Kun imetys ei onnistunutkaan: ”Mielikuvat täydellisestä äitiydestä murenivat”

Kaikki lapset eivät opi imemään. Se voi olla äidille suuri suru. Kuinka siitä voi selvitä? Kuva: iStockphoto.

Tuntui pahalta, kun kätilö päätti opettaa imetystekniikkaa tarttumalla kiinni rinnastani, Leena Lukkari kirjoittaa. Nykyään tiedetään, että hienovaraisempi imetysohjaus on toimivampaa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Imetykseen pitää tottua niin äidin kuin vauvan. Meillä nyt vauva 6viikkoa ja vasta alkaa tuntumaan että homma on hallinnassa. Pyytäkää apua, rintakumit, neuvot, eri asennot jopa se kätilön työntämä tissi vauvan suuhun voi olla hyvä apu. Aluksi imetys pelotti, harmitti ohjeita tuli ja ne ärsytti, tuntui kun vihaisin koko touhua. mutta en antanut itseni luovuttaa. Niin kauan kun maitoa tulee on imetys mahdollista. Antakaa itsellenne aikaa oppia.

Vierailija

"Koska rinta on minun, koen syyllisyyttä. Jotain herkkää, lähes pyhää lapsen ja minun välillä rikkoutuu, enkä minä voi vaikuttaa siihen." :O Nyt ei kyllä ollut kyse pelkästä imetyksestä tai imetysohjauksesta, vaan aivan poskettoman pohjattomista mielikuvista, joiden varaan vauva-arjen alku oli rakennettu. Itsesäälissä rypeminen, itsensä piiskaaminen ja oman kehon parjaaminen eivät ole normaaleja toimimisen malleja, jos elämässä tulee jokin pienikin vaikeus eteen. Kuulostaa siltä, että imetysohjauksen sijaan olisi tarvittu valmennusta vastuun ottamiseen ja pahan mielen kanssa selviämiseen. Jos nyt sillain ihan suoraan sanon.

Vierailija

Hyi että oli ruma ja teatraalisesti kirjoitettu juttu. Tuo nännin nuoleminen oli vähintäänkin irstasta ja ihme lässyn lässyä siitä äidin ja lapsen herkästä välistä ja ihme tossu jos antaa kenenkään kohdella itseään kuten nuo kätilöt teki.

Minusta isoin ongelma on ollut tämän lässynlässy naisen oma suhtautuminen asiaan. Realiteetit täysin hukassa ja elää jossain hattara kuvitelmissa.

Vierailija

2 ja 3 ei taida olla kokenut tai ovat unohtaneet synnytyksen jälkeiset hormonien hyökyaallot. Jotka ei siis kaikilla ole suuria, joillain on, me kun olemme hormonitoiminnaltammekin erilaisia. Silloin kaikki voi olla juuri noin dramaattista - toisilla se on pilvissä leijumista ja toisella sitä toista päätä eikä sitä itse yleensä voi hyllystä valita. Kirjoittaja itsekin nauraa omille reaktioilleen jälkikäteen, mutta eikö niistä saisi puhua tai pitäisikö kirjoittaa jotenkin tahallisen latteasti jos jälkikäteen tunnistaa tunteet ylimitoitetuiksi? On ihan ihmislajin säilymisen kannalta perusteltua että äiti kokee imetyksen ratkaisevan tärkeäksi ja hänen psyykkisen itsesäilytyksen kannalta on tavoiteltavaa yrittää onnistua imetyksessä - toki nykyaikana on vaihtoehtoja, mutta hormoneiltamme olemme elukoita siinä missä muutkin.

Ja sinä jonka mielestä nännin nuolemisessa oli jotain irstasta, kuvaa hyvin juuri sitä miksi imetys on meidän tieto- ja asenneilmapiirissä niin pirun vaikeaa. Jos vauvan nornaalit rintaa valmistavat vaistotoiminnot on irstasta niin siitä on nihkeä aloittaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
2 ja 3 ei taida olla kokenut tai ovat unohtaneet synnytyksen jälkeiset hormonien hyökyaallot. Jotka ei siis kaikilla ole suuria, joillain on, me kun olemme hormonitoiminnaltammekin erilaisia. Silloin kaikki voi olla juuri noin dramaattista - toisilla se on pilvissä leijumista ja toisella sitä toista päätä eikä sitä itse yleensä voi hyllystä valita. Kirjoittaja itsekin nauraa omille reaktioilleen jälkikäteen, mutta eikö niistä saisi puhua tai pitäisikö kirjoittaa jotenkin tahallisen latteasti jos jälkikäteen tunnistaa tunteet ylimitoitetuiksi? On ihan ihmislajin säilymisen kannalta perusteltua että äiti kokee imetyksen ratkaisevan tärkeäksi ja hänen psyykkisen itsesäilytyksen kannalta on tavoiteltavaa yrittää onnistua imetyksessä - toki nykyaikana on vaihtoehtoja, mutta hormoneiltamme olemme elukoita siinä missä muutkin.

Ja sinä jonka mielestä nännin nuolemisessa oli jotain irstasta, kuvaa hyvin juuri sitä miksi imetys on meidän tieto- ja asenneilmapiirissä niin pirun vaikeaa. Jos vauvan nornaalit rintaa valmistavat vaistotoiminnot on irstasta niin siitä on nihkeä aloittaa.

Eri asia kun se tapahtuu siinä hetkessä mutta sitten kun siitä hekumoiden kirjoitetaan artikkelissa niin merkitys muuttuu. Lisäksi suurimmalle osalle rinnat on ennen kaikkea seksuaaliset vaikka niiden tarkoitus olisikin alunperin ruokkia lasta. Minusta asenneilmapiiri on todellakin imetysmyönteinen. Mistä ihmiset eivät pidä on se että ne tissit isketään tarjottimelle ja kauhealla showlla imetetään julkisesti. Sen kun voi tehdä hienovaraisesti ja tehdä siitä hetkestä äidin ja lapsen välisen hetken. Eikä tarvitse edes peittää harsoilla tai muilla kun käyttää vaatteita mitkä ovat hyvät imetykselle.

Ja mitä tulee artikkeliin niin sen olisi voinut kirjoittaa asialliselta tyylillä. Ei ole vain tämmöstä lässynlää hattaraa ja latteaa. Siinä on monta erilaista tapaa ilmaista asia välissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 ja 3 ei taida olla kokenut tai ovat unohtaneet synnytyksen jälkeiset hormonien hyökyaallot. Jotka ei siis kaikilla ole suuria, joillain on, me kun olemme hormonitoiminnaltammekin erilaisia. Silloin kaikki voi olla juuri noin dramaattista - toisilla se on pilvissä leijumista ja toisella sitä toista päätä eikä sitä itse yleensä voi hyllystä valita. Kirjoittaja itsekin nauraa omille reaktioilleen jälkikäteen, mutta eikö niistä saisi puhua tai pitäisikö kirjoittaa jotenkin tahallisen latteasti jos jälkikäteen tunnistaa tunteet ylimitoitetuiksi? On ihan ihmislajin säilymisen kannalta perusteltua että äiti kokee imetyksen ratkaisevan tärkeäksi ja hänen psyykkisen itsesäilytyksen kannalta on tavoiteltavaa yrittää onnistua imetyksessä - toki nykyaikana on vaihtoehtoja, mutta hormoneiltamme olemme elukoita siinä missä muutkin.

Ja sinä jonka mielestä nännin nuolemisessa oli jotain irstasta, kuvaa hyvin juuri sitä miksi imetys on meidän tieto- ja asenneilmapiirissä niin pirun vaikeaa. Jos vauvan nornaalit rintaa valmistavat vaistotoiminnot on irstasta niin siitä on nihkeä aloittaa.

Eri asia kun se tapahtuu siinä hetkessä mutta sitten kun siitä hekumoiden kirjoitetaan artikkelissa niin merkitys muuttuu. Lisäksi suurimmalle osalle rinnat on ennen kaikkea seksuaaliset vaikka niiden tarkoitus olisikin alunperin ruokkia lasta. Minusta asenneilmapiiri on todellakin imetysmyönteinen. Mistä ihmiset eivät pidä on se että ne tissit isketään tarjottimelle ja kauhealla showlla imetetään julkisesti. Sen kun voi tehdä hienovaraisesti ja tehdä siitä hetkestä äidin ja lapsen välisen hetken. Eikä tarvitse edes peittää harsoilla tai muilla kun käyttää vaatteita mitkä ovat hyvät imetykselle.

Ja mitä tulee artikkeliin niin sen olisi voinut kirjoittaa asialliselta tyylillä. Ei ole vain tämmöstä lässynlää hattaraa ja latteaa. Siinä on monta erilaista tapaa ilmaista asia välissä.

Luitko otsikon? Ei tämä ollut asiallinen asia-artikkeli vaan kirjoitus siitä miltä (tästä henkilöstä) tuntuu kun imetys ei onnistunut. Minusta silloin elävä, värikäs, "hekumoiva" kirjoitustapa on juuri oikeassa paikassa kun on tarkoitus mahdollistaa lukijalle kirjoittajan kuvaamaan tunnemaisemaan eläytyminen. "Tuntui pahalta kun imetys oli vaikeaa." olisi aika lyhyt artikkeli eikä tarjoaisi juurikaan vertaistukea niille äideille jotka sattuvat kokemaan kirjoittajan kuvaamia tunteita synnytyksen jälkeen.

Vierailija

Pieleen meni minullakin. Vauva kyllä tiesi mitä tekee, mutta oma kroppa ei tajunnut alkaa tuottaa maitoa. Muutama hassu tippa sitä tuli silloin tällöin 3 kuukauden ahkeran pumppaamisen aikana, joka tapahtui monta kertaa päivässä. Kaikki mahdolliset keinot kokeilin ja kaikki neuvot otin vastaan. mutta kun maitoa ei tullut, niin ei vaan tullut. Siitä huolimatta sai neuvolassa kuunnella suoranaista vittuilua. Ja mua ärsyttääkin ne ihmiset jotka arvostelevat. Parhaani helkkari vieköön tein, mutta kun ei tippunut, niin ei tippunut,.

Helena-

Todella hyvä juttu, itsellä pitkälti samoja kokemuksia ja tunteita.

Imetys on mahtava juttu, itsekin harrastan sitä 2 kk vanhan poikani kanssa. Mutta vain läheisyyden vuoksi, sillä ohjauksesta, imetysteestä, vedenjuonnista, isän tuesta, rintakumista, jne. huolimatta lapseni ei saa rinnoistani tarpeeksi maitoa. Siis olen korvikemutsi ja imetyspaitani ovat myynnissä Facebookin kirppisryhmässä.

Perhevalmennuksessa imetyksestä puhuttiin äidin omana valintana, mutta aina se ei ole tahdon asia.

Muuten, Naistenklinikalla vielä vuonna 2017 kätilö tarttui rintaani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
2 ja 3 ei taida olla kokenut tai ovat unohtaneet synnytyksen jälkeiset hormonien hyökyaallot. Jotka ei siis kaikilla ole suuria, joillain on, me kun olemme hormonitoiminnaltammekin erilaisia. Silloin kaikki voi olla juuri noin dramaattista - toisilla se on pilvissä leijumista ja toisella sitä toista päätä eikä sitä itse yleensä voi hyllystä valita. Kirjoittaja itsekin nauraa omille reaktioilleen jälkikäteen, mutta eikö niistä saisi puhua tai pitäisikö kirjoittaa jotenkin tahallisen latteasti jos jälkikäteen tunnistaa tunteet ylimitoitetuiksi?

