa? Miten vaikuttaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt Sinkkonen oikeesti: "laatuajan" käsite on 20 vuotta sitten vanhentunut.

Jos et itse elänyt arkea lastesi kanssa se ei tarkoita sitä ettäkö vanhemman ja lapsen välistä suhdetta eniten määrittäisi juuri se lapsen kanssa vietetyn ajan määrä.


Oletko itse erolapsi? Minä olen, ja lähivanhemman kanssa eläminen oli yhtä paskaa. Isä, jota tapasin paljon vähemmän kohteli minua paljon paremmin, enkä voi ainakaan sanoa, että koska näimme vähemmän pidin isästäni vähemmän. Päinvastoin. Väsynyt, kiukkuinen ja kylmä lähivanhempi ei mene hauskan, jaksavan ja kivan etävanhemman ohi.

Lapsen arjessa elävä vanhempi ei voi olla vain kiva. Helppoa olla kiva harvoin nähdessä ilman arjen vastuunkantoa.

Vierailija

Vähän oudosti sanottu, että yhdessä vietetyn ajan laatu olisi tärkeintä. Mielestäni läsnäolo on tärkeintä. Läsnäoloa lapsen elämässä, saatavilla oloa, aina kun tarvitaan, jatkuvasti. Mielestäni tätä ei vou mitenkään korvata millään huippukivalla tekemisellä silloin tällöin, jos aikuinen ei muutoin ole lapsen elämässä läsnä kuin pätkissä aina joskus. Mielestäni se yhdessä vietetty aika sinänsä on kaikkein tärkeintä. Vaikka perunoita kuokkien tai sohvalla löhöillen. Ei tarvitse olla mitään jatkuvaa läpän heittoa tai jotain erikoista keksittyä tekemistä. Aika ja läsnäolo on tärkeää. Laatu tässä on sitä, että ollaan läsnä fyysisesti ja henkisesti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entä jos alle kouluikäiset lapset vaihtavat kotia vanhempien työn vuoksi useimmin kuin kerran viikossa? Miten vaikuttaa?

Meillä lapset on olleet alusta asti noin puoli viikkoa kummallakin vanhemmalla, 4 ja 6-vuotiaista lähtien. Viikko on pitkä aika niin lapsille kuin vanhemmillekin, tämä on meille jo 7 vuotta ollut toimiva systeemi. Ja vaikka aika tavallaan on jaettu melko puoliksi että kumpikin saa osansa arjesta ja viikonlopusta, niin kyllä mä aika paljon enemmän lasten asioita hoidan. Toki itse olen aika 24/7 lasten saatavilla vaikka olisivat isälläänkin ja isä on toisessa kaupungissa töissä sen puoli viikkoa kun lapset ei ole siellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vähän oudosti sanottu, että yhdessä vietetyn ajan laatu olisi tärkeintä. Mielestäni läsnäolo on tärkeintä. Läsnäoloa lapsen elämässä, saatavilla oloa, aina kun tarvitaan, jatkuvasti. Mielestäni tätä ei vou mitenkään korvata millään huippukivalla tekemisellä silloin tällöin, jos aikuinen ei muutoin ole lapsen elämässä läsnä kuin pätkissä aina joskus. Mielestäni se yhdessä vietetty aika sinänsä on kaikkein tärkeintä. Vaikka perunoita kuokkien tai sohvalla löhöillen. Ei tarvitse olla mitään jatkuvaa läpän heittoa tai jotain erikoista keksittyä tekemistä. Aika ja läsnäolo on tärkeää. Laatu tässä on sitä, että ollaan läsnä fyysisesti ja henkisesti.

Luulen, että tuota juuri Sinkkonen tarkoittaakin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat