Kommentit (6)

Vierailija

Entä jos toimittaisiin täysin toisinpäin ja opetettaisiin lapsia kunnioittamaan tavaroita? kerätään lelut leikin päätteeksi, varmistetaan, että kaikki osat ovat tallessa, ei rikota, ei sotketa. Ja opetetaan sekin, että meidän lapsen risa lelu ei ole kenenkään lapsen ilo, ei kierrätettynä eikä lahjana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entä jos toimittaisiin täysin toisinpäin ja opetettaisiin lapsia kunnioittamaan tavaroita? kerätään lelut leikin päätteeksi, varmistetaan, että kaikki osat ovat tallessa, ei rikota, ei sotketa. Ja opetetaan sekin, että meidän lapsen risa lelu ei ole kenenkään lapsen ilo, ei kierrätettynä eikä lahjana.

Eikös tämä ole erittäin suuri osa tavarataitoja. Eli hankitaan laatua, ei määrää (huom. kaikki isovanhemmat...) jolloin tavaralla on suurempi arvo. Turhan ostelu lopetetaan, ja kun tavara oikeasti hajoaa, se laitetaan roskiin kuljeksimasta.

Minusta tärkeää opetettavaa lapsille, siinä missä sekin että ruokaa ostetaan vaan tarpeeseen ja sotkut siivotaan eikä jätetä lojumaan.

Vierailija

Olen lukenut tuon kirjan ja Jennin blogikin on tuttu.Mielestäni juuri nämä mainitsemasi ovat niitä tavarataitoja joita hän peräänkuuluttaa.Ei ole mikään konmarin suomikopio vaan ihan oma juttunsa, blogin nimen mukaisesti, arkijärki :)

Vierailija

Joku ehkä tarvitsee apua tämän aiheen kanssa, joten hyvä että siihen on saatavilla vinkkejä.

Itse en osaa tähän samaistua koska hankkimalla vain sen mitä tarvitsee, ei koti ole täynnä tavaraa. Ja kun suhtautuminen materiaan ja omat arvot on kunnossa, ei rikkinäisen tavaran poisheitto ole ongelma.

Jos on hankaluuksia tämän suhteen niin pyrkisin ennemminkin selvittämään syytä tähän kuin hallitsemaan oireilua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joku ehkä tarvitsee apua tämän aiheen kanssa, joten hyvä että siihen on saatavilla vinkkejä.

Itse en osaa tähän samaistua koska hankkimalla vain sen mitä tarvitsee, ei koti ole täynnä tavaraa. Ja kun suhtautuminen materiaan ja omat arvot on kunnossa, ei rikkinäisen tavaran poisheitto ole ongelma.

Jos on hankaluuksia tämän suhteen niin pyrkisin ennemminkin selvittämään syytä tähän kuin hallitsemaan oireilua.

Minusta tämän syyn ei tarvitse olla sen dramaattisempi kuin että kotoa ei ole saanut asiaan minkäänlaista mallia. Ihan niinkuin kaikkeen muuhunkin mikä tulee toisilta "luonnostaan" ja toiset taas tarvitsevat asiaan enemmän keskittymistä. Ja kun tämmöisiä tapoja lapsesta asti opetetaan muun elämän ohessa, ne toivottavasti ovatkin aikuisena kohdallaan. Eikö tässä juuri siitä ole kysymys?

Vierailija

Liiat lelut voi myös kerätä vaikka isoon kassiin ja viedä varastoon. Lapsi kaipaa niitä aikansa, mutta unohtaa kuitenkin pian. Voi mikä riemu, kun ne saakin parin kuukauden kuluttua takaisin, ovat tuttuina usein mieluisampia kuin pussillinen aivan uusia. Samalla voi sitten laittaa toisen kassillisen muita leleja varastoon "lepäämään" ja palauttaa/vaihtaa ne vuorostaan - mitään ei siis tarvitse myydä tai antaa pois, eikä juuri uusiakaan ostaa, kunhan osa leluista on vuorollaan poissa köytöstä (ja tilaa viemästä). Meillä lapset haluavat pitää kukin vain yhden tietyn nuken/kaivurin aina, legojen lisäksi, kaikki muu käy "lepäämässä".

Eräs kokenut ranskalaisäiti muuten opetti teini-ikäisiä lapsiaan, että ellei tavaroistaan pidä huolta, ne kostavat: ne joko rikkoutuvat, likaantuvat tai suorastaan katoavat.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat