Kommentit (2)

Vierailija

Olen aina ihmetellyt tätä intoa höpöttää treffeistä ja romantiikasta. Jos ei ole arjensietokykyä ja kykyä hakea arjen keskeltä niitä yhteisiä hetkiä, ei teennäiset treffit pelasta mitään. 

Vanhemmilta aikuisiksi kasvua ja kykyä ottaa vastuuta ja sietää tylsääkin arkea. Ja arjen keskellä hakea niitä yhteisiä, pieniä hetkiä. Halauksia, hyviä sanoja toisille, lasten nukkumaanmenon jälkeen yhteisiä hetkiä ja ennen kaikkea keskenään juttelua, puhumista, kokemusten vaihtamista. Parisuhde ei ole työmaa, vaan se on elämää.

Vierailija

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että pienten lasten vanhemmat leikkivät, että heillä ei ole lapsia ja että he voivat elää ikuisessa treffikulttuurissa. Minusta on paljon hedelmällisempää huomioida se toinen joka päivä eikä odottaa kerran kuussa treffejä ja elää ne loput 30 päivää suu mutrussa valittaen, kun on niin kamalaa. Pitää puhua joka päivä, koska ei se toinen noin vain muutu.

Elämä on suurelta osin arkea, siksi teen mieluummin arjesta mukavan ja toimivan sen sijaan, että menisin kerran kuussa treffeille (ja sitä varten näkisin ylettömästi vaivaa). Mikä ei tarkoita sitä, etteikö puolison kanssa voisi mennä yhdessä elokuviin - siitä ei vain pidä tehdä elämää suurempaa asiaa, jonka varjolla voi seuraaviksi viikoiksi kokonaan unohtaa tiskit ja pyykit "kun vein sut elokuviinkin ja silti aina valitat."

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat