Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto ja kodin "taso"
13.02.2017 |
Seurustelemme vakituisesti ja olemme puhuneet, että tulevaisuudessa muuttaisimme yhteen. Kumppani mukana muuttasi myäs hänen teini-ikäinen poikansa.
Kysymys kuuluukin, että jos hankimme yhteisen asunnon, kumman tulotason mukaan se pitää mitoittaa? Tarkoitus on kuitenkin hankkia yhteinen koti, mutta koska olen parempituloinen minulla olisi varaa enempään kuin puolisollani. Pitääkö siis hankkia koti sen mukaan, mihin huonommin tienaavalla on varaa vai pitääkö minun parempituloisena rahoittaa hankinnasta enemmän?
Yhteisillä rahoilla, omistusosuus 50/50, voisimme varmaankin hankkia samantasoisen asunon, joka minulla on yksin. Minulla olisi varaa parempaankin, mutta kumppanillani ei.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (10)
Juttele kumppanin kanssa. Me mentäisiin varmaan isompitulosen mukaan, koska yhteinen talous niin ihan sama kuka tienaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan teidän välisenne asia. Tosin se nyt lienee selvää, ettei toinen voi maksaa enempää kuin mihin pystyy eli niinhän se käytännössä menee, että joko sellainen johon molemmilla on varaa tai sitten sinä joudut yksin kantamaan sen yli menevän taloudellisen kuormituksen. Ehkä silloin järkevintä on jakaa myös omistusosuudet tyyliin 40/60.
Puhukaa asiat selviksi, myös se kuinka asumiskulut ja ruoka jaetaan, kun toisen mukana tulee lapsi.
Jakakaa asunnon omistukset kyvyn mukaan... esim. Jos toinen maksaa 70 ja toinen 30. Lisäksi kannattaa miettiä mihin rikkaampi on valmis.
Hankkisin vaatimattomamman asunnon ja sijoittaisin säästyneet rahat vaikka erilliseen sijoitusasuntoon. Turha tuhlata asunnon "tasoon" jos halvempikin välttää.
Tuo on täysin sinun päätettävissä oleva asia. Mies ei voi vaatia parempaa asuintasoa kuin mihin hänellä itsellä on varaa. Sinä voit siis tyytyä siihen tasoon, johon teillä puoleksi maksamalla on varaa, tai voit maksaa asumisesta suhteessa enemmän jos hankitte paremman asunnon.
Jos miehen poika muuttaa teidän kanssa, vaikuttaa sekin tietenkin talouteen. Ideaalissa tilanteessa miehen pitäisi maksaa myös lapsensa osuus, mutta siinä tapauksessa asumisen laatu jäisi vieläkin alhaisemmaksi. Onko sinulle ok maksaa myös miehesi pojan asumiskuluja, vai jäisikö asia vaivaamaan sinua? Erityisesti pitää huolehtia, että kumpikaan ei ole ratkaisusta katkera tai tunne oloaan hyväsikäytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, itse olen kallistumassa siihen vaihtoehtoon johon toisellakin on varaa. Vaikka en eroa varten elämää suunnittelekaan, niin mahdolisen eron tapahtuessa se olisin varmaan minä, joka muuttaisi pois. Eipä olisi sitten toisella ylikallista asuntoa rasitteenaan. Tiedä häntä, pystyisikö hän sitä yksin kuitenkaan pitämään, mutta pienepi ongelma se olisi kuin liian kallis koti.
ap
Riippuu siitä, kumpi on parempituloinen - mies vai nainen. Parempituloiselta mieheltä on oikeus vaatia elintason korotusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeudenmukaisuutta olisi, että mies maksaa 2/3 asumisesta ja elämisestä, tuojensa sallimissa rajoissa. En tiedä olisinko itse valmis huonontamaan asumisen tasoa. Voisin ostaa isomman osuuden asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Oikeudenmukaisuutta olisi, että mies maksaa 2/3 asumisesta ja elämisestä, tuojensa sallimissa rajoissa. En tiedä olisinko itse valmis huonontamaan asumisen tasoa. Voisin ostaa isomman osuuden asunnosta.
Miksi miehen pitäisi maksaa 2/3 asumisesta? - Vai siksi, että on mies? - Vai tulkitsiko, että se on mies, jonka mukana seuraa myös hänen teini-ikäinen poikansa...
Itse tuossa tilanteessa voisin odottaa sen muutaman vuoden että miehen nyt teini-ikäinen poika muuttaisi omilleen. Sitten voitte etsiä juuri sellaisen kun tarvitsette ja tietysti se mitoitetaan pienempien tulojen mukaisesti mikä suunnittelette raha-asioiden olevan 50-50.