En ole unohtanut, olen itsekin itkenyt yhtä sun toista. Mutta en silti laita oman perusteettoman pettymyksen ja hormonitoiminnan aiheuttamaa tilaa kätilön kädenliikkeen aiheuttamaksi. Ei kirjoittaja ihan hirveästi tunnu naureskelevan, eikä myöskään pohtivan että miksi tuollaiset tunteet nousivat pintaan ja mitä niille voisi itse tehdä. Otsikossakin puhutaan täydellisen äitiyden murentumisesta, joten ei ehkä kannata syyttää kätilöä siitä, että on itse laittanut riman niin korkealle, että se vääjäämättä putoaa. Juttu ei ollut minusta mitenkään kovin pohdiskeleva, vaan ennemmin kätilöitä syyllistä. Minäkin olen saanut imetysohjausta kolme kertaa ja kaikkein hyödyttömin oli kangasnuken ja neulotun irtotissin avulla demonstroitu imetys. O_o Kaikkein eniten apua oli siitä kätilöstä, joka kädestä pitäen ja ihan sitä tissiä koskien näytti, että miten tämä minun tissini piti koota räpylään, että vauva sai siitä hyvin otteen. Kaikki rinnat ovat erilaisia, kaikilla vauvoilla on omat mieltymyksensä ja synnytyksen jälkeen keho taipuu ehkä vain tiettyihin imetysasioihin. Siinä ei paljon hienovaraisuus ja neulottu irtotissi auta, jos pitäisi auttaa tuoretta äitiä niiden avulla etsimään itselleen sopivaa imetysasentoa. Se, että annetaan neuvoja, "möyhennetään" tissiä, autetaan ja odotellaan, ei tarkoita sitä että on epäonnistunut imettäjänä tai että vauva on epäonnistunut, öö, vauvana.

Tämä ketju on aika hyvää jatkumoa sille ketjulle, jossa keskustellaan siitä, ettei ennen synnytystä kerrottu riittävän paljon siitä millaista jälkeä synnytys voi jättää kroppaan. Ihan samalla tavalla imetyksestä kerrottaessa olisi varmasti hyvä painottaa sitä, että imetysohjaus ei ole epäonnistuneen äidin korjaamista ja että "jo synnytyssalissa täydellisesti käynnistynyt imetys" sattuu vain harvojen kohdalle. Silloin se vastasynnyttänyt äiti ei kokisi avun saamista nöyryytyksenä ja epäonnistumisena, koska oli ehtinyt rakentaa pilvilinnan, jossa suloinen ja kaunis vastasyntynyt vauva aloittaa onnistuneen symbioosin voimaantuneena hehkuvan äitinsä sylissä. Näitäkin tapahtuu, mutta koska suurin osa ei tätä syystä tai toisesta koe, olisi hyvä olla edes jokseenkin järkevä kuva synnytyksen jälkeisestä ajasta.

Vierailija

Tärkeä aihe ja tärkeä kirjoitus, mutta miksiköhän tosi monessa lapsentahtisuudesta kertovassa tai sitä sivuavassa jutussa käytetään niin ärsyttävää kieltä? Lutkauttaa, lupsuttaa jne...

Vierailija

Eikö olliut rintakumeja niinkuin ennen 30 v. sitten oli saatavissa jos ei nänni noussut tarpeeksi.  Kumin kanssa oli hankalaa imettä ja kun pääsimme kotiin, onnistui imetys ilman kumia.

Vierailija

Mulle sanottiin heti, että noilla rinnoilla et imetä. Juurikin tasainen, nännitön rinnan pää. Vaan olempa imettänyt, kaikki viisi. Ja seuraavaksi kitistiin että VOI ETTÄ!! TAASKO SINÄ IMETÄT? Kun annoin vauvalle maitoa kun hän halusi.. Niin olen antanut kaikille.
En saisi olla ylpeä imetyksestäni, en saisi ruokkia vauvaa usein, en saisi kertoa että imetän vielä liki 2- vuotiasta. On sekin ihmeellistä.
Mielummin tunnutaan sanovan että anna olla, et sinä tiedä syökö vauva rinnasta tarpeeksi, turvallisempaa kun antaa pullosta että näkee paljonko sitä menee.. Olet huono äiti vaikka imetät tai annat pulloa, et voi voittaa. Siksi mua oksettaa kaikki imetyskeskustelut.

Seuraavaksi kun maito aika on jotenkin suoritettu, alkaa sormiruoka/sokeriton/maidoton/kasvis/saako tarpeeksi lihaa/voiko syöttää hedelmiä/suolaton/mauton plaa plaa plaa--ojennuskeskustelu, jossa aina joku toinen on oikeassa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat