Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yksinhuoltajan huoli: Mistä lapsi jää paitsi, jos hänellä ei ole isää?

Kuva: Jenni Väre

Veera Lampi on lapsensa yksinhuoltaja. Olenko epäonnistunut äitinä, kun en voi tarjota lapselleni onnellisen parisuhteen mallia, Veera pohtii.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (45)

babysitter

Lapsi tulee kärsimään isän puutteesta koko elämänsä. Sitä et voi todisteluillasi miksikään muuttaa. Ja mitä isän puutteesta seuraa? Luepa Tapio Puolimatkan kirja Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin. Sen jälkeen ei tarvitse enää arvuutella vaan varautua tulevaan.     

Vierailija

Kyllä lapsesi pärjää aivan hyvin ilman isääkin. Minun mummoni sai aviottoman lapsen yli 40-vuotiaana. Hän oli tukkikämpällä emämtänä ja sekaantui siellä johonkin perheelliseen mieheen. Onneksi mies sentään oli komea ja tätini peri häneltä kauniin ulkonäön, joka auttoi häntä paljon elämässään-. .Täti kasvoi täysin tietämättönä isästään, eikä mummmokaan hänestä mitään puhunut. Jotain elatusmaksuja sentään saatiin. 

Eräänä päivänä jo teinityttönä täti sai kuulla, että hänen isänsä oli bussikuskina  ja oli sillä hetkeää yksinään taukokopissa. Täti meni ja esittäytyi isälleen.  Isä ei ajanut häntä pois, antoi jopa passikuvansakin muistoksi. Se olikin tarpeen, koska sen jälkeen täti ei ole ollut missään tekemisissä isänsä kanssa. Isä ei  välittänyt ottaa mitään yhteyttä tai osoittanut mitään kiinnostusta tyttäreensä. Ainoa muist tädillä on tuo passikuva. Isän hautajaisin tai perinnönjäkoon häntä ei kutsuttu, ilmeisesti mies ei ollut siis tunnustanut häntä. 

Kokemus oli katkera tädilläni. Hän ei merkinnyt isälle mitään.Sinunkin lapsellasi on isä. Kyllä hän otta yhteyttä itse, jos hän vähänkään välittää lapsestaan.  

Vierailija

Isän merkitystä ei pidä vähätellä. Joku kokee eri tavalla asiat, tilanteet ym mutta aika paljon ihmiset ovat sitten aikuisena avautuneet ja kertoneet että oli kuin yksi palapelin osa oli pois kun ei isää ollut tavannut. Monelle riitti että sai tavata edes sen kerran. Nuo ovat eräästä kirjasta jonka olen lukenut.

Vierailija

Entä jos lapsi ehtii elää isänsä kanssa sen aikaa, että tietää äidin eronneen miehensä alkoholismin ja väkivaltaisuuden vuoksi. Mitä se aiheuttaa lapselle? Onko pahempaa kuin isättömyys?

Vierailija

Siellähän se ollennainen tulikin: "... lapsi ei osaa kaivata sellaista, mitä hänellä ei ole koskaan ollut, elleivät aikuiset syötä hänelle tuota kaipuuta. Jos minä en näe ongelmaa tai puutetta perheemme kokoonpanossa, ei lapsikaan sellaista näe."

terveisin, isättä kasvanut, tasapainoinen aikuinen nainen

Vierailija

Ihan turha tuollaista on miettiä. Ensinnäkin, jokaisella ei ole hyvää parisuhdetta vaikka parisuhdetta olisikin. Toisekseen kaikki isät eivät ole hyviä isiä, jotku isät voivat jopa traumatisoida lasta ja tuoda tämän elämään enemmän pahaa kuin hyvää. Sama koskee tietysti myös äitejäkin.
Jossittelu on aivan turhaa, kun muuttuvia tekijöitä on niin paljon, ei voida sanoa että isä lapsen elämässä toisi siihen välttämättä mitään hyvää. Tietysti ihannetilanteessa tuo jotakin hyvääkin.

Minulla oli isäpuoli ja voisin sanoa, että KENTIES olisi parempi ollut ilman häntä. Toisaalta ei noinkaan voi ajatella, koska vaikka touhu oli välillä varsin sadistista alistamista (pääasiassa henkisesti), niin toki hän on tuonut paljon hyvääkin elämääni, ollaan väleissä tänä päivänäkin. Jälleen: Jossittelu on aivan turhaa, vaikka hän aiheutti minulle psykologisia ongelmia, niin mistään ei voi tietää, että olisiko ne ongelmat paljon pahempia ilman häntä tai olisinko jopa kuollut ilman häntä.

Vierailija

Nooh, minä jouduin katkaisemaan välit lasteni isään lopullisesti erittäin julman väkivallan vuoksi, lapset eivät ole nähneet isäänsä vuosiin ja me pärjäämme hienosti. Minulla on veljiä, joista on lapset saaneet tervettä mallia ja löysin itselleni miehen, joka on todella esimerkillinen lapsilleni. Hyvin valitettavaa sen sijaan on ne tapaukset, joissa yleensä äiti katkeruuksissaan evää isän osallistumisen lasten elämään. Puhuin asiasta erään papin kanssa, joka menetti yhteyden lapsiinsa äidin vuoksi, mutta ovat nyt sitten yhteyksissä lasten aikuistuttua.

Vierailija

Vastaus kysymykseesi on kyllä olet epäonnistuja, mutta lohdutukseksi kaltaisiasi on monia.

Olet tehnyt sarjan huonoja valintoja ja nyt niiden kanssa pitää vaan elää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siellähän se ollennainen tulikin: "... lapsi ei osaa kaivata sellaista, mitä hänellä ei ole koskaan ollut, elleivät aikuiset syötä hänelle tuota kaipuuta. Jos minä en näe ongelmaa tai puutetta perheemme kokoonpanossa, ei lapsikaan sellaista näe."

terveisin, isättä kasvanut, tasapainoinen aikuinen nainen

Olen eri mieltä, olen isätön ja koko elämäni olen kaivannut isää elämääni.

terveisin, isättä kasvanut, tasapainoton aikuinen nainen

Vierailija

Kyllä se lspsi tasapainoiseksi tulee ihan yhdenkin vanhemman kanssa kunhan järki on päässä ja fiilis normaali. Ei se lapsi isää sen enempää kaipaa, kun ei sitä ole. Ja se, että jos kaipaakin, niin sitten asiasta keskustellaan ja käydään sitä läpi. Mieluummin ilman isää, kuin sotaisa lapsuus.

Vierailija

Kyllähän ydinperheessä lapsella on kaksinkertainen perusturva ja kahden ihmisen varallisuus kasvatuksessa aina plussaa. Kuitenkin eletään kilpailuyhteiskunnassa, jossa heikot ei oikein pärjää. Tälläkin palstalla saa sitten ihmetellä mielenterveysongelmaisia, joista moni yksinhuoltajaperheistä lähtöisin.

Vierailija

Jaa..eipä ydinperhe takaa turvaa,koska niitä mielenterveysongelmaisia löytyy joka oksalta.Näitä ydinperheitä kutsutaan traumaperheiksi.Yleensä yksinhuoltajaperheissä ne äidit jäävät hoitamaan lapsia ja kyllä äitienpäivänä sai taas lukea näistä upeista äideistä.

Lilimarleen

Olen kasvattanut lapseni ilman hänen isäänsä. Meillä on mennyt pääsääntöisesti oikein hyvin. Itsenäistymisvaiheessa hän kipuili asiaa, oli minullekin vihainen, kun hänellä ei ole isää. Kun kipu oli kestetty, hän itsenäistyi ja on nykyään tasapainoinen, ihana nuori nainen. Seurustelee ja luottaa itseensä ja tulevaisuuteensa.
Yksi rakastava vanhempi riittää, mutta on hyväksyttävä kipu isättömyydestä, kun se lapsen mieleen tulee. Se on käytävä läpi ja hyväksyttävä. Sitten kaikki on hyvin. Näin meillä. Onnea Teille❤️

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat