Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Psykoterapeutti Eija Sinervä: ”Älä pakota lasta halaamaan”

Kuva: Kaisu Jouppi

Ihan kuten ketään ei saa lyödä tai töniä, ei ketään saa myöskään halata väkisin, Eija Sinervä sanoo.Lue koko juttu

Kommentit (15)

Vierailija

Hyvä kirjoitus. Juuri vän aikaa sitten kirjoitin palstalla, miten toinen lapsistani ei ole kovin halukas olemaan halattavana edes minulta tai mieheltä ja sain kasan alapeukkuja. En muista itsekään koskaan kaivanneeni lapsena halailuja sen ihmeemmin, eikä meillä niitä pahemmin harrastettukaan. Sen sijaan kuopukseni käy joka päivä useamman kerran sylissäni ja halaamassa ja haluaa aina iltahalin ja -pusit sängyssä. Halaan tasapuolisuuden nimessä tätä toistakin lasta, mutta hän ei vaikuta välittävän halauksesta sai sen tai ei. Huomion kyllä haluaa, mutta ei välttämättä juuri halausta. Jopa kutituksesta tykkää enemmän.
Tuokin oli hyvä huomio, että lapsen on okei sanoa, ettei halua antaa jotain (halausta, pussausta) jollekin. Minun äitini veti sellaisen sanomisesta lapsena moraalisaarnat väärään kurkkuun ja sai hirveän raivarin, jos olisin kehdannutkaan olla asiassa rehellinen. Inhottaa tuollainen kasvatus. Siitä on seurannut se, etten aikuisena saa siitä mitään itselleni, että miellytän ketään, eli en todellakaan ajattele, että no, tuo saa kivan mielen, teenpä siksi. Vaan teen, mutta koen sen olevan väärin minua kohtaan. En kehtaa olla tekemättä. Koska lapsena se oli suurin synti. Ja saattaahan siitä joku paheksuakin. No, missäs on mun puolustus silloin?

Vierailija

Tämä pitäisi varmaan printata ja ojentaa aina kaikille niille vauvojen ja taaperoiden vanhemmille, joiden mielestä heidän lapsillaan pitää olla oikeus tulla halailemaan kaikkia muita lapsia ja jos joku lapsi ei halailusta pidä, heidän mielessään siinä lapsessa ja tämän vanhemmissa on vikaa, kun lapsi on niin epäsosiaalinen...

Vierailija

Asiaa kirjoittaa terapeutti. Meidän perheessä ja lähisuvussa ei ole ollut tapana pussailla tai halailla. Kun joku vieras on niin tehnyt, on siitä tullut vaivaantunut olo. Minulle on jäänyt varhaislapsuudesta muisto, miten minua opetettiin pyytämään anteeksi halaamalla eli ottamalla kaulasta kiinni, kuten meillä sanottiin. Se oli kauhean hämmentävää. En tiennyt eikä sitä selitetty, mitä anteeksipyyntö on ja milloin sitä pitäisi harrastaa. Myös tuo halaaminen oli hämmentävää. En ole koskaan oppinut halaamaan luontevasti. Ystävät ja tuttavat ovat oppineet, että minä kättelen paljon mieluummin. Koska meillä ei halailtu, niin ei meitä lapsia myöskään käsketty halaamaan isovanhempia tai muitakaan sukulaisia tai tuttavia, ja sitä pidän ihan asiallisena. Jos läheisimmät olisivat näyttäneet esimerkkiä, niin asia olisi ollut toinen. Mutta en koskaan nähnyt vanhempiemme tai isovanhempiemme halaavan tai puhuvan toisilleen helliä sanoja. Meillä on rakastettu vain kuolinilmoituksessa, "kun se nyt siihen kuuluu".

Vierailija

Tämä halaaminen tuo mieleeni myös sen, että yksi pojistamme ei koskaan lakannut pahanteosta tai rauhoittunut kieltämisestä johtuneista raivareistaan ottamalla syliin. Siihen aikaan toitotettiin, että lapsi pitää ottaa tiukkaan otteeseen ja rauhoittaa sylissä. Mutta kun ei toiminut. Lapsi sai entistä kauheamman raivarin siitä, että häntä yritettiin vangita syliin. Hän pisti usein käden torjuvasti eteensä, kun yritin lähestyä. Siinä olin aika neuvoton. Mutta nykyisin ei kai tällaista vapaudenriistoa kai suositellakaan, kuten ei jäähyäkään?

Vierailija

Ihanaa kun joku kirjoittaa omat ajatukset ylös. Minua on aina ärsyttänyt, kun minun oma mummani pitää väkisin lastani sylissä vaikka hän ei yhtään haluaisi. Ja samoin nuo väkisin halaavat lapset... Meidän lapsi on melko ujo, mutta käy reippaasti ja mielellään halaamassa tuttuja aikuisia ja lapsiakin kun esim. lähtevät kylästä tai tulevat. Kuitenkaan hän ei halaa jos ei halausta pyydä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä halaaminen tuo mieleeni myös sen, että yksi pojistamme ei koskaan lakannut pahanteosta tai rauhoittunut kieltämisestä johtuneista raivareistaan ottamalla syliin. Siihen aikaan toitotettiin, että lapsi pitää ottaa tiukkaan otteeseen ja rauhoittaa sylissä. Mutta kun ei toiminut. Lapsi sai entistä kauheamman raivarin siitä, että häntä yritettiin vangita syliin. Hän pisti usein käden torjuvasti eteensä, kun yritin lähestyä. Siinä olin aika neuvoton. Mutta nykyisin ei kai tällaista vapaudenriistoa kai suositellakaan, kuten ei jäähyäkään?

Meilläkin esikoinen oli tälläinen. Hänen piti saada rauhoittua itsekseen, ei sylissä. Jos väkisin yritti rauhoittaa sylissä niin riehaantui "paniikkiin". Keskimnäinen taas nimenomaan haluaa rauhoittua sylissä. Sinänsä hassua, että meillä esikoinen on muulloin kuin suuttuneena aina mielellään halaillut ja halannut aina kavereitakin. Suurinosa lapsista vaikuttaa pitävän halailusta, mutta tottakai jos pienempänä joku näyttää vaivaantuneelta sanon lapselle, että "Matti ei tykkää halata niin paljon kuin sinä (ja annetaan Matin siis olla rauhassa). Osa tästä on kulttuurillista, esikoinen oppi ulkomailla halailun, mutta minun oli itse suomalaisena vaikea sopeutua galailuun ja poskisuudelmiin. Esikoinen edelleen koululaisena tervehtii ja hyvästelee kaverit halaamalla.

Vierailija

Varsinkin tuo halaaminen sovinnoksi on aivan käsittämätöntä. Ensin taapero raapii/puree/lyö toista, sitten tulee taas iholle halaamaan. Eiköhän uhrilla ole oikeus koskemattomuuteen eikä tarvitse päästää satuttajaa uudestaan lähelle. Etenkin kun taaperoikäisillä ei ole hajuakaan mitä se "anteeksi" ja hali päälle tarkoittaa. Kuten Sinervo sanoo, aikuinen sanoittaa anteeksipyynnön ja lapsi oppii siitä, ja tarvittaessa estää lasta enää palaamasta pahantekoon. Se ei opeta mitään, että yhden pakotetun sanan jälkeen lapsi saa mennä uudestaan satuttamaan.

Vierailija

Meitä aikuisiakaan ei saisi pakottaa halaamaan. Maailmassa on ehkä noin viisi ihmistä, joita halaan, näistä oma-aloitteisesti vain miestäni ja lapsiani. En ole halailuihminen. Kättely tai nyökkäys riittää.

Vierailija

Mulla on toisinaan hankala tilanne, kun meille tulee lapsiperhetuttuja, jotka lähtiessään pyytävät lapsiaan halaamaan mua ja miestäni lähtiessään. Muuten ihan ok, mutta kun näen että pikkuinen vierastaa ja on haluton halaamaan. Tekisi aina mieli sanoa niille vanhemmille, että jospa jätetään nämä halailut sikseen, kun toinen ei taida haluta. Muista itsekin olleeni tosi ujo pienenä ja oli inhottavaa, kun joutui halaamaan tuntematonta henkilöä. Ehkä pitäisi rohkaistua vaan ja sanoa pienelle ettei ole pakko ja vaikka vain vilkuttaa hyvästiksi.

Vierailija

Minä olisin lapsena kaivannut kovasti halia ja syliä. Meidän suvussa ei kuitenkaan toista hellitty kosketuksella eikä sanoilla, ja se 70-luvun päiväkodiksi kutsuttu säilytyslaitos ei myöskään ollut mikään sellainen sylittely-
ja halailupaikka, kuin millaisessa lapseni nyt on päivähoidossa.

Nyt aikuisena minun on todella vaikea koskea muita ihmisiä, jopa se ahdistaa, kun oma mieheni tulee kosketusetäisyydelle (siis muutoin kuin seksissä).

Omaa lastani halaan paljon, mutta en pakota häntä kosketukseen silloin, kun hän ei halua. Toisen ihmisen henkilökohtaista reviiriä täytyy aina kunnioittaa, oli hän minkä ikäinen tahansa.

Vierailija

Miksi vanhemmat eivät puutu siihen, jos sukulaiset eivät ymmärrä koskemisen rajoja heidän lastensa kohdalla? Kuka lapsen fyysisiä rajoja puolustaa, jos eivät omat vanhemmat?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät puutu siihen, jos sukulaiset eivät ymmärrä koskemisen rajoja heidän lastensa kohdalla? Kuka lapsen fyysisiä rajoja puolustaa, jos eivät omat vanhemmat?

Ei lapsilla ole ihmisoikeuksia, mietipä nyt vähän.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä halaaminen tuo mieleeni myös sen, että yksi pojistamme ei koskaan lakannut pahanteosta tai rauhoittunut kieltämisestä johtuneista raivareistaan ottamalla syliin. Siihen aikaan toitotettiin, että lapsi pitää ottaa tiukkaan otteeseen ja rauhoittaa sylissä. Mutta kun ei toiminut. Lapsi sai entistä kauheamman raivarin siitä, että häntä yritettiin vangita syliin. Hän pisti usein käden torjuvasti eteensä, kun yritin lähestyä. Siinä olin aika neuvoton. Mutta nykyisin ei kai tällaista vapaudenriistoa kai suositellakaan, kuten ei jäähyäkään?

Meillä oli myös tuollainen taapero. Perheneuvolassa eivät millään suostuneet ymmärtämään että väkisin pitäminen ei sovi hänelle. Hän sai järjettömän kauhukohtauksen kun yritin heidän ohjeidensa mukaan rauhoittaa. Opin kerralla.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat