Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Särkynytsydäminen

Aina olen ihmetellyt näitä juttuja, että miten muka voi tapahtua. Nyt ymmärrän kun olen itse tässä tilanteessa.
Meille syntyi ensimmäinen (ja viimeinen) yhteinen lapsi mieheni kanssa noin kuukausi sitten. Molemmilla lapset aiemmin, minun lapseni asuu kanssamme.

Vauva on ihana, aurinkoinen ja ns. helppo vauva mielestäni. Vain iltaisin pientä itkua mutta ei edes joka ilta.

Mies on nyt kesälomalla, sitten pitää isyysloman. Olen aivan ymmälläni, hämmästynyt mutta ennen kaikkea surullinen ja pettynyt. Hän ei tee kotona mitään, ei niin mitään! Ei ruokaa, ei pihatöitä, ei siivoa, pese pyykkiä tai yhtään mitään. Ei mitään mitä ennen, puhumattakaan mitään ylimääräistä minua helpottaakseen. Minä teen. On pakko, kun tosiaan kouluikäinenkin meillä asuu. Mies nukkuu aamulla pitkään ja ottaa päivät aurinkoa, näin suunnilleen. Ikää kuitenkin yli 40.
Minä täysimetän vauvaa. Pakko siis syödä hyvin ja terveellisesti. Paino on laskenut rajusti, kohta ennallaan noin 50 kilossa. Jotenkin itse ajattelen, että jos asetelma olisi toisin päin niin HALUAISIN tehdä toisen elämästä mahdollisimman helppoa. Nyt hän selkeästi haluaa vain nauttia ajastaan ja kesästä kun minäkin olen "lomalla".

Olen katkera, koska tutustuin mielestäni mieheen huolella välttyäkseni juuri tämänkaltaisilta tilanteilta, en halunnut pettyä enää. Yhdessä on asuttu noin 2 vuotta. Tämä on nyt ihan uusi piirre. Ihmettelen, miksi... Minulla ei ole synnytyksen jälkeistä masennusta ja synnytyksestä toipunut olen nopeasti.
Kun puhun asiasta, hän joko nauraa minulle päin naamaa tai sanoo "älä valita".

Eilen purskahdin itkuun ihan vaan vitutuksesta ja epäreiluuden tunteesta, ja sanoin odottaneeni vähän jotain muuta. "Siinähän odotat" oli vastaus. Ja "vittu lopeta tuo volina".

On helppo sanoa että "jätä se". Niin minäkin suosittelisin toiselle. Jättäisin jos asuisimme vuokralla. Nyt ei niin vaan onnistu. Ja vauva on tosi pieni. Pahinta tässä on, että meidät on tarkoitus vihkiä ristiäisten yhteydessä. Kaikki muut odottavat juhlia innolla mutta minä enää en. Lähinnä kauhulla.

  • ylös 47
  • alas 3

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Oliko vauva toivottu myös miehen puolelta? Kuulostaa siltä,ettei ois halunnut enää lähteä pikkulapsiarkeen..

  • ylös 31
  • alas 0
Vierailija

Juokse pakoon kun vielä voit. Ei tuo tuosta tule paranemaan.

Mies on itsekeskeinen paskiainen jos ei yhtään osallistu yhteisiin askareisiin.

Helpompi sinun on kahden lapsen kanssa olla kuin kolmen.

Ehkäpä ymmärrät nyt miksi se mies on jonkun muun exä.

  • ylös 60
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mitäs jos listaisit kaikki kotityöt ja sitten sanot miehelle että nämä jaetaan nyt tasan ja molemmat hoitavat tästä lähtien oman osansa. Jos ei onnistu niin sitten alat harkita olisiko parempi asua erillään. Äitiysloma ei kuitenkaan tarkoita sitä että olet nyt miehen palvelija.

  • ylös 44
  • alas 0
Vierailija

Vauva oli erittäin toivottu, myös miehen puolelta. Oikeastaan minä olin enemmän varovainen, kun olen yhden lapsen jo yksin kasvattanut.

En tiedä,onko vastaavista syistä exä. Olenhan itsekin jonkun exä ja mielestäni ihan kelpo ihminen. Näin luulin miehestänikin.

Ap

  • ylös 37
  • alas 0
Vierailija

Olen surullinen puolestasi. Ei taida keskustelukaan auttaa, kun mies vaikuttaa siltä, että latistaa sen alkuunsa.
Mies on hyvin itsekäs, laiska ja sokeutunut arkeen kertomasi perusteella. Vinoutunut käyttäytymismalli.

Saisitko miehen jonkun ulkopuolisen juttusille, jos hän ei pysty siihen rakentavasti kanssasi.

  • ylös 23
  • alas 0
Vierailija

Ajattelin että neuvolassa ottaisin asian esille.
Jälkitatkastuksessa oli kaikki hyvin mut syömisestä muistutti moneen kertaan. Kyllä minä syön, mutta kulutus kai on niin kovaa. Tykkään lenkkeillä, ja nyt tosiaan kaikki siivoukset ja nurmenleikkuut minun kontollani. Ihan retuperällekään ei viitsi jättää.

Minusta tämä on puhdasta kiusantekoa, syystä jota en ymmärrä ja vieläpä aika julmaa.

Ap

  • ylös 31
  • alas 0
Vierailija

Miehet nyt ei aina jaksa puuhastella. Joskus on hyvä ottaa rennosti. Elämä on aivan liian lyhyt jatkuvaan suorittamiseen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että toinen huohottaa niskaan ja koko ajan pitää olla imuri kädessä tai tamppaamassa mattoa. Ymmärrän miehen harmituksen hyvin. Mies haluaa viettää leppoisaa kesää ja toinen hengittää jatkuvasti niskaan. Hyvä kesä menee hukkaan tuolla menolla ja mies tietää sen varsin hyvin. Siksi mies ei edes reagoi tuohon kiukutteluun, vaan tyytyy auringossa köllöttelyyn.

  • ylös 5
  • alas 39
Vierailija

Miksi tämä tuli yllätyksenä, tekikö mies aikaisemmin kotitöitä ja nyt se vain lakkasi? Oletko sanallisesti ja selkeästi pyytänyt, että _tarvitset apua_ tässä ja tässä hommassa vai kuinka teet sen miehelle selväksi? Suorat ja selkeät tehtäväpyynnöt saavat ainakin minut aktivoitumaan, muuten voi helposti ajatella että kyllähän tuo näyttää yksin pärjäävän. Varsinkin jos tyyliin yhdistetään passiivis-aggressiviinen epäreiluuspisteiden kerääminen eikä ongelmaa selitetä selkeästi, niin ymmärrän sellaisen ajattelun että mitäs helvettiä tuo tuossa nalkuttaa.

  • ylös 4
  • alas 13
Vierailija

Älä nyt herran jumala mene tuollaisen kanssa naimisiin vaikka kuinka rakastaisit!!!
Ei se siitä muutu. Mies siis.

  • ylös 27
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ei aina jaksa puuhastella. Joskus on hyvä ottaa rennosti. Elämä on aivan liian lyhyt jatkuvaan suorittamiseen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että toinen huohottaa niskaan ja koko ajan pitää olla imuri kädessä tai tamppaamassa mattoa. Ymmärrän miehen harmituksen hyvin. Mies haluaa viettää leppoisaa kesää ja toinen hengittää jatkuvasti niskaan. Hyvä kesä menee hukkaan tuolla menolla ja mies tietää sen varsin hyvin. Siksi mies ei edes reagoi tuohon kiukutteluun, vaan tyytyy auringossa köllöttelyyn.

Ymmärrän minä tämänkin pointin. Tietyt hommat vaan on lapsiperhessä tehtävä, kuten ruoka ja pyykinpesu. Pihaakaan ei voi jättää kesäksi hoitamatta.

Se, mitä EN ymmärrä, on se että miehen kanssa aiemmin tehtiin näitä sulassa sovussa kumpi vaan kerkesi, kuten normaalit ihmiset. Silti kerkesi lomailla ja laiskotella. Nyt jos en minä tee, ei tee kukaan. Minä kuitenkin herään öisin antamaan vauvalle maitoa ja hänen ehdoillaan mentävä muutenkin.

Ap

  • ylös 21
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä tuli yllätyksenä, tekikö mies aikaisemmin kotitöitä ja nyt se vain lakkasi? Oletko sanallisesti ja selkeästi pyytänyt, että _tarvitset apua_ tässä ja tässä hommassa vai kuinka teet sen miehelle selväksi? Suorat ja selkeät tehtäväpyynnöt saavat ainakin minut aktivoitumaan, muuten voi helposti ajatella että kyllähän tuo näyttää yksin pärjäävän. Varsinkin jos tyyliin yhdistetään passiivis-aggressiviinen epäreiluuspisteiden kerääminen eikä ongelmaa selitetä selkeästi, niin ymmärrän sellaisen ajattelun että mitäs helvettiä tuo tuossa nalkuttaa.

Justhan ap selitti, että vaikka kotona tehtävän työn määrä on vauvan myötä moninkertaistunut, mies ei enää tee niitäkään hommia jotka aiemmin teki.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä tuli yllätyksenä, tekikö mies aikaisemmin kotitöitä ja nyt se vain lakkasi? Oletko sanallisesti ja selkeästi pyytänyt, että _tarvitset apua_ tässä ja tässä hommassa vai kuinka teet sen miehelle selväksi? Suorat ja selkeät tehtäväpyynnöt saavat ainakin minut aktivoitumaan, muuten voi helposti ajatella että kyllähän tuo näyttää yksin pärjäävän. Varsinkin jos tyyliin yhdistetään passiivis-aggressiviinen epäreiluuspisteiden kerääminen eikä ongelmaa selitetä selkeästi, niin ymmärrän sellaisen ajattelun että mitäs helvettiä tuo tuossa nalkuttaa.

Kyllä olen yrittänyt ja pyytänyt apua. Ja monesti. Hän joko nauraa minulle tai ei vastaa mitään - eikä tee.
Eilen esim. pyysin että tekisi ruokaa, kaikki tarpeet olivat valmiina. Eipä sitä ruokaa koskaan ilmestynyt.

Ei pitäisi mennä naimisiin mutta kiire tulee peruakin. Kaikki on valmiina,vieraat kutsuttu jne. Hirvittävän noloa! Mies on kyllä siitä asiasta innoissaan. Alan ymmärtää, miksi...
Olen sanonutkin ettei taida haluta vaimoa vaan piian.

  • ylös 28
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ei aina jaksa puuhastella. Joskus on hyvä ottaa rennosti. Elämä on aivan liian lyhyt jatkuvaan suorittamiseen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että toinen huohottaa niskaan ja koko ajan pitää olla imuri kädessä tai tamppaamassa mattoa. Ymmärrän miehen harmituksen hyvin. Mies haluaa viettää leppoisaa kesää ja toinen hengittää jatkuvasti niskaan. Hyvä kesä menee hukkaan tuolla menolla ja mies tietää sen varsin hyvin. Siksi mies ei edes reagoi tuohon kiukutteluun, vaan tyytyy auringossa köllöttelyyn.

No entä naisen leppoisa kesä? Jotain kotitöitä vaan on pakko tehdä joka päivä.

  • ylös 23
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä tuli yllätyksenä, tekikö mies aikaisemmin kotitöitä ja nyt se vain lakkasi? Oletko sanallisesti ja selkeästi pyytänyt, että _tarvitset apua_ tässä ja tässä hommassa vai kuinka teet sen miehelle selväksi? Suorat ja selkeät tehtäväpyynnöt saavat ainakin minut aktivoitumaan, muuten voi helposti ajatella että kyllähän tuo näyttää yksin pärjäävän. Varsinkin jos tyyliin yhdistetään passiivis-aggressiviinen epäreiluuspisteiden kerääminen eikä ongelmaa selitetä selkeästi, niin ymmärrän sellaisen ajattelun että mitäs helvettiä tuo tuossa nalkuttaa.

Kyllä olen yrittänyt ja pyytänyt apua. Ja monesti. Hän joko nauraa minulle tai ei vastaa mitään - eikä tee.
Eilen esim. pyysin että tekisi ruokaa, kaikki tarpeet olivat valmiina. Eipä sitä ruokaa koskaan ilmestynyt.

Ei pitäisi mennä naimisiin mutta kiire tulee peruakin. Kaikki on valmiina,vieraat kutsuttu jne. Hirvittävän noloa! Mies on kyllä siitä asiasta innoissaan. Alan ymmärtää, miksi...
Olen sanonutkin ettei taida haluta vaimoa vaan piian.

