Mitä ajattelet kun näet tai tapaat kehitysviiveisen lapsen?
Ajatteletko automaattisesti että vanhemmissa on jotain vikaa? Että he ovat tehneet jotain väärin jos lapsi on jotenkin kehitykseltään viivästynyt useilla alueilla?
Vai oletko niin sivistynyt että tiedät etteivät vanhemmat aina voi asialle mitään...
Kommentit (12)
lapsen kehitysviivästymään johtaneet syyt. ( mm. hapenpuute synnytyksen aikana) Ja tässä siis kyse ainoasta kehitysviiveisestä lapsesta jonka tunnen.
paitsi työssäni mietin ja keskustelen , miten voisi tukea ja kannustaa lasta.
olen lastenhoitaja päiväkodissa.
Joissakin tapauksissa olen kyllä ajatellut noin, kun olen ko perheet tuntenut.
ja etsin lapsesta poisitiivisia piirteitä ja oppimiskanavia. Etsin kiinnostuksen kohteita ja pohdin menetelmiä lapsen auttamiseksi.
Näin työssäni. Muutoin vapaalla en juuri mitään. Katson vaan tuossa saattaa olla viivettä. Thats all.
T:elto
Jos lapsen puhe on viivyksissä tai vielä on vaippa, tai ei osaa piirtää kun pääjakaisia jos niitäkään kolme vuotiaana ajattelen että kukin kehittyy personansa mukaan .
Jos neljä vuotias ei osaa kävellä tai viedä lusikkaa suuhunsa tai on vaipoissa eikä osaa kohdistaa katsetta tiettyyn kohteeseen? Ajattelen että lapsella on ilmeisesti isompikin ongelma, mutta en missän nimessä, että se olisi vanhempien vika/syy.
On totta, että jos muuten kehittynyt lapsi ei osaa esim avata eskimojätskiä viisi vuotiaana, tulee mieleen että tolle on äiti tehnyt kaiken puolesta tai jos 6v ei osaa ottaa itse lasiin vettä niin tuota on pidetty poissa aikuisten tieltä sotkemasta..
- ei osaa vielä puhua kunnolla
- takertuu vanhempiinsa vieraissa paikoissa
- piirtäminen 4-vuotiaan tasolla
- ei osaa pyöräillä kunnolla edes tukipyörien kanssa
- ei saa vetoketjua kiinni tai nappeja
- ei saa eskimojätskiä auki:)
- pissailee sänkyynsä
jne jne
Kyse kohta 7-vuotiaasta!
Tuntematta taustoja en syyllistä vanhempia mutta jos tiedän heidän laiminlyöneen lastaan niin vihan tunnehan siitä nousee.
Sääli siksi että monet ovet on lapselta suljettu tulevaa aikuisuutta ajatellen. Vanhempia säälin siksi että heidän kohdalleen on osunut elämän arpajaisissa lapsi jolla on ongelmia.
tasoa tai sänkyyn pissaamista tai vanhempiin takertumista niin tunnen varmaan vanhemmat ja heidän kasvatustapansakin jo aika hyvin joten voin tehdä päätelmiä heistä heidän oman toimintansa perusteella.
- ei osaa vielä puhua kunnolla
- takertuu vanhempiinsa vieraissa paikoissa
- piirtäminen 4-vuotiaan tasolla
- ei osaa pyöräillä kunnolla edes tukipyörien kanssa
- ei saa vetoketjua kiinni tai nappeja
- ei saa eskimojätskiä auki:)
- pissailee sänkyynsä
jne jneKyse kohta 7-vuotiaasta!
Olisivatko he jotenkin estäneet lasta oppimasta pyöräilemään edes apupyörillä, niillähän usein jo 2-3-vuotiaat polkevat ongelmitta, vaikkei oltaisi opetettu.
Jäätelön avaaminen taas on mielestäni niin pikkuseikka, etten kiinnittäisi asiaan huomiota, vaaan avaisin sen automaattisesti lapselle. Samoin vetoketjut ja napit.
oma 7-vuotiaani, muuten piirtää aika heikosti, eikä saa aina joidenkin farkkujen vetskareita ja nappeja kiinni. En ole silti ajatellut kyseen olevan viivästymisestä kehityksessä.
Tietysti, jos useampi asia on hankala, niin onhan silloin jollain lailla viivästynyt kehitys....
Ja miksi mun tarttee ajatella mitään?
En ajattele mitään kun näen mustan lapsen tai kiroilevan lapsen.
En pidä itseäni sivistyneenä, ehkä vaan hyväksyn erillaisuutta? Tiedä häntä, mutta omille lapsille koitan tartuttaa tätä samaa asennetta.
Voihan vamma syntyä synnytyksessä tai jälkikäteen. Tai ehkä sitä ei olla huomattu ultrissa, ehkä vanhemmat haluaa silti synnyttää lapsen vammoineen kaikkineen.
Minulle se on ihan yksi lysti. Kunhan rakastavat lastaan. Asia ei kuulu minulle, en tee oletuksia tai omia päätelmiä tuntemattomista.
Hän on kaksonen ja on ollut pienikokoinen syntyessään. Ajattelen että on luultavasti johtunut siitä. Perheen muut lapset ovat ihan "normaaleja" joten tuskin silloin vanhemmistsa johtuu!
mutta ainoan kehitysviivästeisen lapsen (ei puhu 3.vuotiaana ja vielä vaipoissa) äitikin sattuu vaikuttamaan vajaaälyiseltä.