Erityisopettaja: ”Koulutodistus kertoo vain vähän siitä, mitä lapsi osaa”

Kuva: Milla von Konow

Kouluarvosana on yhden opettajan näkemys lapsen osaamisesta tietyllä hetkellä, erityisopettaja Kaisa Vuorinen muistuttaa. Se ei ole hyvän tai huonon mittari.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (84)

Vierailija

Nimenomaan opettajan näkemys. Olisikin mielenkiintoista tutkia miten paljon opettajan antamaan arvosanaan vaikuttaa esim. opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus suhde, vanhempien asema ym.

Onko ylipäätään reilua, että lääkärin lasta arvioidaan positiivisemmin kuin työttömän? Onko reilua, että vain tietynlainen osaaminen kokeissa muka kertoo lapsen "osaamisesta"? Onko reilua, että lapsi, jonka itsetunto kärsii liian tiukasta arvostelusta  tulee alisuoriutumaan, koska ei vain saa niitä onnistumisen kokemuksia.

Ovatko opettajat näistä arvosteluun alitajuisesti vaikuttavista seikoista edes tietoisia? Tajuavatko he, että arvostelullaan he osoittavat itseasiassa myös sen miten suhtautuvat lapseen.

Arvosanat tulisi minusta heittää hiiteen! Oppimista voi arvioida ilmankin arvosanoja ja nimenomaan kannustaen lasta! Nykyinen systeemi on yksinkertaisesti epäreilu ja tietynlaisia oppilaita suosiva!

Vierailija

Jokaiselle luokka-asteelle valtakunnalliset kokeet kahdesti vuodessa. Silloin saataisiin selville todellinen osaamisen taso. Koulussa ollaan oppimassa tietyt asiat ja osoitetaan, että ne on opittu. Sen lisäksi saa osata ihan mitä tahansa ja miten paljon tahansa, sitä ei ole kielletty.

Maailma ei ole reilu. Miksi lapsille pitää valehdella, että he ovat hyviä, jos eivät ole? Koulu on muutenkin liian kaukana oikeasta elämästä, oikea kupla täynnä kuvitelmaa tasa-arvosta jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle luokka-asteelle valtakunnalliset kokeet kahdesti vuodessa. Silloin saataisiin selville todellinen osaamisen taso. Koulussa ollaan oppimassa tietyt asiat ja osoitetaan, että ne on opittu. Sen lisäksi saa osata ihan mitä tahansa ja miten paljon tahansa, sitä ei ole kielletty.

Maailma ei ole reilu. Miksi lapsille pitää valehdella, että he ovat hyviä, jos eivät ole? Koulu on muutenkin liian kaukana oikeasta elämästä, oikea kupla täynnä kuvitelmaa tasa-arvosta jne.

Miten mitataan todellista osaamista? Se, että osaa vastata oikein, koska on opetellut jonkin asian ulkoa ei mittaa osaamista, vaan muistia ja sitä, että osaa vastata juuri niin kuin vaaditaan.

Muuten kannatan jonkin sorttisia valtakunnallisia kokeita, sillä ei vaan ole reilua, että toisen koulun kutonen, on toisen koulun ysi ja näillä numeroilla haetaan jatkokoulutukseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle luokka-asteelle valtakunnalliset kokeet kahdesti vuodessa. Silloin saataisiin selville todellinen osaamisen taso. Koulussa ollaan oppimassa tietyt asiat ja osoitetaan, että ne on opittu. Sen lisäksi saa osata ihan mitä tahansa ja miten paljon tahansa, sitä ei ole kielletty.

Maailma ei ole reilu. Miksi lapsille pitää valehdella, että he ovat hyviä, jos eivät ole? Koulu on muutenkin liian kaukana oikeasta elämästä, oikea kupla täynnä kuvitelmaa tasa-arvosta jne.

Mutta koetilanne ei aina mittaa todellista osaamista. Varsinkin ekaluokkalaisilla voi olla paljo ns. väliintulevia muuttujia, jotka sotkevat todellisen osaamisen mittaamista. Eikö ammattitaitoinen opettaja + kodin ja koulun sujuva yhteistyö ole riittäviä keinoja siihen, että oppilaan osaamisen tasosta päästään selville. Seuraamalla tuntityöskentelyä, läksyjen tekemistä, tehtävillä, jne PITKIN LUKUVUOTTA. Tietysti, jos on luokassa lähemmäs 30 eritasoista ekaluokkalaista, niin arvioinnin / opetustyön taso ei voi olla hyvää. Silloin on tyydyttävä näihin tiedon syöttö + testaus -ratkaisuihin.

Vierailija

Akateemiset perustaidot (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen) olisi helppo testata objektiivisesti. Myös kielten, historian, fykebi ym tietosisältöjen hallintaa voidaan helposti testata. Vaikeampaa on mitata taideaineita ja oppilaan sosiaalisia taitoja, innostusta tms.

Minusta koulun ensisijainen tehtävä on opettaa akateemisten aineiden taitoja ja tietosisältöjä. Näiden osaamista perinteinen todistus kuvaa riittävän hyvin - jos opettaja tekee arvostelun ammattitaitoisesti.

Vierailija

Samaa mieltä että objektiivinen arviointi olisi tervetullutta. Koska ei tunnu reilulta että montaa arvosanaa lasketaan alaspäin rauhattomuuden ja/tai huolimattomuuden takia, koska kyseessä on luonteenpiirre joka todennäköisesti helpottaa iän ja kypsymisen myötä.

Lapset kuitenkin arvioivat itseäänkin noiden arvosanojen perusteella ja ei ole koulun tehtävä laskea pienen itsetuntoa.

T. Erittäin vilkkaan, mutta silti fiksun muksun isä.

kyllästynyt

Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä että objektiivinen arviointi olisi tervetullutta. Koska ei tunnu reilulta että montaa arvosanaa lasketaan alaspäin rauhattomuuden ja/tai huolimattomuuden takia, koska kyseessä on luonteenpiirre joka todennäköisesti helpottaa iän ja kypsymisen myötä.

Lapset kuitenkin arvioivat itseäänkin noiden arvosanojen perusteella ja ei ole koulun tehtävä laskea pienen itsetuntoa.

T. Erittäin vilkkaan, mutta silti fiksun muksun isä.

Eihän nykykoulussa muuta tehdäkään kuin ymmärretään näitä "vilkkaita" lapsosia! Heidän ohjaaminen vie merkittävän ajan opettajan ajasta ja koulukypsemmät lapset jäävät vaille huomiota. Sitten keväällä jaetaan tsemppari-stipendejä häiriköille, jotka ovat "parantaneet" käytöstään kevääseen mennessä sille tasolle, joka heillä olisi pitänyt alun perinkin olla. Uskomatonta!

TIETENKIN työskentelytaitojen pitää näkyä arvostelussa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle luokka-asteelle valtakunnalliset kokeet kahdesti vuodessa. Silloin saataisiin selville todellinen osaamisen taso. Koulussa ollaan oppimassa tietyt asiat ja osoitetaan, että ne on opittu. Sen lisäksi saa osata ihan mitä tahansa ja miten paljon tahansa, sitä ei ole kielletty.

Maailma ei ole reilu. Miksi lapsille pitää valehdella, että he ovat hyviä, jos eivät ole? Koulu on muutenkin liian kaukana oikeasta elämästä, oikea kupla täynnä kuvitelmaa tasa-arvosta jne.

Miten mitataan todellista osaamista? Se, että osaa vastata oikein, koska on opetellut jonkin asian ulkoa ei mittaa osaamista, vaan muistia ja sitä, että osaa vastata juuri niin kuin vaaditaan.

Muuten kannatan jonkin sorttisia valtakunnallisia kokeita, sillä ei vaan ole reilua, että toisen koulun kutonen, on toisen koulun ysi ja näillä numeroilla haetaan jatkokoulutukseen.

Meillä on olemassa vuosiluokkien mukaiset opetussuunnitelmat ja siellä ne asiasisällöt, jotka tulee osata. Jos osaa kertotaulun, niin se on paheksumaasi ulkoaoppimista samoin kuin tieto siitä, miten lasketaan %-laskut. Silti valtakunnalliset kokeet varmistaisivat sen, että ne kertotaulun osaajat saisivat osoittaa taitonsa ja osaamattomat joutuisivat toteamaan, että en oppinut. Koulussa oppimattomuus voidaan ohittaa perhetaustalla ja kielitaidottomuudella ja antaa 9 hyvästä yrityksestä, valtakunnallinen koe ei soisi tätä mahdollisuutta.

Vierailija

No se on edes joku mittari.. nyt ei ole mitään, mihin pohjata käsitystä siitä mitä lapsi osaa tai ei osaa. Oma kolmasluokkalainen ei saa kotiin enää kokeita, ei saa todistusta EIKÄ hänellä ollut mitään palautekeskustelua nyt loppukeväästä. Syksyllä sovittiin lapselle tavoitteet, kukaan ei nyt sitten seurannut, että tuliko ne tehtyä. Odotan innolla ensi syksyn vanhampainvarttia, eppäilen, että ope voi työntää ensi talven tavoiteasetantaehdotuksensa persiiseensä.

Vierailija

kyllästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä että objektiivinen arviointi olisi tervetullutta. Koska ei tunnu reilulta että montaa arvosanaa lasketaan alaspäin rauhattomuuden ja/tai huolimattomuuden takia, koska kyseessä on luonteenpiirre joka todennäköisesti helpottaa iän ja kypsymisen myötä.

Lapset kuitenkin arvioivat itseäänkin noiden arvosanojen perusteella ja ei ole koulun tehtävä laskea pienen itsetuntoa.

T. Erittäin vilkkaan, mutta silti fiksun muksun isä.

Eihän nykykoulussa muuta tehdäkään kuin ymmärretään näitä "vilkkaita" lapsosia! Heidän ohjaaminen vie merkittävän ajan opettajan ajasta ja koulukypsemmät lapset jäävät vaille huomiota. Sitten keväällä jaetaan tsemppari-stipendejä häiriköille, jotka ovat "parantaneet" käytöstään kevääseen mennessä sille tasolle, joka heillä olisi pitänyt alun perinkin olla. Uskomatonta!

TIETENKIN työskentelytaitojen pitää näkyä arvostelussa.

Höpö höpö. Ensinnäkin lapset ovat erilaisia osat vaan näyttävät tunteensa ja oman käyttäytymisensä helpommin. Totta on se,että joka 3 lapsella on oppimisvaikeuksia. mun pojalla on ja ei noiden"kypsempien "lasten koulunkäynti ei millään kärsi siittä. Se on opettajasta paljon kiinni miten suhteuttaaa hitaammin oppivat ja nopeammin oppivat niin että luokka pysyy tasapainossa. MOnesti olen poikani opettajalle maininnut yhdestä pojasta joka on oppinut lukemaan ennen kouluun menoa yms  kun hän kiusaa poikaani juuri siittä että oppii hitaammin. Mun mielestä kyllä koulunkäyntiä tulisi arvostella muuten kuin numerolla. Tyttäreni on aivan erilainen oppivainen kuin poikani. 10 oppilas ja epäreilua on se että vaikka kokeesta tulee 10 ja tekee koulussa kaiken ja huolehtii läksyistä yms tulee numeroksi todistukseen 9 päätinkin että alan sitten valittamaan noista numeroista että tyttäreni saa sen numeron mikä hänelle mielestäni kuuluu

Vierailija

Mutta kun se hetkellinen testituloskaan ei kerro (siis joku objektiivinen) lopputulosta. Koulun yksi tärkein tehtävä on olla tuhoamatta lapsen mielenterveyttä (Kari Uusikylän sanoin) ja tulos näkyy vasta aikuisiässä. Lapsia koulutetaan elämään, yhteiskunnan jäseniksi, tuottaviksi kansalaisiksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi. Jos opetuksen todellista laatua haluttaisiin testata, niin ne entiset oppilaat pitäisi tutkia joskus keski-iässä, jotta nähtäisiin se oikea lopputulos. Tosin tekijöitä on siinä paljon muitakin matkalla.

Kokeilla ja numeroilla voidaan testata niin pientä osaa lapsen osaamisesti, jota hän tarvitsee elämässään. Todistus keskittyy hyvin kapeaan osaamiseen, mutta valitettavasti sillä on iso merkitys lapsen minäkuvaan, jolle loppujen lopuksi kaikki rakentuu.

t: kympin tyttö, nykyinen erityisopettaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Arvosanojen tulee perustua kokeisiin, eikä opettajan mielivaltaiseen tunteeseen.

Aivan hullua tämä nykyinen sekoilu.

Nimen omaan näin: isompiin kokeisiin, tuntikokeisiin, harjoitustöihin, esitelmiin ja kotitehtävien päiväkohtaiseen suorittamiseen.  Taitava opettaja ottaa lasten henkilökohtaiset osaamisvahvuudet huomioon sillä, että harjoitustöissä tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia tehdä työ. 

Vierailija

Pyöristyttäviä kommentteja täällä, suoraan 70-luvulta!
Ulkoa lukeminen ja hyvä numero kokeesta ei kerro juuri mitään oppilaan todellisesta osaamisesta, luulisi tämän olevan aivan selvää jo tänä päivänä.

Jokainen meistä oppii eri tavoin; kuuntelenalla, lukemalla, käsillä tekemällä tai muilla keinoin. Halutaanko takaisin siihen vanhaan, missä oppilas istuu hiljaa ja opettaja opettaa ja missä osaaminen testataan kirjallisella kokeella kurssin lopuksi? Mitä tästä saadaan? Kaikki uudet tutkimukset ovat tätä vastaan.

Vierailija

Mitä konkreettisesti on se "todellinen osaaminen" jota ei saada esiin objektiivisella kokeella? Mitä on esim. sellainen matematiikan osaaminen, joka ei näy kokeessa?

Paljon kuulee puhuttavan, että nykyinen työelämä ei arvostaisi ulkoa opittuja tietoja tai perinteisiä koulussa opittuja taitoja. Ainakin oman kokemukseni perusteella näitä taitoja kuitenkin edelleen arvostetaan vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Nykyiseen työpaikkaani ei edes palkata sellaisia asiantuntijoita, jotka eivät selvitä riittävän hyvin arvosanoin rekrytoinnin yhteydessä järjestettäviä testejä (kielitaito, yleissivistys, alan erityisosaamista koskeva testi). Jos oppilas ei opi ulkoa mm. kertotauluja, vieraiden kielten sanastoa ja kielioppia, historiaa, fysiikkaa ym, niin mitä hän sitten osaa? Ei pelkän googlen käyttämisellä pitkälle pötkitä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat