Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi sukupuoliroolit jaetaan niin varhain?

Kuva: Lilli Haapala

Jos saisimme lapsista asti kasvaa sellaisiksi kuin meidät on tarkoitettu, etsisikö kukaan enää aikuisena itseään, pohtii kolumnisti Marjut Ollila.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Meillä lukee suloinen ja reipas tyttö, muun muassa. Olen tyytyväinen että saimme vielä vaaleanpunaisen neuvolakortin emmekä vihreää vain siksi ettemme me, hänen vanhempansa loukkaannu tällaisesta luonnottomasta jaottelusta kuin tytöt ja pojat.

Tyttö leikkii nukeilla ja autoilla yhtälailla, kaivaa hiekkalaatikkoa kaivurilla, rymyää ja paiskoo tavaroita kun niikseen tulee. Tyttö viihtyy myös mekoissa ja kimaltelevissa vaatteissa, tykkää kun laitetaan hiuksia sievästi, vaikkakin välillä hän näyttää aivan pieneltä peikolta kun hiuksia ei saakaan laittaa. 

Meillä isi käyttää tyttöä lääkärissä tarpeen mukaan ja äiti käyttää oman autonsa huollossa kuten aina on tehty. Eikä siinä ole mitään outoa tai ihmeellistä, ei roolitusten tarvetta. Ehkäpä me sitten teemme jotain oikeinkin. :)

Vierailija

Meillä kyllä lukee pojan neuvolakortissa että suloinen poika. Onko poikani siis tyttömäinen kun ei lue että reipas poika? Taas on tehty kärpäsestä härkänen ja otettu turhasta herne nenään..

Vierailija

Hohhoijaa. Vieläkö tästä pitää paasata.
Vois ennemminkin sanoa et tällaiset kirjoitukset saa aikaan sen, että joillain menee sit kaikki ihan överiksi (niin kuin sarjassa ex-onnelliset, missä lapsi ei saakaan olla hän mikä on).
Maalaisjärki auttaa.

Vierailija

Ei niitä mitenkään lapsiin kiinni naulata, ellei ole mikään juntti-wt, joka karjuu pienelle pojalle ettei saa itkeä.

 Biologia, luonto, kemialliset reaktiot lapsen ja ihmisen kehossa eivät tunne ihmisen ideologioita eikä loukkaantumisia.

Vierailija

Jep, ei meidän ihmisten lapset tajua syntyneensä 2017-luvulle, jolloin kaikki ovat sukupuolettomia kunnes sukupuolensa sitten päättää.

Vierailija

Viisas teksti, ja arvaan että tähän tulee ihan pian moni ulvomaan, että pitääkö sukupuolet kieltää muka häh. Aihe saa aina jotkut alkukantaiseen raivoon, ihme kyllä.
Itselläni on poikia ja kyllä he ovat törmänneet päiväkodista asti tosi ahtaisiin rooleihin. Se on todella surullista. Päiväkodissa oli erikseen tyttöjen ja poikien leikit ja jopa esitykset juhlissa: pojat esittivät räppiä, tytöt keijukaistanssia. Sama on jatkunut eri tavoin.
Todellakin kannatan sukupuolisensitiivisyyttä, että lapset saavat olla mitä ovat. Se on oikein, miksi se onkaan monesti niin vaikea ymmärtää.

Vierailija

Olen DI nainen, ihanan miehen puoliso ja tytön äiti. Vanhempani vm.-41 olivat niin viisaita etteivät ahtaneet minua mihinkään muottiin, vaan sain tehdä niitä asioita jotka minua kiinnostivat.

Tuntuu jotenkin kummalliselta ihmetellä ahtaita sukupuolirooleja 2010-luvulla :D

Vierailija

Neuvolantätinä kirjoitan että suloinen tyttö tai suloinen poika, reipas tyttö tai reipas poika jne. Tarravalikoiman jokainen lapsi saa eteensä samanlaisena: ponit, prinsessat, autot, lentsikat, sydämet, kukat, sateenkaaret. Vanhemmille kerron että lapsi saa valita itse, vanhempi haluaisi usein valita puolesta. Lapsi saa halutessaan valita mukanaolevalle äidille/isälle tarran.

Vierailija

Kaikille teille joiden mielestä aikuiset ei nykypäivänä rajoita lasten tekemistä sukupuolen mukaan. Esimerkiksi ihan parin viime päivän aikana 3,5-vuotiaalle pojalleni on sanottu että hän voi kiivetä puuhun heti kun riisuu hameen (sisko kiipesi jo hame päällä eli hame itsessään ei ole ongelma) ja että milloin äiti oikein vie hänet parturiin (kiitos käytiin aika vasta mutta lapsi halusi itse säilyttää pituutta). Ja hämmästytty kun hän hameestaan huolimatta on kovin kiinnostunut autoista ja junista! 6-vuotiaalle tyttärelleni joku ystävällinen aikuinen puistossa ehdotti rallikahvilan perustamista kun pojat leikki ralliautoja puistossa, "voit vaikka kerätä tuosta noita nättejä keltaisia kukkia pöytään" ja kysyi onko saanut paidan (poikapuoliselta) kaverilta kun se oli harmaa ja siinä oli Ryhmä Haun Sampan kuva (itsevalittu). Tämä jo aiemmin, torilla mummot eivät tahtoneet uskoa lapsen nimeä kun muuten täysin "poikavaatekoodatulla" oli otsis sivussa pinnillä. Ja mustassa haalarissa ja harmaassa tupsupipossa kiipeillyttä tytärtäni on kehuttu reippaaksi ja rohkeaksi kunnes selvisi lapsen nimi jolloin häntä alettiin varoitella ja ohjata.

Kyllä sitä loketoviestiä tulee. Paljon. Koko ajan. Ei ole paha juttu vaikka sitä vähän pysähtyisi jokainen miettimään, vaikkei sukupuolia tai tilastollisia faktoja kiellettäisi - sille yksittäiselle tytölle tai pojalle on aika yhdentekevää mitä joku tilasto sanoo tietyn sukupuolen kiinnostuksesta vauhtileikkeihin jos tätä yksilöä toistuvasti ohjataan pois siitä mikä häntä kiinnostaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jep, ei meidän ihmisten lapset tajua syntyneensä 2017-luvulle, jolloin kaikki ovat sukupuolettomia kunnes sukupuolensa sitten päättää.

Elämme nyt hei kylläkin 2010-lukua...

Sata vuotta sitten eläneet elivät 1910-lukua, sitten seuraavalla vuosikymmenellä elettiin 1920-lukua ja niin edelleen.

'-luku'  siis tarkoittaa tässä yhteydessä kokonaista vuosikymmentä,eikä mitään tiettyä  yksittäistä vuosilukua siitä , joka siis on eri asia.

Vierailija 50386

Vierailija kirjoitti:
Ei niitä mitenkään lapsiin kiinni naulata, ellei ole mikään juntti-wt, joka karjuu pienelle pojalle ettei saa itkeä.

 Biologia, luonto, kemialliset reaktiot lapsen ja ihmisen kehossa eivät tunne ihmisen ideologioita eikä loukkaantumisia.

Toisaalta, aivotutkijathan eivät ole löytäneet vastasyntyneiden tyttöjen ja poikien aivoista eroja, jotka selittäisivät erilaisia mielenkiinnon kohteita tai rooleja. Toisin sanoen yhteiskunta opettaa ne.
Ollaan siis jo lähtökohtaisesti harhateillä, jos tästä asiasta tarvitsee vääntää. Eri asia taas puhua siitä, tarvitaanko erilaisia rooleja ja edelleen siitä, onko sukupuolen oltava se usein miltei ainoa määrittävä tekijä, jonka mukaan roolit kussakin yhteisössä jakautuvat. Olemme yksinkertaisesti niin paljon muutakin kuin tyttöjä ja poikia (tai muita) tai miehiä ja naisia (tai muita).

Vieras 503

Ei, vaan poikasi on mitä ilmeisemmin suloinen.

Kuulostaa siltä, että sinulta meni kirjoituksen pointti ohi takertuessasi tähän yksittäiseen esimerkkiin. Kyse oli tiettyyn suuntaan ohjaamisesta vähän laajemmassa mittakaavassa, ja näistä asioista nykyään keskutellaan ja osataan paremmin reflektoida, kukin neuvolantätikin varmaan tietämyksensä, mutunsa ja omantuntonsa mukaan -- toinen on konservatiivisempi kuin toinen.

Sama luonnollisesti pätee vanhempiin.

Vieras 503

Vieras 503 kirjoitti:
Ei, vaan poikasi on mitä ilmeisemmin suloinen.

Kuulostaa siltä, että sinulta meni kirjoituksen pointti ohi takertuessasi tähän yksittäiseen esimerkkiin. Kyse oli tiettyyn suuntaan ohjaamisesta vähän laajemmassa mittakaavassa, ja näistä asioista nykyään keskutellaan ja osataan paremmin reflektoida, kukin neuvolantätikin varmaan tietämyksensä, mutunsa ja omantuntonsa mukaan -- toinen on konservatiivisempi kuin toinen.

Sama luonnollisesti pätee vanhempiin.

Vastauksena kommenttiin:
Vierailija
2/13
klo 14:19 | 4.7.2017
Meillä kyllä lukee pojan neuvolakortissa että suloinen poika. Onko poikani siis tyttömäinen kun ei lue että reipas poika? Taas on tehty kärpäsestä härkänen ja otettu turhasta herne nenään..

Yks vaan taas

Vierailija 50386 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä mitenkään lapsiin kiinni naulata, ellei ole mikään juntti-wt, joka karjuu pienelle pojalle ettei saa itkeä.

 Biologia, luonto, kemialliset reaktiot lapsen ja ihmisen kehossa eivät tunne ihmisen ideologioita eikä loukkaantumisia.

Toisaalta, aivotutkijathan eivät ole löytäneet vastasyntyneiden tyttöjen ja poikien aivoista eroja, jotka selittäisivät erilaisia mielenkiinnon kohteita tai rooleja. Toisin sanoen yhteiskunta opettaa ne.
Ollaan siis jo lähtökohtaisesti harhateillä, jos tästä asiasta tarvitsee vääntää. Eri asia taas puhua siitä, tarvitaanko erilaisia rooleja ja edelleen siitä, onko sukupuolen oltava se usein miltei ainoa määrittävä tekijä, jonka mukaan roolit kussakin yhteisössä jakautuvat. Olemme yksinkertaisesti niin paljon muutakin kuin tyttöjä ja poikia (tai muita) tai miehiä ja naisia (tai muita).

Tutkijathan nimenomaan ovat löytäneet eroja... Pienen vauvan aivoista niitä eroja ei olettaisi paljon edes löytyvän, koska ne tarpeet ja kyvyt on siinä iässä niin rajalliset, mutta niin vain niitä on jo lähtökohtaisesti, koska sukupuoli ei ole pelkkä sosiaalinen konstruktio vaan biologiaan perustuva.

Toki sitten on myös toisen alan tutkijoita jotka tutkii lähinnä ideologisesta lähtökohdasta sukupuolta pelkästään sosiaalisena konstruktiona, ja heille se aihe näyttäytyykin nimenomaan sosiaalisena konstruktiona. Tosiasia on että sekä yksilö, laji että tämä meidän kulttuuri on kehittynyt biologiselle pohjalle, eikä tyhjästä tabula rasamaisesti nyhjäisty, aivan vapaasti muunneltavissa. Ihminen kehittyy ihmiseksi jatkuvassa tiiviissä vuorovaikutuksessa toisten kanssa, joten mitään kulttuurista erillään olevaa puhtaasti biologista sukupuolta ei mutuen kuin lääketieteellisessä mielessä ole olemassa, mutta ei toisaalta ole olemassa biologiasta irtiolevaa ihmistäkään.

Minusta on ihan jees että pidetään esillä ja kyseenalaistetaan hölmöimpiä juttuja mitä ihmiset suustaan päästää, sanotaan nyt vaikka pojan pitkät hiukset tms., mutta siitä olen ihan varma että sukupuolirooleilla on aivan vissi perusteensa. Ei se ole sattumaa, että tyttöä varoitellaan siinä missä poikaa kannustetaan ottamaan fyysisiä riskejä, vaikka se tiedostavaa vanhempaa ärsyttäisikin.

Vähän sivuraide, mutta itse uskonn että turha varoittelu ja lastenleikkien kyttäys on pöljää nykyajan turhanaikaista hömpötystä, olen silti ehkä taipuvainen selkäydinreaktiona varoittamaan ennemminkin kuin yllyttämään, niin poikia kuin tyttöjä... Koitan siis pitää suuni kiinni... Mutta tiedän myös, että lasta ei voi kasvattaa aikuiseksi pelkästään pitämällä suunsa kiinni, joten pääasia kai että lasten kanssa ollaan rennosti vuorovaikutuksessa eikä nipoteta tai sensuroida itseä saati pahimmassa tapauksessa muita roolinärkästyksen vuoksi.

Minusta ei ole todellakaan niin, että sukupuoli olisi Suomessa elämää eniten määrittävä tekijä, kaukana siitä. Jos näin väitetään, ollaan kyllä todella lähellä jo sitä, että se sukupuoli tosiaan siirretään kokonaan syrjään, "annetaan lasten olla vaan omia itsejään". No milläs ne kasvaa aikuisiksi sitten, jos ovat koko ajan omia itsejään? Ollaanko tässä tosiaan siinä uskossa, kuten artikkelissa vihjataan, että jokainen on omana itsenään täysin kompleksiton ja yhteiselo ihmisten kesken sujuisi aivan loistavasti, jos ei yhteiskunta ja umpimielinen kulttuuri olisi rajoittamassa ja silpomassa yksilöitä? Näin ei kyllä ole, vaan toimiakseen tämä meille elintärkeä yhteiskunta todella tarvitsee niitä rajoja ja rooleja yksilöille, ja aina sellaiseen kasvaminen rajoittaa yksilönvapautta, kyllä. Se liittyykö vaatevalinnat tai lempilelut tai hiustenpituus yhtään mihinkään on aivan eri asia kuin alitajuisemmat sukupuolittavat sanavalinnat yms.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat