Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Poiminta

Ei syyllistytä lastensaannin lykkäämisestä – äidit kertovat, mikä päätökseen vaikutti

Kuva: 123rf

Yhä useampi naisista saa esikoisensa 35-vuotiaana tai vanhempana. Miksi?Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (40)

Lopullisesti lapseton

Ei tietenkään pidä syyllistää, mutta kyllä minusta asiaa pitää silti pitää esillä, ettei monelle kävisi niin kuin itselleni. Olin nuorempana hyvin urakeskeinen enkä keskittynyt edes puolison etsimiseen. Kun sitten viimein noin 40 vuotiaana löysin puolison ja minulle oli selvinnyt haluavani lapsia, se ei enää endometrioosin takia ollutkaan mahdollista. En siis ollut aikaisemmin tietoinen endometrioosistanikaan, vaan se löytyi vasta hedelmöityshoidoissa 40-vuotiaana. Toivon todella, että joku esim. lääkäri olisi minua nuorempana tästä varoittanut, vaikka kyllä olin tietoinen naisen hedelmällisyyden laskusta. Elin kuitenkin terveellisesti enkä uskonut, että juuri minulla olisi hedelmällisyysongelmia. Nykyisin neuvon lapsia ehdottomasti haluavia aloittamaan yrittämisen mahdollisimman aikaisin, sillä hedelmöityshoidotkaan eivät auta loputtomasti, kohdussa oleviin ongelmiin ei juuri ollenkaan. Joskus on oikeasti liian myöhäistä ja se saattaa henkilön tietämättäkin olla aikaisemmin kuin useimmilla.

Vierailija

Miksi aina luullaan, että ura olisi ainoa syy, miksi lastentekeminen siirtyy?

Olen joskus puoleksi vitsillä itsekin erehtynyt sanomaan, että olisi pitänyt tehdä lapset nuorempana. Mutta olisinko oikeasti ollut sellaisessa elämäntilanteessa, missä lapset oli hyvä vaihtoehto? En.

Ensimmäinen suhde ~18v meni nurin. Exä halusi erota, kun kaverit, baarit ja kaikki muu kiinnosti enemmän kuin elämä mun kanssa. Siinä meni aikansa erosta toipumiseen, sydänkin kun särkyi.
Sen jälkeen kyllä kävin treffeillä ja välillä tapailinkin vähän aikaa jotain. Mikään ei kuitenkaan silloin johtanut vakavaan suhteeseen. Joskus itse tuumasin ei kiitos, pari kertaa taas ehdin jo ihastua, mutta mies ilmoitti että ei kiitos.
Sitten oli ongelmia lapsuudenperheessä: kuolemaa ja sairautta. Olin henkisesti aika kulutettu ja elämänkumppanin etsintä vähän aikaa ei ollut päällimmäisenä mielessä.
Kun lopulta nykyisen miehen tapasin, niin kyllähän siinä 30 jo paukkui. Perhe perustettiin, mutta ensin toki seurusteltiin, asuttiin yhdessä jne. Joten joo, ensisynnytys oli yli kolmikymppisenä. Parempi silti näin, kuin hätäisten tehty vahinkolapsi jollekin silloin nuorempana, kun kunnon kumppania ei vain osunut omalle kohdalle.

Vierailija

Minä sain lapseni jo neljänkympin päälle päästyäni. Olin parikymppisestä asti suhteessa, jossa oli sairautta ja monen moista ongelmaa. Se päättyi kun olin 36. Leskirouvaa sitten kumminkin vielä lykästi ja löysin uuden suhteen ja sen vakiinnuttua tuli lapsikin puheisiin. Vielä ennätti. Toista ei kylläkään ole enää kuulunut.

Vierailija

suvussa on nainen joka on saanut kaikki 3 lastaan +40-iässä ja nainen joka sain ainoan lapsensa 45-vuotiaana. lisäksi pariskunta joka avioitui jo 24-vuotiaina mutta sai kaikesta yrittämisestä huolimatta ensimmäisen ja ainoan lapsen vasta 32-vuotiaana hedelmöityshoitojen tuloksena

Vierailija

Jotenkin tuntuu monelta unohtuvan se, että kaikki eivät löydä puolisoa, jonka kanssa saada lapsia. Varsinkin osa nykymiehistä on sellaisia tyyliviirejä, ettei tulisi mieleenkään lisääntyä heidän kanssa.
Tuntuu, että puolisolla ei ole väliä monellekaan, jotka lapsia hankkivat. Sitten itketään, kun mies jännästi osoittautuukin kusipääksin lastenvalvojan luona riidellään.
Itseäni ei useinkaan yllätä tämä asia.

Vierailija

Ura ei todellakaan ole ollut syynä lapsettomuuteen, koska mitään uraa ei ole ollutkaan. Olen pienipalkkainen toimisotyöntekijä, joka ilomielin olisi tehnyt nuorempana pari lasta ja käyttänyt hyväkseen kaikki hoitovapaat ym. Minulla ei myöskään ole ollut koskaan sellaista miestä, jonka kanssa olisi voinut lapsia edes yrittää. Nuoruuden liitossa mies osoittautui juopoksi ja löikin minua, jonka jälkeen lopetin suhteen. En ole onnistunut tapaamaan ketään kunnon miestä. Tai olen mutta nämä miehet eivät halunneet perustaa perhettä minun kanssani. Ilmeisesti en ole vaimomatskua. Olen ihan tavallinen nainen ja minun kaltaisiani on muitakin. Tyhmää kuulla olevansa esim. nirso, minun mieshistoriallani en ole todellakaan ollut nirso. Haluan, että mies on kunnolline perhettään arvostava kiva mies, ei juoppo naistenhakkaaja. Jos se on nirsoutta niin sitten on. Yksin en ole lasta halunnut hankkia. Nyt on lastentekovaihe iän puolesta jo ohi.

Pandora

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? 

Mulle tuli vauvabuumi ja haluaisin lapsen. Toivoisin miehenkin saavani mutta lapsikin riittää. 

Mä olen 51 v.

Vierailija

Vakituinen työpaikka +30-vuotiaana (sitä ennen 10 vuotta putkeen 1-6kk mittaisissa pätkätöissä, jotka perusteltiin laillisesti "projektityönä"). Pitkän parisuhteen iso kriisi 30-33-vuotiaana. 35 vuotiaana tuli lapsi, kahden vuoden yrittämisen jälkeen.

Vierailija

Olen kohta 32-vuotias. Olen alkanut ajatella, että lapselle olisi nyt hyvin elämässä tilaa ja aikaa. Mutta sopivaa Miestä ei ole löytynyt (henkisesti keskenkasvuisia poikia vaan,  vaikka kaikki olleetkin iältään minua vanhempia). Olen ollut neljä kertaa kihloissa, pääosin kaikki parisuhteet on olleet pitkiä (5-6 vuotta tai vähintään 2-3 vuotta kestäviä). Aina lopulta kuitenkin huomannut, ettei kuitenkaan oltu oikeita toisillemme. No, ehkä se kunnon mies vielä tulee vastaan. Tai jos ei tule, niin varmaankin parin vuoden päästä teen lapsen sitten yksin.

Vierailija

Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja ajattelin että 25 vuotiaana alottaisin perheenperustamisen. No eihän sitä perhettä ole helppo yksin perustaa ja lopulta tulin äidiksi vasta 35 vuotiaana. Oman lapsen kaipuu on ollut kova ja on ollut raastavaa elää ihmissuhteissa, joissa toive lapsesta ei ole molemminpuoleinen.

Ensimmäinen kumppanini tahtoi siirtää lastentekoa aina myöhemmäksi ja lopulta hän ei enää halunnut edes keskustella koko asiasta ja ymmärsin ettei hän todennäköisesti edes halua koskaan lapsia. Hän ei vain halunnut sanoa asiaa minulle, koska ei kuitenkaan halunnut luopua minusta. Asian ymmärrettyäni erosimme ja kesti jokunen vuosi tavata uusi kumppani. Tietenkin jo tapailuvaiheessa halusin tietää kuuluuko perheen perustaminen myös mihen suunnitelmiin. Suhde syveni, sovittiin yhteenmutosta ja myös ajankohta perheenlisäykselle. Kun perheenperustaminen sitten tuli ajankohtaiseksi, niin mies ei enää ollutkaan halukas lapsentekoon.. Hänellä oli lapsia jo entisestä liitosta ja ei enää halunnut lisää lapsia. Ketään ei voi pakottaa lisääntymään, mutta tunsin itseni todella petetyksi, koska hän oli aiemmin sanonut aivan muuta ja en olisi lähtenyt syventämään suhdetta miehen kanssa, joka ei halua lapsia.

Moni on lapseton vailla mitään fyysistä rajoitetta ja se on todella raastavaa jos toive omasta perheestä on suuri. Pelkäsin todella jääväni lapsettomaksi ja mietin mitää vikaa minussa on, että en kelpaa äidiksi.

Lopulta 35 vuotiaana sain lapsen ja olen maaiman onnellisin nyt 1 vuotiaan pojan äiti. Enää ei kaduta etten saanut lapsia aiemmin, vaan olen iloinen että elän elämäni parasta aikaa juuri nyt.

Vierailija

Lopullisesti lapseton kirjoitti:
Ei tietenkään pidä syyllistää, mutta kyllä minusta asiaa pitää silti pitää esillä, ettei monelle kävisi niin kuin itselleni. Olin nuorempana hyvin urakeskeinen enkä keskittynyt edes puolison etsimiseen. Kun sitten viimein noin 40 vuotiaana löysin puolison ja minulle oli selvinnyt haluavani lapsia, se ei enää endometrioosin takia ollutkaan mahdollista. En siis ollut aikaisemmin tietoinen endometrioosistanikaan, vaan se löytyi vasta hedelmöityshoidoissa 40-vuotiaana. Toivon todella, että joku esim. lääkäri olisi minua nuorempana tästä varoittanut, vaikka kyllä olin tietoinen naisen hedelmällisyyden laskusta. Elin kuitenkin terveellisesti enkä uskonut, että juuri minulla olisi hedelmällisyysongelmia. Nykyisin neuvon lapsia ehdottomasti haluavia aloittamaan yrittämisen mahdollisimman aikaisin, sillä hedelmöityshoidotkaan eivät auta loputtomasti, kohdussa oleviin ongelmiin ei juuri ollenkaan. Joskus on oikeasti liian myöhäistä ja se saattaa henkilön tietämättäkin olla aikaisemmin kuin useimmilla.

Onnekas! Saat elää ilman lapsia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja ajattelin että 25 vuotiaana alottaisin perheenperustamisen. No eihän sitä perhettä ole helppo yksin perustaa ja lopulta tulin äidiksi vasta 35 vuotiaana. Oman lapsen kaipuu on ollut kova ja on ollut raastavaa elää ihmissuhteissa, joissa toive lapsesta ei ole molemminpuoleinen.

Ensimmäinen kumppanini tahtoi siirtää lastentekoa aina myöhemmäksi ja lopulta hän ei enää halunnut edes keskustella koko asiasta ja ymmärsin ettei hän todennäköisesti edes halua koskaan lapsia. Hän ei vain halunnut sanoa asiaa minulle, koska ei kuitenkaan halunnut luopua minusta. Asian ymmärrettyäni erosimme ja kesti jokunen vuosi tavata uusi kumppani. Tietenkin jo tapailuvaiheessa halusin tietää kuuluuko perheen perustaminen myös mihen suunnitelmiin. Suhde syveni, sovittiin yhteenmutosta ja myös ajankohta perheenlisäykselle. Kun perheenperustaminen sitten tuli ajankohtaiseksi, niin mies ei enää ollutkaan halukas lapsentekoon.. Hänellä oli lapsia jo entisestä liitosta ja ei enää halunnut lisää lapsia. Ketään ei voi pakottaa lisääntymään, mutta tunsin itseni todella petetyksi, koska hän oli aiemmin sanonut aivan muuta ja en olisi lähtenyt syventämään suhdetta miehen kanssa, joka ei halua lapsia.

Moni on lapseton vailla mitään fyysistä rajoitetta ja se on todella raastavaa jos toive omasta perheestä on suuri. Pelkäsin todella jääväni lapsettomaksi ja mietin mitää vikaa minussa on, että en kelpaa äidiksi.

Lopulta 35 vuotiaana sain lapsen ja olen maaiman onnellisin nyt 1 vuotiaan pojan äiti. Enää ei kaduta etten saanut lapsia aiemmin, vaan olen iloinen että elän elämäni parasta aikaa juuri nyt.

Miten lapsen kanssa voi olla elämän parasta aikaa? Kun koko oma elämä on mennyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja ajattelin että 25 vuotiaana alottaisin perheenperustamisen. No eihän sitä perhettä ole helppo yksin perustaa ja lopulta tulin äidiksi vasta 35 vuotiaana. Oman lapsen kaipuu on ollut kova ja on ollut raastavaa elää ihmissuhteissa, joissa toive lapsesta ei ole molemminpuoleinen.

Ensimmäinen kumppanini tahtoi siirtää lastentekoa aina myöhemmäksi ja lopulta hän ei enää halunnut edes keskustella koko asiasta ja ymmärsin ettei hän todennäköisesti edes halua koskaan lapsia. Hän ei vain halunnut sanoa asiaa minulle, koska ei kuitenkaan halunnut luopua minusta. Asian ymmärrettyäni erosimme ja kesti jokunen vuosi tavata uusi kumppani. Tietenkin jo tapailuvaiheessa halusin tietää kuuluuko perheen perustaminen myös mihen suunnitelmiin. Suhde syveni, sovittiin yhteenmutosta ja myös ajankohta perheenlisäykselle. Kun perheenperustaminen sitten tuli ajankohtaiseksi, niin mies ei enää ollutkaan halukas lapsentekoon.. Hänellä oli lapsia jo entisestä liitosta ja ei enää halunnut lisää lapsia. Ketään ei voi pakottaa lisääntymään, mutta tunsin itseni todella petetyksi, koska hän oli aiemmin sanonut aivan muuta ja en olisi lähtenyt syventämään suhdetta miehen kanssa, joka ei halua lapsia.

Moni on lapseton vailla mitään fyysistä rajoitetta ja se on todella raastavaa jos toive omasta perheestä on suuri. Pelkäsin todella jääväni lapsettomaksi ja mietin mitää vikaa minussa on, että en kelpaa äidiksi.

Lopulta 35 vuotiaana sain lapsen ja olen maaiman onnellisin nyt 1 vuotiaan pojan äiti. Enää ei kaduta etten saanut lapsia aiemmin, vaan olen iloinen että elän elämäni parasta aikaa juuri nyt.

Miten lapsen kanssa voi olla elämän parasta aikaa? Kun koko oma elämä on mennyt.

Miksi kuvittelet ettei äitiys olisi osa naisen omaa elämää? Sehän on vain sen yksi aspekti kuten olla tytär, vaimo tai uranainen.

Vierailija

Lykkäämisestä ja lykkäämisestä. Eivät kaikki edes halua lapsia! Uskokaa jo. Tällä palstallakin on viikoittain useita aloituksia ja kymmeniä postauksia naisten vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.

Miksi lehdissä edelleen kuvitellaan ja odotetaan, että kaikki naiset haluaisivat lapsia? Hesarissakin joka ikinen viikko kaksi juttua, jossa maanitellaan (tietenkin ainoastaan naisia, ikään kuin asia ei kuuluisi miehille lainkaan) tekemään lapsia.

Vielä kerran:

KAIKKI. NAISET. EIVÄT. AIO. TEHDÄ. LAPSIA. JA. SE. ON. ERINOMAINEN. ASIA!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lopullisesti lapseton kirjoitti:
Ei tietenkään pidä syyllistää, mutta kyllä minusta asiaa pitää silti pitää esillä, ettei monelle kävisi niin kuin itselleni. Olin nuorempana hyvin urakeskeinen enkä keskittynyt edes puolison etsimiseen. Kun sitten viimein noin 40 vuotiaana löysin puolison ja minulle oli selvinnyt haluavani lapsia, se ei enää endometrioosin takia ollutkaan mahdollista. En siis ollut aikaisemmin tietoinen endometrioosistanikaan, vaan se löytyi vasta hedelmöityshoidoissa 40-vuotiaana. Toivon todella, että joku esim. lääkäri olisi minua nuorempana tästä varoittanut, vaikka kyllä olin tietoinen naisen hedelmällisyyden laskusta. Elin kuitenkin terveellisesti enkä uskonut, että juuri minulla olisi hedelmällisyysongelmia. Nykyisin neuvon lapsia ehdottomasti haluavia aloittamaan yrittämisen mahdollisimman aikaisin, sillä hedelmöityshoidotkaan eivät auta loputtomasti, kohdussa oleviin ongelmiin ei juuri ollenkaan. Joskus on oikeasti liian myöhäistä ja se saattaa henkilön tietämättäkin olla aikaisemmin kuin useimmilla.

Onnekas! Saat elää ilman lapsia.

Todella onnekas. Olen aivan samaa mieltä. Toivottavasti nämä osaavat olla kiitollisia suuresta lahjastaan.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat