Avioero on vanhemman märkä uni, jossa eksästä tulee lastenhoitaja

Kuva: Satu Kemppainen

Käsi pystyyn: kenen vakihoitopaikka ottaa lapset viikoksi, kun te matkustatte etelänlämpöön parisuhdeaikaa viettämään? Mutta viikko-viikko -systeemi...Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (128)

Vierailija

Inhottava otsikko. Ihan kuin aikuisten oikeasti joku unelmoisi erosta vain oman ajan vuoksi.

Ja ei ne uusperhekuvion omat ajatkaan osu noin kätevästi yksiin. Vuorotyötä tehdään, ja ollaan töissä, vaikka lapset "näppärästi" onkin toisella vanhemmalla. Puhumattakaan kesäloma-ajasta, jolloin ikävä raastaa vanhempaa lasten ollessa toisen luona pidempiä jaksoja.

On tyhjää ja hiljaista. Ja itsellä pakonomainen tarve täyttää tyhjyys jatkuvalla menemisellä ja loputtomilla ajeluilla ympäri pitäjää.

Ja eipä ole verkostokaan eron jälkeen entisellään. Sanotaan apua pyydettäessä, että tätähän halusit. Vahingoniloisena.

10 vuoden päästä mennään

Voin sanoa, että välillä haaveilen ja tunnen kateutta yh-kavereiden lapsivapaista. Samoin tunnen niitä kavereita kohtaan, joilla on tukiverkosto ja pääsevät pari kertaa vuodessa kahdestaan viettämään pitkää viikonloppua. Kun ei yhdeksään vuoteen ole saanut yhtään yötä olla kahden kesken, niin kyllä välillä kiristää. 

Ei jätetä yrityksen asteelle

Kyllä yhdeksänvuotiaalla uskoisi kavereita olevan kenen luo mennä yökylään. Ja jos ei joka vuosi ole tullut lasta tuon 9v aikana niin pitäiskö katsoa peiliin jos ei ns tukiverkostoa löydy.

Cissi

Olen nyt senverran vanhanaikainen että kysyn:miksi omista lapsista pitäisi saada lomilla ns.omaa aikaa tai "lomaa lapsista" Kun on perhe perustettu niin se perhe siinä sitten on,ei siitä tyrkätä ketään hoitoon että itse pääsee "lepolomalle".Lapset viettävät ison osan lapsenelämästään päivähoidossa ja koulussa,miksi hän lomillakaan ei saisi viettää aikaa vanhempiensa kanssa ??? Olen 5 lapsen äiti,he ovat syntyneet -80-90 ja 2000 luvulla ja oma huomioni on että- 80,-90 luvulla ei tälläista "lomaa lapsista"buumia ollut ...onko nykyihmisen sietokynnys kestää kitinää,tappelua ja olla jatkuvasti saatavilla,ruokkimassa ja pesemässä jälkeläisiään alentunut..?Ymmärrän että välillä tarvitaan "omaa aikaa"mutta kyllä joskus tuntuu ettei kaikki vanhemmat ihan ole kypsyneet vanhemmiksi...Minä,minä ja minä.Tämä ihan tälläinen yleinen huomio vaan....Leppoisaa loppukesää 😊

Vierailija

Taas tämänkin ketjun aloittajan kirjoituksessa huokuu sama idiotismi kuin yleensä ihmisillä puheissaan asiasta, josta heillä ei ole mitään omakohtaista kokemusta. Jos et tiedä, mistä puhut, voisit pitää vaikka suusi kiinni ja elää omaa elämääsi, se olisi varmasti kaikkein parasta.

Vierailija

Erotessa en kyllä ajatellut mitään lapsivapaita. Lapsi asuu luonani pääsääntöisesti ja tapaa isäänsä joka keskiviikko pari tuntia ja joka toinen viikonloppu. Homma toimii kyllä hyvin, mutta uhmaikäisen kanssa välillä on vähän raskasta ja etä ei sitä ymmärrä. Lapsen kasvaessa en usko, että vuoroviikkoja otetaan käyttöön ellei mies lyö päätään ja kasvata selkärankaa...

Vierailija

Itse en voi allekirjoittaa tätä lainkaan. En tiedä kamalampaa tilannetta, kuin että olisin lomalla lapsista. Itse olen onnellinen lomasta työelämästä, jolloin voin viettää aikaa lasten kanssa rauhassa. Meillä kaikki vastaansanomiset sun muut loppuu lomaan, kun kenelläkään ei ole aikataulua hoputtamassa.

Lomareissuissa taas on parasta lasten reaktiot uusiin ruokiin ja asioihin. Itse ei enää jokaista kiveä kääntäisi rannalla mutta lapsille niistä jokainen on merkityksellinen.

Vierailija

Märkänä päiväunena se ehkä joskus on voinut mielessä käydä mutta ne harvoin muutenkaan ovat mitään kovin realistisia haaveita.
En oikein jaksa uskoa että viikon parisudeaika kerran pari viikossa kenenkään liittoa pelastaisi ja harvalla olisi mahdollisuus useammin lomailla ilman lapsiakaan sen useammin työ ja muiden kiireiden takia. Vanhempana haluaisin kyllä muutenkin lomia ja vapaita käyttää myös lasten kanssa lomailuun.
Eri asia tietysti on se että välillä tarvitaan lapsi vapaata ja aikaa yhdessä puolison kanssa. Kun tukiverkot on kunnossa lapsivapaita hetkiä pystyy järjestämään ympäri vuoden muutaman tunnin tai päivän kerrallaan. Meillä se muutaman tunnin irtiotto arjesta riittä hyvin.
Enemmän minusta haaveillaan lapsivapaasta ihan vain itsekseen. Siinä minusta hirveästi helpottaa se että parisuhde toimii ja vanhemmuus jaetaan. Kumpikaan vanhempi ei ole lastenhoitaja joka hoitaa lapsia vain silloin kun toinen häntä sellaiseksi pyytää. Molemmilla on mahdollisuus omiin menoihin kenkään syyllistämättä siitä että joutuu hoitamaan omia lapsiaan joskus yksinkin.

Vierailija

Cissi kirjoitti:
Olen nyt senverran vanhanaikainen että kysyn:miksi omista lapsista pitäisi saada lomilla ns.omaa aikaa tai "lomaa lapsista" Kun on perhe perustettu niin se perhe siinä sitten on,ei siitä tyrkätä ketään hoitoon että itse pääsee "lepolomalle".Lapset viettävät ison osan lapsenelämästään päivähoidossa ja koulussa,miksi hän lomillakaan ei saisi viettää aikaa vanhempiensa kanssa ??? Olen 5 lapsen äiti,he ovat syntyneet -80-90 ja 2000 luvulla ja oma huomioni on että- 80,-90 luvulla ei tälläista "lomaa lapsista"buumia ollut ...onko nykyihmisen sietokynnys kestää kitinää,tappelua ja olla jatkuvasti saatavilla,ruokkimassa ja pesemässä jälkeläisiään alentunut..?Ymmärrän että välillä tarvitaan "omaa aikaa"mutta kyllä joskus tuntuu ettei kaikki vanhemmat ihan ole kypsyneet vanhemmiksi...Minä,minä ja minä.Tämä ihan tälläinen yleinen huomio vaan....Leppoisaa loppukesää 😊

Minä tulin äidiksi 2004 ja päätin jo silloin, että olen muutakin kuin äiti. Minä olen myös minä, vaimo, ystävä, työntekijä ja kyllä, myös se äiti. Olen äiti koko lopun elämääni, olen myös mie koko lopun elämääni. En todellakaan suostu siihen, että en pääsisi oman aviomieheni kanssa ulos ilman lapsia. Aviomieheni on ihan yhtä tärkeä. En todellakaan suostu myöskään mihinkään uhrautuvaan äiti-rooliin. Minun lapseni eivät todellakaan kärsi siit että äiti on silloin tällöin, jopa päivittäin hivenen itsekäs(jopa se on typerä ilmaisu, koska ei se ole itsekkyyttä) ja ottaa sen 15 minuuttiaen ihan itselleen. Ja KUKAAn ei tule arvostelemaan sitä, miten paljon lapsiani rakastan, koska muilla ei ole edes hajua, mihin minä pystyn lapsieni takia taipumaan, ihan kiten me kaikki äidit. Minun äitiyttä ei mitata uhrautumisella! Hyvä kirjoitus Anni! Toivoo E:n mutsi karjalasta.

Vierailija

No just. Eikö matkalle haluakaan sen oman rakkaan kanssa? Miten voi haaveilla erosta ja parisuhdeajasta jonkun vieraan kanssa, jos rakastaa puolisoaan?

Minäkin haaveilin erosta ja omasta ajasta ilman exää, ennen kuin erottiin. Omasta ajasta ilman lapsia en haaveillut. Enkä pidä siitä. Että olen välillä erossa lapsista. Parhaat matkat eron jälkeen on ollut minä+lapset. Mun perhe. Reissataan välillä myös miesystävän kanssa, mutta ei todellakaan viikkoa, en vois olla niin kauaa erossa lapsista. Jotenkin puistattava artikkeli.

Vierailija

Outo ajatuskin että haluaisin "lomaa" omasta perheestäni :D toki joskus teen asioita ilman heitä niinkuin kaikki, mutta että kadehtisin eronneita kun "saavat' olla lapsistaan erossa joka toinen viikko.. Joo en olisi hommannut lapsia jos en rakastaisi heitä.

Vierailija

Minä olin lapsi 70-luvulla ja silloin oli ihan tavallista, että lapset vietiin isovanhemmille hoitoon koko kesäksi, varsinkin jos he asuivat maalla. Omat isovanhemmat olivat jo huonokuntoisia, mutta niin vain siellä serkkulauma kesän vietti. Eno perheineen asui samassa talossa ja enon vaimo joutui huolehtimaan meistä lapsistakin.

Paikkakunnan iso tehdas taas järjesti työntekijöiden lapsille kesäleirejä, joissa lapset oli kaksikin viikkoa putkeen. Erikoista tämä nykyaika on, kun äidin pitäisi olla kiinni lapsissaan 24 tuntia vuorokaudessa. Ennen pienetkin olivat yksin kotona jopa yötä myöten eikä kukaan paheksunut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsi 70-luvulla ja silloin oli ihan tavallista, että lapset vietiin isovanhemmille hoitoon koko kesäksi, varsinkin jos he asuivat maalla. Omat isovanhemmat olivat jo huonokuntoisia, mutta niin vain siellä serkkulauma kesän vietti. Eno perheineen asui samassa talossa ja enon vaimo joutui huolehtimaan meistä lapsistakin.

Paikkakunnan iso tehdas taas järjesti työntekijöiden lapsille kesäleirejä, joissa lapset oli kaksikin viikkoa putkeen. Erikoista tämä nykyaika on, kun äidin pitäisi olla kiinni lapsissaan 24 tuntia vuorokaudessa. Ennen pienetkin olivat yksin kotona jopa yötä myöten eikä kukaan paheksunut.


Niin minutkin 200 km päähän ja muistan itkeeni usein ikävääni. Tästä syystä en omaa lastani dumppaa huutolaistyyliin mihinkään.
Meillä tuo huolehtiminen tapahtui niin, että enon lapsille oli eri jäätelöt kuin minulle. Itse sain sitten jotain jäähileistä mummon diabetesjäätelöä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat