Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

8 lapsen isä: ”Tuntuu, että aikaa on koko ajan enemmän”

Lukittu
Jussi Wickström ja hänen kätilöksi opiskeleva vaimonsa Ella saavat usein selittää, että he eivät ole uskonnollisia, vaan kuuluvat vain omaan vauvalahkoonsa.  Kuva: Kristiina Kontoniemi

Kahdeksan lapsen isä Jussi Wickström on ollut jokaisen vauvansa kanssa kotona. Paniikkia ei tule enää mistään. ”Ei elämä voi olla minuutista tai kahdesta kiinni”, Jussi miettii.Lue koko juttu

Kommentit (12)

Vierailija

Miksi aina näissä perheissä joissa on paljon lapsia, on erikoiset nimet? Eikö nykyään enää voi antaa tavallisia nimiä? Olis edes hienot erikoiset nimet.

Vierailija

Mietin vanhempien kommenttia, että lapsiluvun kasvaessa elämä helpottuu. Missä määrin perheen vanhemmat lapset osallistuvat kodinhoitoon, perheenpyöritykseen ja nuorempien sisarusten silmällä pitoon. Hieman kavahdan äärimmäisyyksiä. Minulla vain kaksi lasta, sillä haluan olla kunkin lapsen kanssa enemmän kuin sen 5 minuuttia per päivä.

Vierailija

Ihana perhe. Näissä isoissa perheissä lapset oppivat käyttäytymään kauniisti. Ketään ei nosteta ruhtinas-asemaan joten eivät mene pilalle, niinkuin pienten perheiden lapset joskus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mietin vanhempien kommenttia, että lapsiluvun kasvaessa elämä helpottuu. Missä määrin perheen vanhemmat lapset osallistuvat kodinhoitoon, perheenpyöritykseen ja nuorempien sisarusten silmällä pitoon. Hieman kavahdan äärimmäisyyksiä. Minulla vain kaksi lasta, sillä haluan olla kunkin lapsen kanssa enemmän kuin sen 5 minuuttia per päivä.

Olen halunnut aina suuren perheen. Samalla tekee ruokaa viidelle kuin kolmelle. Tai kun on iso pyykinpesukone, se voi olla mielekkäämpää kuin kerrostalon kellarin yhteisen koneen varaaminen?

Olen tietoisesti ajatellut että esikoinen (14 vee) ei ole orja ja tekee hiukan kotitöitä viikkorahaa varten. Muut eivät saa rahaa niin siivoaa lähinnä tiskinsä pöydästä jne. Tahdon ajatella että se on tavallinen määrä mitä pikkusessa perheessä myös lapsi tekee.

Oma mutu on että teen vähän liikaa lasten eteen asioita, toisaalta on opeteltu käsinäppäryyttä kuten pukeminen ja kengännauhat pikkusesta saakka ja lapset kävelee eikä kyhjötä vaunuissa kuten moni ikäisensä. Näitä kaikkia tehty aina myös esikoisen ollessa pieni.

Kyllä lapsen pitää saada olla lapsi. Isomman lapsen tekeminen on monesti hyvä motivaattori ja halu tekemiseen tulee kun näkee miten muut tekevät. Tässä siis toki pienen perheen kohdalla myös vanhempien tekeminen voi olla esimerkki siinä missä kaverit tai sisarukset.

Vierailija

En oikein ymmärrä, miten ihmisillä on varaa hankkia näin monta lasta. Jos on pakko asua töiden takia pääkaupunkiseudulla tai isommassa kaupungissa, on keskituloinen eikä ole varakkaita vanhempia, niin aika haastavaa on tulla toimeen pienemmänkin lapsilauman kanssa.

Ai niin, meillähän olikin opintolainaa ja asuntolainaa, teimme lapset vasta, kun valmistuimme ja olimme töissä, emme nuorina opiskelijoina, jolloin päivähoidot ym. ovat ilmaisia. Yhteiskunnalta saimme lapsilisät ja äitiys/vanhempainrahat ja hetken aikaa pientä kotihoidontukea,emme mitään muuta tukea asumiseen tms. Päivähoidosta ja iltapäivähoidosta maksoimme aina kalleimman mukaan emmekä todellakaan vieneet lasta ilmaiseen päivähoitoon, kun äiti oli vauvan kanssa kotona.

Lapsille oli pakko ottaa terveysvakuutukset, koska julkinen terveydenhuolto toimi kotikaupungissa huonosti emmekä olisi töiden puolesta pystyneet siellä jonottamaan. Emme saaneet kunnallista kodinhoito- tai lastenhoitoapua silloinkaan, kun perheen äiti toipui leikkauksesta ja apua pyysimme. Meille kerrottiin, että apua saisi, jos äidillä olisi alkoholi- tai mielenterveysongelma. Kivuliaan leikkauksen takia apua ei saanut.  

Meillä ei onneksi kukaan ollut kiinnostunut jääkiekosta eikä harrastanut sitä, sillä siihen ei olisi ollut varaa. Me emme olisi todellakaan pystyneet elättämään kahdeksaa lasta omalla työllämme. Teimme lapsia paljon vähemmän, vain sen verran, mitä pystyimme elättämään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vanhempien kommenttia, että lapsiluvun kasvaessa elämä helpottuu. Missä määrin perheen vanhemmat lapset osallistuvat kodinhoitoon, perheenpyöritykseen ja nuorempien sisarusten silmällä pitoon. Hieman kavahdan äärimmäisyyksiä. Minulla vain kaksi lasta, sillä haluan olla kunkin lapsen kanssa enemmän kuin sen 5 minuuttia per päivä.

Olen halunnut aina suuren perheen. Samalla tekee ruokaa viidelle kuin kolmelle. Tai kun on iso pyykinpesukone, se voi olla mielekkäämpää kuin kerrostalon kellarin yhteisen koneen varaaminen?

Olen tietoisesti ajatellut että esikoinen (14 vee) ei ole orja ja tekee hiukan kotitöitä viikkorahaa varten. Muut eivät saa rahaa niin siivoaa lähinnä tiskinsä pöydästä jne. Tahdon ajatella että se on tavallinen määrä mitä pikkusessa perheessä myös lapsi tekee.

Oma mutu on että teen vähän liikaa lasten eteen asioita, toisaalta on opeteltu käsinäppäryyttä kuten pukeminen ja kengännauhat pikkusesta saakka ja lapset kävelee eikä kyhjötä vaunuissa kuten moni ikäisensä. Näitä kaikkia tehty aina myös esikoisen ollessa pieni.

Kyllä lapsen pitää saada olla lapsi. Isomman lapsen tekeminen on monesti hyvä motivaattori ja halu tekemiseen tulee kun näkee miten muut tekevät. Tässä siis toki pienen perheen kohdalla myös vanhempien tekeminen voi olla esimerkki siinä missä kaverit tai sisarukset.


Kotityönäkökulma tuli hyvin esiin:) minä olen tänään leikkinyt lasteni kanssa: potkittu jalkapalloa pihalla, harjoiteltu lentopalloa, kopittelua, kasteltu kesäkukkia yhdessä, ostettu torilta mansikoita ja herneitä, vanhempi lapsista teki jäätelöannokset, luin lastenkirjaa lapsille, pelattiin nuorimmaisen kanssa lautapeliä. Mitä näistä sinä olet ehtinyt tehdä lastesi kanssa tänään? Mitä en ole tehnyt? Tehnyt ruokaa. Lämmitimme mikrossa eilisen ruuat. Olen viettänyt aikaani lasten hyvässä seurassa. En ole myöskään pessyt pyykkiä. Kun on vain kaksi lasta pyykkihuollon voi hoitaa viikonloppuna.

Vierailija

Ajatteleeko suuren perheen vanhemmat sitä, että lapsille jää sitä vähemmän yksilöaikaa (= yksi vanhempi&yksi lapsi) , mitä enemmän lapsia on. Kuinka noin isossa perheessä oikeasti ehditään kuunnella lapsia, niitä hiljaisempia varsinkaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vanhempien kommenttia, että lapsiluvun kasvaessa elämä helpottuu. Missä määrin perheen vanhemmat lapset osallistuvat kodinhoitoon, perheenpyöritykseen ja nuorempien sisarusten silmällä pitoon. Hieman kavahdan äärimmäisyyksiä. Minulla vain kaksi lasta, sillä haluan olla kunkin lapsen kanssa enemmän kuin sen 5 minuuttia per päivä.

Olen halunnut aina suuren perheen. Samalla tekee ruokaa viidelle kuin kolmelle. Tai kun on iso pyykinpesukone, se voi olla mielekkäämpää kuin kerrostalon kellarin yhteisen koneen varaaminen?

Olen tietoisesti ajatellut että esikoinen (14 vee) ei ole orja ja tekee hiukan kotitöitä viikkorahaa varten. Muut eivät saa rahaa niin siivoaa lähinnä tiskinsä pöydästä jne. Tahdon ajatella että se on tavallinen määrä mitä pikkusessa perheessä myös lapsi tekee.

Oma mutu on että teen vähän liikaa lasten eteen asioita, toisaalta on opeteltu käsinäppäryyttä kuten pukeminen ja kengännauhat pikkusesta saakka ja lapset kävelee eikä kyhjötä vaunuissa kuten moni ikäisensä. Näitä kaikkia tehty aina myös esikoisen ollessa pieni.

Kyllä lapsen pitää saada olla lapsi. Isomman lapsen tekeminen on monesti hyvä motivaattori ja halu tekemiseen tulee kun näkee miten muut tekevät. Tässä siis toki pienen perheen kohdalla myös vanhempien tekeminen voi olla esimerkki siinä missä kaverit tai sisarukset.


Kotityönäkökulma tuli hyvin esiin:) minä olen tänään leikkinyt lasteni kanssa: potkittu jalkapalloa pihalla, harjoiteltu lentopalloa, kopittelua, kasteltu kesäkukkia yhdessä, ostettu torilta mansikoita ja herneitä, vanhempi lapsista teki jäätelöannokset, luin lastenkirjaa lapsille, pelattiin nuorimmaisen kanssa lautapeliä. Mitä näistä sinä olet ehtinyt tehdä lastesi kanssa tänään? Mitä en ole tehnyt? Tehnyt ruokaa. Lämmitimme mikrossa eilisen ruuat. Olen viettänyt aikaani lasten hyvässä seurassa. En ole myöskään pessyt pyykkiä. Kun on vain kaksi lasta pyykkihuollon voi hoitaa viikonloppuna.

Ajatteletko siis että esim ruuan tekeminen lapsen kanssa on huonompi tapa viettää aikaa kuin lautapelin pelaaminen? Vaikkapa pyykkejä ripustaessa on hyvä jutella samalla kaikenlaista. Ylipäätään olen sitä mieltä että lapsi saa aika mahtavan pääoman elämäänsä kun hän oppii jo kotona tekemään osansa kotitöistä. Kohtuus tietysti kaikessa, mutta suurperheiden lapset eivät yleensä ole niitä joille täytyy nuorina opettaa työelämän pelisääntöjä.

äiti x4

Ajatteleeko suurperheitä kauhistelevat ollenkaan sitä, millainen rikkaus ne sisarukset lapselle on? Mieti nyt tuotakin vauvaa. Voit kauhistella, kuinka paljon vähemmän vanhempien yksilöllistä huomiota hän saa, kun huomio pitää jakaa seitsemän sisaruksen kanssa. Et kuitenkaan huomaa, että hänellä on vanhempien lisäksi seitsemän muuta hyvin läheistä ihmissuhdetta. Hänellä on mahdollisuus saada rakkautta ja huomiota vanhempiensa lisäksi myös seitsemältä muulta oman perheenjäseneltä.

Thread has been locked.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat