Sivut

Kommentit (52)

Soikku

Tätä samaa olen miettinyt. Meillä tulee ikäeroa 12 ja 8v. Lapset ainakin odottavat vauvaa innokkaasti mutta toivon ettei into laannu kun vauva kohta muuttuu todeksi.

Susq

Siskoni olivat 7- ja 9-vuotiaita minun syntyessäni. Eihän niitä yhteisiä leikkejä niin hirveästi ollut ja aika pienenä jäin "ainoaksi lapseksi" kotiin siskojen muuttaessa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Nyt ollessamme kaikki kolmenkympin paremmalla puolella olemme läheisiä ystäviä, niin olemme olleet kyllä yli 10 vuotta jo. En huolehtisi turhaan :) pienin voi olla ehkä jopa sosiaalisin koska leikkikaverit on hankittava oman kodin ulkopuolelta.

Vierailija

Minä olen 18 ja pikkuveljeni 7. Vaikka ikäeroa on, meillä on yhdessä todella hauskaa koska omaamme samanlaisen huumorintajun. Olemme hyvin läheisiä ja vanhempani ovat siitä onnellisia. Asun eri paikkakunnalla kuin veljeni, ja hän aina kyselee milloin tulen käymään :)

Vierailija

Äidilläni ja siskoltaan on 9 vuotta ikäeroa. Äiti muutti pois lapsuuskotoaan, kun sisko oli melkein 7-v. Kovin ovat läheisiä aikuisena olleet aina.

Vierailija

Pikkusiskollani, ja minulla on eroa 7 vuotta, mutta läheisiä ollaan. Hän on 15v, ja minä 22, ja pystyy kertomaan asioita, joita vanhemmille ei kehtaa. Tulee myös "bileitten" jälkeen luokseni yötä. Hänellä alkaa kohta lukio, ja pystyn sitten häntä auttelemaan niissä, kun olen perheen ainoa lukion käynyt.

Vierailija

Minulla ja sisaruksillani on yli 15 vuotta ikäeroa. Olimme läheiset lapsena ja nyt aikuisena. Ei niistä leikkikaveriksi mökillä ollut mutta siellä oli serkkuja ja muita kavereita. Heidän kanssa ollessa oli sellaista spesiaalia kun tehtiin kaikkea kivaa. Ja nyt heidän lasten kanssa puhutaan samalla tavalla kuin he minun kanssa.

Omalla tavalla sain parhaat puolet sisaruksista ja ainoana lapsena olemisesta. Sanoisin että ei ole oikeaa ikäeroa läheisyyden kannalta. On paljon sisaruksia joilla vuoden ikäero eikä tule toimeen keskenään. Enemmän se on luonteesta kiinni.

Vierailija

Typerä kysymys. Tottakai voi.

Itselläni on kolme pikkuveljeä, ikäerot minuun 8, 12 ja 13 vuotta. Kaikki ollaan jo aikuisia, samanlainen huumorintaju ja omat inside-vitsit. Ei sillä ikäerolla ole mitään merkitystä. Tottakai etenkin nuorempien kanssa heitän läppää, että koska olen aikanaan vaihtanut heidän vaippansa, he saavat kiitoksena vaihtaa minun sitten kun tämä isosisko makaa mummona hoitokodissa :D

Ei se ikä vaan suhteet - ihmin...

9 vuoden ikäero tuntui lapsena - aikuisina olemme parhaat ystävät. Sisaruus kantaa, kun suhteet on kunnossa. Olen myös nähnyt vierestä näin aikuisena, kuinka sisaruussuhteet voivat olla hyvinkin riitaista, vaikka ikäeroa olisi 1-3 vuotta.

Vierailija

Tiedän siskokset joilla ikäero 9v. Ainakin näin aikuisena ovat todella läheisiä, ovat kummeja toistensa lapsille ja ovat paljon tekemisissä keskenään. Sitä en tiedä miten lapsuuden/nuoruuden suhdettaan kuvailisivat, mutta ulkopuolisen silmiin siinä ei ollut havaittavissa mitään etäisyyttä tms.

Vierailija

Kiva, että joissain perheessä menee noin. Itselläni on 12 vuoden ikäero sisarukseen, eikä meistä ole koskaan läheisiä tullut. Ei edes aikuisiällä. Oikeastaan en edes tunne sisarustani, ne harvat ydessä olot ovat lähinnä kiusaaannuttavia ja en koe, että meillä olisi mitään yhteistä muuta kuin vanhemmat. En muista edes sisarukseni lapsuusajasta juuri mitään. Teinillä kun on omat (normaalit) kasvuongelmansa.

22v sisko

mä täytän lokakuussa 23v ja isäni puolelta on elokuussa 2v siskopuoli ja elo/syys/loka kuussa pitäisi tulla uus sisar.
22 ja 23 vuotta ikäeroa on paljon.

mua henkilökohtaisesti surettaa ja raastaa että mä en tuu koskaan saamaan heihin suhdetta kun asutaan 700km päässä,äitipuoleni vihaa minua ja aina kun tuun kotipaikkakunnalleni niin perhe (perheeseen kuuluu isäni, äitipuoli, äitipuolen lapsi ja siskopuoleni, en minä) perheen mökille.

ja se on tehty selväksi että minä en kuulu perheeseen jo suhteen alkuvaiheessa ennenkun oli yhteisiä lapsia.

Vierailija

Itse olen 6 lapsesta vanhin, nyt 25 vuotias. Sisarukseni ovat 23, 18, 6, 5 ja 4 vuotiaat. (6 ja 5 vuotiaat puolikkaita isän puolelta ja 4 vuotias äidin). Voisin melkein sanoa, että tuohon 4 vuotiaaseen itselläni on läheisimmät välit, hänen syntymästään asti meillä on ollut ihan omat "siskojutut" ja vietetty aikaa paljon yhdessä, vaikka ikänsä puolesta voisikin olla omakin lapsi. Etäisimmäksi sisaruksistani taas on jäänyt veljeni, joka siis vain 2 vuotta itseäni nuorempi. Olemme vain niin erilaisia keskenämme. Sanoisin että ei se katso ikää vaan luonteita :) toivon että sitten "aikuisina' olemme kaikki hyvissä väleissä, vaikka pienimpien opiskellessa lähestyn itse kypsää keski-ikää :D samoin 18-vuotiaalla siskollani on tähän perheen nuorimpaan aivan erityinen side. Uskallan väittää ettei nuorimmalta siskoltani ainakaan rakkautta ja välittäviä ihmisiä ympäriltään puutu vaikka kotonaan onkin ainut lapsi. Aina joku viemässä puistoon/yökylään/hoploppiin

Vierailija

Mulla on mun pikkusiskoon 8 vuotta ja nuorempaan pikkuveljeen 11 vuotta ikäeroa. Ollaan jo vuosia oltu siskon kanssa aivan todella läheisiä. Nykyään myös veljen kanssa, koska alkaa olla jo aikuinen, ja keskusteluaiheita löytyy enemmän kuin ennen. Toinen pikkuveli on mua kaksi vuotta nuorempi, ja lapsena oltiin kuin paita ja peppu, toisin kuin nuorempien sisarusten, mutta nykyään olen kaikkien kanssa yhtä läheinen.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat