Kertokaapa mistä aiheesta kirjoittaisin kirjan?

Sanna Ukkolasta tai Teemun ja Sirpan seksielämästä, ne aiheet näyttäs kiinnostavan just nyt. Ens viikolla voi olla jo toiset jutut. Tai huomenna.

Ruskeasta Talosta

Kuinka vähentää tavaraa kotoa ja siivota kaappeja. Sellaiselle voisi olla kysyntää.

Mikä on Ruskea Talo? ap

Ja kiitti vaan vinkistä, mutta nuo ykkösen aiheet ei oikein taida olla mulle sopivia. Eiköhän ne puida täällä riittävän hyvin ;).

Kirjoita siitä, miten vaikea sinkkumiesten on löytää nainen Suomessa.

Kirjoita vampyyreistä ja ihmissusista.

Kirjoita kirja meditaatiosta mutta älä käytä sanaa meditaatio vaan keksi joku oma nimitys, kuten vaikka tietoinen tässäpäinolo ja kirjoita kuin olisit itse keksinyt sen. Tulee takuulla miljoonamenestys ja sinua pidetään guruna.

Jännämiehistä ja kilttimiehistä.

Hei kiitti ideoista, ihan jees! ap

Tärkeintä on kirjoittaa siitä mistä oikeasti tietää jotain.

Monet kirjat ovat huonoja ihan yksinkertaisesti siksi, että ne ovat epäuskottavia tai jopa erheellisiä yksityiskohdissaan ja dialogeissaan. Nautinnollisinta on lukea tekstiä, joka herättää oivalluksia ja opettaa.

Kirjoita romaani joka kertoo narkomaaneista, mielenterveyspotilaista, ja elämänhallinnasta :D

Rakenna miljöö jonkun tuntemasi alueen ympärillä johon sinulla on tunteita. Kuvittele sinne vaikka täysin erilaiset puitteet mielessäsi. Vaikka asfaltit sorateiksi, rivitaloalueet metsäksi ja tuntemiesi kotien sisustus kannattaa miettiä sopivaksi. Liitä tärkeimpiin tapahtumiin tehtäviä ja päähenkilöihin ammatteja, jotka ovat erittäin tuttuja oman kokemuksesi pohjalta. Sen jälkeen kehitä omantyylisesi tarina ensin ilman miljöötä ja hahmoja, täydennä tarina niillä ammateilla ja erilaisilla tarinaa täydentävillä tehtävillä.

Kirjoita filosofinen tarina eristyksissä, vaikka jossain yksinäisellä saarella tai ison metsän keskellä elävästä kultista, jolla on omat sääntönsä ja oma kielensä ja jotka tavoittelevat moraalista utopiaa.

Tai kerro psykologinen tarina yksilöstä, joka on onnistunut pakenemaan sellaisesta kultista ja yrittää tulla osaksi tavallista yhteiskuntaa (ja kerronnassa tulee esiin, että "tavallisessa yhteiskunnassakin" on kieroutuneen kultin piirteitä :D).

Kirjoita jostain syrjäytyneestä nuoresta. Sellaisesta jonka elämä pyörii tietokonepelin ympärillä. Siinä voisi olla rinnan pelattavan pelin juoni ja sitten tämän pelurin oma elämä. Nuori ei juuri puhuisi vaan olisi lähinnä hänen ajatuksiaan kirjoitettu.

Hän asuisi helsingissä ja eräs kohtaus olisi sellainen missä somalinuoret hakkaisi hänet mutta hän ei jäisi paikalle odottamaan poliiseja vaan lähtisi pois. Hän ajattelisi että mitä pahaa näille somaleille on tehty kun hakkasivat hänet.

Tämä nuori pelaisi myös puhelimella ja näin kirjassa voitaisiin kätevästi vuorotella todellisuuden ja pelimaailman ympärillä luontevasti.

Voisi ajatella niinkin että hakisi niitä pokemoneja mutta onko siinä pelissä mitään juonta, en tiedä. Se pitäisi saada niin se peli siihen että lukijalla heräisi mielenkiinto myös sen tapahtumiin ja etenemiseen.

Pitäisi olla niin että tämä nuori olisi syrjäytynyt mutta sitä ei alleviivattaisi.Ei olisi mitään "kuraattoria" ja kukkahauttutätiä joka yrittäisi hoitaa häntä. Nuori voisi saada kuitenkin  3 kk:n karenssin päivärahaan.

Se peli voisi olla kirjan "toimintaosuutta" ja se kuvattaisiin "kerronnallisesti". Pelihahmoilla ei tietenkään ole ajatustoimintaa joten kuvaus ja kerronta liittyisi toimintaan. Hahmojen nimet voisi olla niiden onlinepelaajien nimimerkkejä. Tämän voiskinin tehdä niin että kirjan trakediaosuus ja kuolema olisi tätä pelin tapahtumaa. Lopussa kuoleekin pelihahmo.

Tämä pelihahmo kuolisi lopussa tehdesssään verisen räjäytyksen.

Tässä kirjassa ei olisi juurikaan mitään seksuaalisuutta. Ei olisi mitään sammakkoprinssiä eikä ratsastettaisi auringonlaskuun. Tämän nuoren elämä olisi lähinnä suoraa viivaa ei pulssia ja sydänkäyrää.

Tässä voisi olla vielä semmoinen detalji että kun hän hakisi töitä niin työnantaja nöyryyttäisi häntä ja suhtautuisi pilkallisesti. Samoin tämä karenssi annettaisiin kosto mielellä. Tämä päähenkilö ei raivoaisi eikä mielessään ajattelsi pahaa vaan sopeutusi rahattomuuteen. Näin todettaisiin (opetuksellinen osuus ;) että yhteiskunta ei saa otetta nykynuorista.