Jollet kerkiä perumaan häitä niin siinä kohtaa kun kysytään että Tahdotko? niin Vastaat että EN.

  • ylös 34
  • alas 0
Vierailija

Älä tee mitään muuta kuin ruokit ja hoidat molemmat lapsesi ja itsesi. Muun ajan vaan lepäät. Eiköhän mies huomaa sotkun ja pitkän nurmikon ym. jossain vaiheessa. Heittäydy siis ellun kanaksi ja katso mitä tapahtuu.

  • ylös 27
  • alas 0
Vierailija

Peru vain vaikka onkin noloa. Kysyjille kerrot ihan suoraan, että mies ei tee kotona mitään, vaan odottaa passausta sinulta. Kyllä alkaa ymmärrystä tulla ainakin äidilta ja anopilta, kun kerrot, että sinun pitää vastasynnyttäneenä leikata nurmikko, kun lomaileva mies ei viitsi.

  • ylös 35
  • alas 0
Vierailija

Sinuna antaisin esim. pihan olla sitten retuperällä. Vauvalle pitää jaksaa, mutta nurmikko saa sit olla, jollei äijä eväänsä liikauta. En tajua miksi leikkaat siellä nurmikkoa tai kitket kasvimaata, vaikka imetys vie kaiken energian ja paino laskee liikaa...

Ruuat ostaisin valmiina, jollei rahasta tee erityisen tiukkaa.  Valmiina saa tosi terveellistä myös, siitä ei ole kiinni, saattaisin jopa käydä jossain lounasravintoloissa, pääsee samalla vähän tuulettumaan tuollaisesta pahantuulisuuden pesästä. 

Pumppaisin maitoa jääkaappiin/pakastimeen odottelemaan isin ja vauvan tärkeitä yhteisiä hetkiä ja lähtisin rannalle/kahvilaan/kampaajalle/metsäkävelylle/kirjastoon/ ystävälle kylään/ mistä sitten pidätkään. Esikoinen sun ehkä täytyy ottaa mukaan tai viedä mummolaan tai isälleen, jollei nykyinen miehesi ole tuon parempi isäpuoli lapselle eikä puuhaile hänen kanssaan...

Sitten ne pyykit, pesisin kerran tai kaksi viikossa omat ja lasten vaatteet, mies pesköön omansa, aikuinen ihminen.

Rentous: olisin paljon rennompi, jättäisin kaiken vähän hujan hajan ja vauvan päiväunien aikana vetäisin tirsat tai lukisin hyvää kirjaa riippumatossa/sohvan nurkassa. Jos mies tulisi siihen jotain inisemään, käskisin mennä pois siitä valittamasta ja pilaamasta kesätunnelmaa.

Jotain enemmän uhkailuja jos tulisi miehen puolelta yhtään mistään, niin saattaisin todeta, että mulle sopii viikko-viikko huoltajuus sen jälkeen kun mies on ensin pitänyt vanhempainvapaan mun äitiysloman jatkoksi, ja opettaisin vauvan pulloruokintaan asap.

Vaikka saa vauvan, ei tarvii muuttua tyhmäksi.  

  • ylös 31
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ei aina jaksa puuhastella. Joskus on hyvä ottaa rennosti. Elämä on aivan liian lyhyt jatkuvaan suorittamiseen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että toinen huohottaa niskaan ja koko ajan pitää olla imuri kädessä tai tamppaamassa mattoa. Ymmärrän miehen harmituksen hyvin. Mies haluaa viettää leppoisaa kesää ja toinen hengittää jatkuvasti niskaan. Hyvä kesä menee hukkaan tuolla menolla ja mies tietää sen varsin hyvin. Siksi mies ei edes reagoi tuohon kiukutteluun, vaan tyytyy auringossa köllöttelyyn.

No jopas jotakin :/ Että pistetään vain yhteinen yritys nimeltä perhe/koti nappia painamalla kiinni? Ruoho rehottaa, likapyykkikori on täynnä, jääkaappi on tyhjä, mutta otetaan me vaan arskaa?

Ei helvata mikä ukko! Naimisiinmenot voi unohtaa, ja alkaa miettiä eroa, jos tuollainen sika jatkaa touhujaan. Ja vielä pieni vauva, joka vaatii kaiken huomion!!!!! Miten surullista! :(

  • ylös 17
  • alas 0

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla