Kommentit (8)

Willy Loman
Seuraa 
Liittynyt11.8.2016

Tai sitten lapsi alistetaan vanhempiensa terapeutiksi, julkisivun kiillottajaksi ja viestinviejäksi, kun muu yhteydenpito on katkennut. Tällaiset vanhemmat tuskin ilmaisevat Vauva-lehdessä huolensa siitä miten lapset erosta selviävät.

Vierailija

Willy Loman kirjoitti:
Tai sitten lapsi alistetaan vanhempiensa terapeutiksi, julkisivun kiillottajaksi ja viestinviejäksi, kun muu yhteydenpito on katkennut. Tällaiset vanhemmat tuskin ilmaisevat Vauva-lehdessä huolensa siitä miten lapset erosta selviävät.

Ei pidä antaa tilanteen mennä niin pitkälle vaan selvittää asiat aikuismaisesti.

Jarno

Miten selvität asian aikuismaisesti kun toinen on henkisesti epävakaa? Mieli järkkyi erosta, kulissit kaatuivat, elämä olikin kovaa. Lapset joutuivat kuuntelemaan äidin vuodatuksia joko suoraan tai niin, että äiti soitti kaikille mahdollisille isän sukulaisille ja haukkui lasten isää. Asioita ei saatu sovittua lastenvalvojan, lastensuojelun eikä käräjien avulla.

Nyt on menossa seitsemäs vuosi ilman lapsiani. Tyttären kanssa minulla oli "vuositapaaminen" kun kävin katsomassa Järvenpään Koivusaaren koulun kevätjuhlan. Siellä oli iskän prinsessa, pieni tyttöni oli kasvanut niin että jätti taakseen peruskoulun.

Kunpa vain saisivat mahdollisuuden omaan ajatteluun. Manipuloinnista toipumiseen menee varmaan vuosia jos ei jopa loppuelämä.

Isän rakkaus ei ole Suomessa arvokasta. "Lasten etu" on iso vitsi. Kukaan ei ole ottanut tosissaan huoltani lasteni henkisestä hyvinvoinnista. Usein olen sitä pyytänyt, turhaan.

Yhteishuoltajuus on, mutta se ei merkitse mitään. Saan tietoni lasten elämästä lukemalla Helmeä ja Wilmaa.

Vierailija

Meilläkin on vuoroviikkoperhe. Itse koen olevani viikoillani lapsille enemmän läsnä kuin ydinperheessä. Ei haittaa ollenkaan, että paikalla on vain yksi aikuinen. Lapsettomilla viikoilla ehdin keskittyä omiin asioihini, jolloin lapsiviikot ovat selkeästi perheaikaa. Samoin tiedän, että lasten isä on eron jälkeen lähentynyt henkisesti lastensa kanssa. Ydinperheessämme oli kaksi vanhempaa, mutta kireä ilmapiiri, väsynyt äiti ja etäisempi isä. Onko se sitten parempi kuin kaksi kotia, joissa kummallakin vanhemmalla on tilaa olla omanlaisensa vanhempi, joissa molempien suhde lapsiin on syventynyt, ja joissa tasa-arvoinen vanhemmuus toteutuu?

Vierailija

Meillä mies lähti nuoren pimun mukaan marraskuussa. Lapset eivät ole kertaakaan olleet isällään yötä. Nähneet isän luona maksimissaan 3-4 kertaa. Uusi rakkaus vie kaiken ajan ja rahan.
Vanhempi lapsista on nyt masentunut ja joutui viime viikolla osastolle. Nuorempi reagoi lintsaamalla koulusta.
Ei tämä ole herkkua minulle äitinäkään huolehtia pienellä palkalla isosta talosta ja kaikista lasten menoista.

Vierailija

Oma tärkein vinkkini eroavalle on, ettei toista vanhempaa saa missään nimessä haukkua lapsille. Ei, vaikka mikä olisi (tetenkin nyt hengenvaaralliset tapaukset erikseen ym.). Lapsille ei kuulu eron syy, ja heitä pitää tukea luomaan hyvä suhde molempien vanhempien kanssa. Jos siis vanhemmat haluavat vastuunsa kantaa. Liikaa olen nähnyt tapauksia, missä yritetään erottaa lapsi toisesta vanhemmasta. Olen tosin nähnyt myös miehiä, jotka syyttävät exää vieroittamisesta, vaikka eivät itse ole todellisuudessa kiinnostuneita lapsistaan. Mutta silti, älä mollaa toista vanhempaa lasten kuullen! Jos isä on lähtenyt nuoremman pimun matkaan (kuten omanikin), älä sano lapselle, että "isä nyt ei vaan halunnut asua meidän kanssa". Kerro lapselle, että "äiti ja isä eivät halunneet enää asua yhdessä, mutta molemmat rakastavat teitä". Kokemuksesta tiedän, että tää on pirusti vaikeampi toteuttaa, ku sanoa. Mutta sen verran pitää aikuisen ihmisen kyetä nielemään vihansa ja katkeruutensa, että siihen kykenee. Ja pidä huoli, ettei se vihainen isoäiti kerro lapsille omia faktojaan erosta!

Älkää jumalauta aikuiset ihmiset pitääkö lapsia pelinappuloina! Oikein hoidettuna ero on lapsille parempi asia, kuin riitaisa ydinperhe. Mutta se vaatii aikaa ja molemmin puolista tahtoa laittaa lapset etusijalle.

Oma exäni teki ehkä vittumaisimmat temput, mitä voi vaimolleen tehdä. Lapsille asia ei kuulu, eikä heidän tarvitse ikinä asiasta kuulla. Ellei isä itse halua joskus totuutta kertoa. Kaverit ovat sitä varten, että voi katkeruutensa vuodattaa. Isän rakkaus lapsiaan kohtaan ei häviä, vaikka heidän äitiään ei rakastakaan. Ja mikä parasta, nyt lapsilla on mahdollisuus saada normaalin rakastavan parisuhteen malli isänsä luona (ja ehkä joskus äitinsäkin), mitä me emme yhdessä olisi ikinä vanhempina pystyneet heille näyttämään. Jos olisin joskus alistunut mollaamaan lasten isää suutuspäissäni, katuisin sitä nyt todella paljon. Nyt me ollaan hyvä tiimi ja pystytään sovussa hoitamaan kaikki lasten asiat.

Nimim. "Viisi vuotta erosta ja lapset selvinneet hyvin"

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oma tärkein vinkkini eroavalle on, ettei toista vanhempaa saa missään nimessä haukkua lapsille. Ei, vaikka mikä olisi (tetenkin nyt hengenvaaralliset tapaukset erikseen ym.). Lapsille ei kuulu eron syy, ja heitä pitää tukea luomaan hyvä suhde molempien vanhempien kanssa. Jos siis vanhemmat haluavat vastuunsa kantaa. Liikaa olen nähnyt tapauksia, missä yritetään erottaa lapsi toisesta vanhemmasta. Olen tosin nähnyt myös miehiä, jotka syyttävät exää vieroittamisesta, vaikka eivät itse ole todellisuudessa kiinnostuneita lapsistaan. Mutta silti, älä mollaa toista vanhempaa lasten kuullen! Jos isä on lähtenyt nuoremman pimun matkaan (kuten omanikin), älä sano lapselle, että "isä nyt ei vaan halunnut asua meidän kanssa". Kerro lapselle, että "äiti ja isä eivät halunneet enää asua yhdessä, mutta molemmat rakastavat teitä". Kokemuksesta tiedän, että tää on pirusti vaikeampi toteuttaa, ku sanoa. Mutta sen verran pitää aikuisen ihmisen kyetä nielemään vihansa ja katkeruutensa, että siihen kykenee. Ja pidä huoli, ettei se vihainen isoäiti kerro lapsille omia faktojaan erosta!

Älkää jumalauta aikuiset ihmiset pitääkö lapsia pelinappuloina! Oikein hoidettuna ero on lapsille parempi asia, kuin riitaisa ydinperhe. Mutta se vaatii aikaa ja molemmin puolista tahtoa laittaa lapset etusijalle.

Oma exäni teki ehkä vittumaisimmat temput, mitä voi vaimolleen tehdä. Lapsille asia ei kuulu, eikä heidän tarvitse ikinä asiasta kuulla. Ellei isä itse halua joskus totuutta kertoa. Kaverit ovat sitä varten, että voi katkeruutensa vuodattaa. Isän rakkaus lapsiaan kohtaan ei häviä, vaikka heidän äitiään ei rakastakaan. Ja mikä parasta, nyt lapsilla on mahdollisuus saada normaalin rakastavan parisuhteen malli isänsä luona (ja ehkä joskus äitinsäkin), mitä me emme yhdessä olisi ikinä vanhempina pystyneet heille näyttämään. Jos olisin joskus alistunut mollaamaan lasten isää suutuspäissäni, katuisin sitä nyt todella paljon. Nyt me ollaan hyvä tiimi ja pystytään sovussa hoitamaan kaikki lasten asiat.

Nimim. "Viisi vuotta erosta ja lapset selvinneet hyvin"

Upeaa, että olet pystynyt tuohon! Hatunnosto täältä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat