Muusu - eilinen Inhimillinen tekijä. Ajatuksia?
Olen sitten varmasti suvaitsematon juntti ja vaikka mitä, mutta en oikein ymmärrä tuota muunsukupuolisuutta. "Minä en tunne itseäni..." "Tunnen olevani..."
Kun nyt kuitenkin fakta on se, että ohjelmankin haastateltavat olivat NAISIA ja piste. Ei sitä mikään mikään muuta. Kuinka pitkälle tässä avoimuuden ja valinnan maailmassa voidaan mennä? Mitä kaikkea voin tuntea olevani ja vaatia yhteiskuntaa sen hyväksymään? Onko raja siinä, että en esim. vahingoita muita tai ympäristöä? Entä jos minä tunnen olevani koira, haarukka, mänty, pikkuvauva tai planeetta? Missä raja menee?
Ja ohjelmassakin mainittiin usein, että TUNTEE OLEVANsa. Ei sanottu aina, että ON jotain.
Alussa sanoin, että en ymmärrä. No minä ymmärrän, että kyse on jotain mielenterveyden horjumisesta. Sen minä ymmärrän. Ja ei, se ei ole välttämättä huono asia, mutta ei kai koko maailmaa voida muuttaa kaikkien "jollakin tavoin tuntevien" vuoksi. Se, että kieltää olevansa jotain mitä on, ei ole -rumasti sanottuna, anteeksi, mutta en parempaa nyt keksi- ns. normaalia.
Kivitystä odottaessa, mutta ihan samoin minulla lienee nyt oikeus tuntea ja ajatella näin. Ja avauksen pointti oli enemmänkin se, mitä ajatuksia tämä muusu-juttu aiheuttaa, ei minun ajatusteni kommentointi. =)
Kommentit (28)
Yksinkertainen, ongelmaton käsite 'sukupuoli' hajoaa, jos se 1) irrotetaan biologisesta perustastaan (sukupuolikromosomit) ja 2) määritellään valintojen, seksuaalisuuden, kokemusten tai taipumusten kautta (harrastukset, pukeutuminen, mielipiteet, seksuaalinen suuntaus, elämäntyyli jne.)
Itse en tunnista enkä tunnusta muita sukupuolia kuin biologisen, ja niitä on kaksi (mies = xy-kromosomillinen, nainen = xx-kromosomillinen). Niin kuin kaikkien ruumiinjäsenten, elinten ja solujen kehityksessä, myös sukupuolen kehityksessä voi tapahtua häiriöitä; intersukupuoliset muodostavat ison joukon biologisen sukupuolen variaatioita, mutta intersukupuolisten olemassaolo ei kumoa kaksinapaista sukupuolta, vaan pikemminkin vahvistaa sen.
Ironisesti, sukupuoliin vanhoillisesti suhtautuvat, jotka vetoavat "sukupuolirooleihin" pienintä yksityiskohtaa myöten, myötävaikuttavat sukupuolen käsitteen hajottamiseen!
Deskriptiivisen ja reskriptiivisen kannanoton erottaminen voi auttaa tässä hämmennetyssä (mutta oikeasti yksinkertaisessa!) keskustelussa:
- deskriptiivinen kuvaa sukupuolta: miehellä on xy-kromosomit jne.
- reskriptiivinen ohjeistaa tietynlaiseen käyttäytymiseen (mutta ei kuvaa sukupuolta): miehen tulee olla leivänansaitsija perheessään tms.
Deskriptiivinen on biologinen sana. Reskriptiivinen taas ilmaisee vaihtelevia kulturaalisia ja uskonnollisia näkemyksiä sekä yksittäisiä mielipiteitä sukupuolten rooleista ja tehtävistä.
Olen hyvin vapaamielinen ja avarakatseinen, mutta nyt on pakko sanoa, että en itsekään ihan hiffannut, kun vähän aikaa katsoin kyseistä ohjelmaa. Ehkä kyseessä on niin uusi termi, että sen merkityksestä ei vielä ole täyttä selvyyttä.
Eivätkö nuo naiset siis halua taipua perinteiseen, vanhanaikaiseen naisen rooliin? - Hyvä. Tai tuntevatko he olevansa jotenkin maskuliinisia? - Minäkin. Ja tuollaisille ominaisuuksilleko on nyt kehitetty nimitys "muunsukupuolisuus"? - Okei, mikäs siinä.
Käsitinkö termin muunsukupuolisuus oikein?
Samaa mietin. Ohjelman muusut eivät vakuuttaneet, vaan päinvastoin oma ennakkokäsitys vahvistui siitä, että kyse ei ole varsinaisesta sukupuolesta.
Erilaisia ihmisiä on ja tulee aina olemaan. Nyky-Suomessa ja länsimaissa on varsin paljon liikkumatilaa monenlaisille elämäntavoille. Kaikki ei elämässä ole helppoa ja monenlaisia vaikeuksia sukupuolen kanssa voi olla myös itsensä naiseksi tai mieheksi kokevilla ja heteroillakin. Ei se asia muuta sukupuolta mihinkään.
Syntymätodistukseen raksitettiin kaksikymmentä vuotta sitten: tyttö, poika, tai sukupuoli tuntematon. Muistan pohtineeni sitä järkyttyneenä, että lapseni olisi siis voinut syntyä myös sukupuolettomana.
Heille voisi tehdä jotkut kromosomi testit, joilla selvitettäisiin ovatko kenties tietämättään intersukupuolisia. Varmaan antaisi heille itselleenkin vastauksia, sekä jotain tieteellistä näkemystä tähän asiaan. Muuten tuo homma vaikuttaa lähinnä siltä että tyypeillä on jostain syystä päänsisäisiä ongelmia identiteettinsä kanssa, ja ratkaisuksi niihin on sitten keksitty tosiasioiden kieltäminen ja uuden termin keksiminen..
Vierailija kirjoitti:
Syntymätodistukseen raksitettiin kaksikymmentä vuotta sitten: tyttö, poika, tai sukupuoli tuntematon. Muistan pohtineeni sitä järkyttyneenä, että lapseni olisi siis voinut syntyä myös sukupuolettomana.
Eihän sukupuoli tuntematon tarkoita, ettei sukupuolta olisi ollenkaan. Ihan niin kuin kaikilla lapsilla on isä, vaikka hän olisi tuntematon.
Vierailija kirjoitti:
Syntymätodistukseen raksitettiin kaksikymmentä vuotta sitten: tyttö, poika, tai sukupuoli tuntematon. Muistan pohtineeni sitä järkyttyneenä, että lapseni olisi siis voinut syntyä myös sukupuolettomana.
Juuri muun muassa tämän vuoksi en hyväksi näitä "musta tuntuu, että olen kala-sukupuolisia", koska siis on oikeitakin ongelmia sukupuolen määrittelyssä.
Jos muusu on erisukupuolisessa polyamorisessa suhteessa, onko hän siinäkin muusu, mies vai nainen? Tämäpä on mielenkiitoinen kysymys. Voiko paremminkin olla esim. bi mies tai nainen?
Vierailija kirjoitti:
Heille voisi tehdä jotkut kromosomi testit, joilla selvitettäisiin ovatko kenties tietämättään intersukupuolisia. Varmaan antaisi heille itselleenkin vastauksia, sekä jotain tieteellistä näkemystä tähän asiaan. Muuten tuo homma vaikuttaa lähinnä siltä että tyypeillä on jostain syystä päänsisäisiä ongelmia identiteettinsä kanssa, ja ratkaisuksi niihin on sitten keksitty tosiasioiden kieltäminen ja uuden termin keksiminen..
Ja näiden puolta promillea väestöstä edustavien hullujen takia vaaditaan sukupuolineutraaleja vessoja ja muuta.
Inhimillisen tekijän vieraan ehdotus, että oikeudellisen sukupuolen voisi ilmoittamalla valita haluamakseen on todella onglemallinen konsepti. Kuten kirjoitin aloittamaani ketjuun (en silloin huomannut tätä) voisiko se johtaa äärimmillään siihen, että mieheni valitsee sukupuolekseen naisen, niin päästään yhdessä saunomaan uimahallin saunaan. Olisiko muilla saunojilla siihen mitään sanottavaa, veikkaan että olisi.
Biologisessa mielessä sukupuolia on kaksi. Poikkeavuudet pääsäännöstä ovat anomalioita, eivät itsenäisiä "sukupuolia".
En mäkään oikein ymmärrä ilmiötä, vaikka oon kuvitellut olevani kohtuullisen suvaitseva ihminen. En tiedä miten tuo eroaa sukupuolistereotypioiden vastaisuudesta.
Tämä koko juttu on syntynyt siitä kun englanninkieliset termit sex ja gender tarkoittavat eri asioita mutta suomessa tuo käännetään aina sukupuoleksi, kontekstista riippumatta.
Minä olen nainen, siis todella ja joka mielessä ja heterokin vielä, mutta ei se ole mun identiteetin perusta silti ole. Identiteettini perustuu ihmisyyteen ja poikkeuksellisen korkeaksi mitatuun älykyyteeni. Minulla on esimerkisi epätyypilliset ammattipolut ja epätyypilliset taidot sukupuolistereotypioihin nähden, muttei se asia ole koskaan vaivannut isommin. Ajatukseni ja mieltymykseni ovat mitä ovat, enkä kaipaa omaa vessaa pienten kummalisuuksieni takia.
"Muu" ei ole määritelmä itsessään. Muusut eivät ole osanneet kertoa, mistä tämä "muu" koostuu, paitsi siitä, että naiseus ja mieheys "ei tunnu omalta".
Jos MIKÄÄN yhteiskunnan lokerointi, jako jne. ei ihmisen mielestä tunnu oikealta, ei se silti tee siitä UUTTA SUKUPUOLTA. Se kertoo vain siitä, että väljätkään roolit tai määritykset eivät kyseisen yksilön kokemina tunnu juuri hänelle sopivilta.
Kenen ongelma se on? Yhteiskunnanko? Mielestäni se on näiden ihmisten ongelma, ja varmasti maailmalta löytyy näin tuntevia ja vertaisporukkaa. Se ei silti ole uusi sukupuoli.
Itse en määrittele itseäni edes tuoksi, vaan olen ainoastaan minä.
Onko täällä paikalla muusuja?